Se ois nyt si loppu kai..

97

Moro!

Ja oletettavasti viimeistä kertaa näissä merkeissä? Tänään on siis mun viimeinen päivä Wienissä, "wieniläisenä". Seuraavan kerran kun tuun tänne, ni oon pelkkä tavisturisti. ännää.

Kun tultiin kotiin (eiku...) tuolta Hintermoosista ja kun näin Wienin, niin tuli jännä olo. Ei tullut fiilistä, että jeejee, pääsen kotiin! Koska kotiin tommoisen reissun jälkeen haluaa! Tuli vaan fiilis, et mihinhän hittoon tässä ollaan oikein menossa.. Nyt on hyvin koditon olo. Ja alkaa tajuamaan sen, että vuosi Wienissä on ohi. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mutta sitä en tajua ollenkaan, että huomenaamulla herään Italiassa! :) Ja voi että oli ihanaa olla böndellä. Olin ihan kuutamolla, kun kuulin metron äänen. Mikä toi on? :)

Jos olisi enemmän aikaa, niin kirjoittelisin enemmän tuntemuksista, mutta nyt ei ole oikeen sellasta rakoa, että kerkeisi miettiä miten kirjoittaisi tunteista. Sekavaa on, tietty.

Mutta pari sanaa leiristä. Puitteet olivat aivan uskomattomat. Alpit ympäröivät urheiluopistoa joka puolella ja vihreän ja sinisen hehkuviin sävyihin sekoittui myös pienoiset valkoiset lumiläntit korkealla vuorilla. Pieniä vuoristopuroja ja vesiputouksia oli lähimaastossa vaikka kuinka. Sanalla sanoen kaunista! Ainoa suuuuri miinus oli huono sää. Käytännössä joka päivä satoi. :( Yksi päivä oli niin hyvä, että päästiin uimaan. Ja oli kylmä, eli pitkähihaiselle oli käyttöä. Mutta lasten kanssa meni hyvin ja leiri onnistui loistavasti. Sain itsekin treenattua ihan riittävästi.

Nyt alkaa olla aika pakata kimpsut ja kampsut (joita on siis aivan sikana liikaa) ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Pidän jonkinlaista reissupäiväkirjaa, mutta tutkitaan saanko sen tämän saman osoitteen alle... En saanut: http://kotimatka.blogspot.com/

Tschüssi, bussi, papa! <3

Loppu häämöttää

94

Hello!

Kirjoittelen tätä blogitusta Alpeilta. On täällä kyllä nättiä, minkäs teet! Laitan kuvia joskus. Majailen urheiluopistolla, eli oltavatkin ovat siis aivan huippuluokkaa. Ollaan täällä judoleirillä viikko. Tenavia on paljon ja mielikuvitusta saisi käyttää niiiin paljon kuin ikinä jaksaa. Saas nähdä miten Sanna selviää.

Mutta.. viimeiset päivät Wienissä ovat siis ohi. Palaan sinne vielä pariksi tunniksi ensi lauantaina, mutta oikeastaan mun visiitti siellä alkaa olla ohi.

Viikolla käytiin vielä kavereiden kanssa syömässä ja sen jälkeen Rathausplatzilla katsomassa operettia "Letzte Nacht in Venedig (tjsp). On kyllä tällä tädillä melkoiset unenlahjat, koska otin pienet powernapit siellä Rathausella, ulkona kylmässä, oopperaa katsellen. :)

Kävin myös vihdoin Tonavassa uimassa. Vesi oli melkoisen puhdasta ja ihanan virkistävää! Tämän vuoksi odotan Suomeen pääsyä, koska sitten voin mennä uimaan juuri silloin kun haluan ja ihanaan, puhtaaseen ja viileään veteen.

Ja kauheeta kauheeta. Kävin treffaamassa mun judo-ohjaajaa ja heillä on 5 kk ikäinen vauveli kotona. En hermostunut siihen lapseen oikeastaan kertaakaan. Ehdin jo huolestua, kunnes seuraavana päivänä todellisuus paukautti vasaralla päähän ja muistin, miksi vihaan lapsia! Ei siis syytä huoleen tulevat kummiehdokkaat! x)

Eilen oltiin katsomassa Regenbogen Paradea. Eli siis homokulkuetta. Oli metkaa. Siellä oli vaikka minkälaista porukkaa. Todella mielenkiintoinen kokemus!























Illalla näin vielä Stefanin nopsaan ja sitten kotiin nukkumaan ja valmistautumaan leiriin. Kirjoittelen näitä lähdön tunnelmia vielä joskus paremmalla ajalla, mutta nyt mun pitäis oikeestaan olla vahtimassa penskoja... Eli, bis zum nächsten Mal!

OHI ON!

94

Jaaau, koulu on vihdoin ohi! Ohiohiohi! Tänään oli viimeiset tsemppaukset ja hmmm.. meni keskinkertaisesti.

Aamun harkkatyöesitys meni hyvin. Proffa ei tullutkaan paikalle ja esitin sen vain assarille, jonka kanssa olin siis työtä jo aiemmin tehnyt. Tai siis hän oli sitä korjaillut jne. Tiesi tasan tarkkaan jokaisen lauseen, mitä työssä oli. Mutta suurin jännitys karisi siinä vaiheessa kun kuulin, ettei proffa tulekaan paikalle. Siinä sitten pidin esitystä ja välillä naureskeltiin assarin kanssa jollekin jutulle. Hän korjaili aina välillä mun sanomisia ja silleen. Meni letkeesti.

Sitten treffasin Sarahin (Tandempartneri) vikaa kertaa. Käytiin syömässä ja rupateltiin niitä näitä. Haikeaa, kun joutuu sanomaan ihmisille moikka viimeistä kertaa. Vaikka ei sitä vaan tajua, että ensi viikolla ei nähdäkään.. Mutta saksa-suomi -opetus pysynee käynnissä, vaikkakin internetin välityksellä.

Sit olikin juttu, jota olin jännittänyt jo eilisestä saakka. Nimittäin Verkehrsplanung -tentti. Huh. Kurssi oli ihan megalaaja ja opeteteltavia asioita oli paljon. Oli asioita, jotka osasin tosi hyvin, mutta myös asioita, joista mulla ei ollut oikeastaan hajuakaan. Eka kysymys oli ihan ok: Lever of Service. Siitä mulla oli jotain sanottavaa. Mutta sitten olisi pitänyt osata yksi kuvaaja ja eikä mulla ollut siitä hajuakaan. Lopulta se sai musta kaivettua sen tiedon jotenkin ulos. Ja olin ihan tosi vaikeeta ymmärtää saksaa jotenkin. Kai se saksantaito katos siinä samassa, kun tajusin, etten osaa vastata kysymykseen. Sitten se selaili niitä kysymyksiä ja näin aiheen, jota en ollut ymmärtänyt koko vuoden aikana millään kurssilla. Ja tietty se pamautti sen kysymyksen siitä: "Trassierung". Voi paska. Mulla ei ollut siis mitään sanottavaa tähän. Noh, siinä sitten jutusteltiin ja sain jotain sanottua. Se proffa sanoi mulle ihan suoraan, että paikallisen opiskelijan olisi tultava uudelleen näyttämään osaamisensa eli noilla tiedoilla ei todellakaan olisi mennyt läpi. Mutta joskushan se Erasmusbonus on käytettävä.. :P Ja turha sitä on jäädä murehtimaan. Juhlii sitä, että se meni läpi, vaikkakin hyvin rimaa hipoen..

Kelasin, että olisin lähtenyt uimaan, mutta näyttää kovasti menevän pilveen ja ukkonen jyrähtelee tuolla jossain. Hitto. Noh, huomenna sitten.

Poismuutto

94

Moro!

Tänään on edessä poismuutto. Tai itse asiassa piti olla jo, mutta eipä näy siivoojia, niin en pääse pois täältä. Täältä piti siis lähteä yhdeksään mennessä (kello on nyt 10:40). Siivooja kävi aamulla, mut sillä ei ollut mukana mun sellasta paperia, joka sen pitää allekirjoittaa, et täällä on kaikki kunnossa. Sit se lähti sitä hakemaan ja sit se katos. Tyyliin koko talo etti sitä, mut eipä näkynyt. Sit lopulta löysin sen ja se sano mulle, et mun täytyy odottaa. No okei, venataan sit. Nyt oon sit täs selannu kohta kaks tuntia fb:tä, eikä siivoojaa näy missään. En tiedä, et millon pitäis lähtee ettii sitä taas.

Eilen vein jo suurimman osan kamoista Kathille, jonka luokse muutan siis viikoksi asumaan. Huh, että se rinkka painaa. Sit oli viel urheilukassillinen kamaa Kathille. Laseja ja safkaa ja sen semmoista. Mut joo, akku loppuu kohta, ni kerrankin tuli vaan pikapostaus. x)

Odottelenpa siis Putzfrauta... :)

Ja sitten kun se sieltä lopulta tuli, niin kysy melko suoraan, että "Mitäs sä täällä vielä oikeen teet?" Noh, feisbuukkaan, eks nää?! :D Sit kerroin sille, et haluun sen lapun, minkä se mulle lupas ja se ihmetteli, et aijaa, eks oo saanu sitä.. No en!

Siitä sitten vikojen kimpsujen ja kampsujen kanssa ÖAD:lle, jossa asiat menivät yllättävän jouhevasti. Sain shekin (woou, varmaan toka mun elämässä), jolla saan lunastettu mun takuurahat. Tai siis loput niistä, mitkä ei menny siivousmaksuihin. Kirjoitettiin eilen Vikin (kämppis) kanssa valituskirje ÖAD:lle ja aijon kyl jossain välis laittaa sinne postia, et jos ne hyvittäis mulle tota mun läävässä elämistä jollain tavalla. Siel oli kuitenkin nyt sen verran hässäkkää, etten ruvennu siitä meuhkaamaan.

Tavallaan aika haikeeta oli painaa kämpän ovi viimeistä kertaa kiinni. Mut oikeesti sitä ei kyl tajuu viel ollenkaan, ettei meekkään sinne illal enää takas. Se on nyt sitten yksi vaihe elämästä takanapäin. Nimittäin asuminen Comeniusgassen läävässä.

.. To be continued..

Donau Insel Fest

94

Hei!

En tiedä, että pitäiskö tässä kohta aloittaa jonkinlainen Final Countdown. Päivät vaan menee hirmu kyytiä eteenpäin, joka siis tarkoittaa sitä, että mun vaihtovuoteni alkaa olla lopuillaan ja Suomeen paluu edessä. Melko hurjaa.

Perjantaina mulla oli kaksi tenttiä. Oli hauskaa. Ekasta sain parhaan arvosanan ja tällä kertaa ihan oikeasti ansaitsin sen. Kyseessä oli Verkehr im alpinen Raum. Suurin osa ajasta juteltiin jostain aivan muusta kuin liikenteestä Alpeilla, mutta se oli tehtävänantokin. Ja hirmusti selitin kaikkea, joten taattu ykkönen. :)

Toinen tentti oli metka. Kyseessä oli siis aivan täysin ilmaisten opintopisteiden keruuta, eli kemian kokeita. Homma toimi siis niin, että porukkaa oli aivan hullusti isossa luentosalissa (650 hlö:lle) ja salin edessä proffat ja opiskelijat näyttivät erilaisia kemiallisia kokeita. Siinä samalla sitten täytettiin koepaperia, jossa oli aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Ihan kivat yleissivistävät 3 op.

Harkkatyöryhmän poikien kanssa sai taas hieman vääntää kättä. Eihän ne taas mitään oo saanut aikaiseksi. Ne lupas, että työ on eilen valmis, mutta "ylläri ylläri", eipä ollutkaan. Huomista kauhulla odottaen..

Viikonloppuna oli täällä jälleen Donau Insel Fest. Omista kiireistä, vieraista ja jopa säästäkin johtuen en ollut paikalla (tähän mennessä) kuin lauantaina. Oltiin katsomassa Snow Patrolia ja Scooteria. Piti mennä myös tsekkaamaan Christina Stürmer, mutta aivan uskomaton ruuhka esti tämän yrityksen. Pari muutakin ihmistä oli siis päättänyt tulla katsomaan Scooteria. Järjestäjän mukaan paikalla oli yli miljoona ihmistä! Mielestäni noilla esiintyjillä ja tällä säällä huima suoritus. Ja oli muuten huikeeta katsella kuinka kovaa Tonava virtasi. Vaikka olen hyvä uimaan, niin siihen virtaan en olisi halunnut pudota.. Laivatkaan tarvinneet moottoreita, kunhan vaan ajoivat virran mukana.

















Ja vieraitakin siis oli. Suvi ja Bernhard Münchenistä olivat käymässä. On se vaan niin kivaa puhua saksaa natiivipuhujien kanssa. Ei huomaa omaa huonouttaan. x) Mutta oli ihana nähdä heitäkin pitkästä aikaa ja harmittavasti en kerennyt aivan liikaa viettämään aikaa heidän kanssaan. Eikä sääkään oikein suosinut heidän Wienin reissuaan. Noh, ehkä kuitenkin vähän, koska sain olkapäihini hieman väriä, kun oltiin lauantaina kaupungilla.

Huomenna olisi sitten muutto edessä. Muutan viikoksi judokaverini Kathin ja hänen veljensä luokse. Sohvapaikka on luvattu. :-) Ärsyttää jo valmiiksi kamojen pakkaamisen ja roudaamisen ajattelukin. Mutta kiva päästä täältä läävästä pois.. :S Nico muutti jo tänään pois ja kyllähän häntä ja hänen skypeen huutamistaan tulee tavallaan ikävä, kun ollaan melkein vuosi asuttu yhdessä.

Melkosta menoa

92

Moro!

Huh, hullun kiireinen viikko. Nyt tosin alkaa helpottaa. Tänään olen jo hymyillyt ja ollut ihmisille ystävällinen. Melkoinen monsteri olen lienee ollut.. "Hups".

Tällä viikolla on siis suoritettu niitä kuuluisia vikan illan ihmeitä aivan urakalla. Aivan järkyttävä viikko ollut, ihan oikeesti. Silloin kun en ole lukenut, kirjoittanut harkkatyötä tai harmitellut liian vähää aikamäärää, olen.. noh, hajoillut. Vaikea selittää, mutta aika tiukalla ollut pinna.

Maanantai alkoi hyvin. Tapasin mun harkkatyön ohjaajan ja kelasin, että jutellaan vähän niitä näitä mun harkkatyöstä, mutta ei. Muija pisti suuren osa työstä uusiks. No mut kiitti hei. Ei siinä mitään, jos kieltä joutuu korjaamaan, mutta kun piti asioitakin ruveta korjaamaan. Ja internetin ihmeellisestä maailmasta kun ei oikeen löytynyt vastauksia kysymyksiin, joten eikun jollain ilveellä arvaamaan..

Samalla reissulla sain tietää, etten saakkaan tehdä yhtä tenttiä ensi maanantaina. Harkkatyön palauttamisen jälkeen pitää odottaa, että se arvostellaan, jonka jälkeen saa ilmota tenttiin, joka pitää tehdä ainakin viikkoa ennen tenttiä. Eli jos asia oikeasti on näin, niin en kerkeä tehdä tenttiä ennen kuin lähden maasta. Että kiva juttu. Kyllä taas ylensi mieltä. Pitää jutella hieman sen proffan kanssa.

Ja sää. Voi tsiisus mikä keli täällä on ja on ollut. Vettä on satanut aivan saavista kaatamalla ja sen lisäksi on ollut kylmä ja tuullut. Kyllä, aivan loistosää opiskella, MUTTA olen joutunut ramppaamaan koululla joka päivä ja hyvin tossa matkalla kerkeää kastua, vaikka olisi kuinka sateenvarjo ja vedenpitävät kengät. Ei paljon mieltä ylennä.

Tiistaina vein tavaroita Wienin ulkopuolelle eräälle perheelle, joka toimittaa ne Suomeen muuttoautossaan. Reissu olisi ollut täydellinen, MUTTA myöhästyttiin junasta semmoiset 10 sekuntia. Ja seuraava tuli puolen tunnin päästä. Ei siinä mitään, että junasta myöhästyy, mutta se, että joudun sen takia siirtämään sovittua tapaamista, se jurppi.

Tiistaina oli myös vikat judotreenit ja haikea olo oli, kun näki tyyppejä vikaa kertaa pitkään aikaan. Pakkohan heitä on tulla tänne moikkaamaan! Mentiin treenien jälkeen vielä "vähän" istumaan iltaa ja sehän taas tietty venähti. Ja seuraavana päivänä tentti, johon en ollut vielä lukenut ollenkaan. "Hups."

No se tentti meni odotusten mukaisesti aivan vituralleen. En ymmärtänyt oikeastaan mitään, mutta se oli odotettavaa, koska olin priorisoinut tämän tentin viimeiseksi tärkeysjärjestyksessä. MUTTA tentissä otti päähän aika rajusti, koska proffa sanoi alussa, että jos on ongelmia kysymysten kanssa, niin tulkaa kysymään. En sitten ymmärtänyt kahta viimeistä kysymystä ja menin kysymään, että mitäs näillä oikein haetaan. Vastaus oli: "Nämä asiat on käyty luennoilla läpi." SIIS MITÄÄÄÄH? Ei noin VOI vastata. Mulla kiehu niin täydellisesti yli, että saattoi jopa mennä vastaus hieman vittuilun puolelle... Ja aika loppui kesken..

Noh, päivän pelasti(?) joku poika, joka jakoi ilmaisnäytteitä. Olin hyvin syvällä sateenvarjoni sisällä, kun yht'äkkiä sen alle tulee myslipatukoita ja huikkaus: "Bitte schön [ole hyvä]". Hei, kiitti! x) Siinä niitä mutustellessa tuli hymy huulille, koska eräällä autoilijalla oli pyyhkijät autosta rikki ja hänellä oli autonsa ikkuna auki, pyyhkijänsulka kädessä ja hän roikkui puoliksi autosta ulkona ja pyyhki tuulilasia käsin. Hänkin nauroi toiminnalleen aivan katketakseen, joten ei siinä voinut kuin nauraa mukana! :D Ja toisenkin kerran tuli hymy huulille, kun näin jätkän, joka oli pukeutunut Star Trek pukuun! Siis.. :D Sellaiseen hopean väriseen ihme pukuun. En osaa selittää. Koominen se oli. Asun kruunasi hauskat arskat. Ja siis se jätkä oli kai ihan normivaatteissa.

En tiedä, meneekö tää taas mihin osastoon: itkeä, nauraa vai jotain muuta. Meidän talosta romahti katto! Tai kattoa. Kämppiksen tuli vuorotellen kotiin, että ooksä Sanna jo kuullu? Ööö, en..? Joo, talosta on romahtanut katto ja siellä on poliisi ja palokunta jne. Oookkeeei.. Mut ei siis mitään vakavaa. Kai. Osa räystästä, ulkokattoa on romahtanut. Ja onneksi asun täällä enää öö.. alle viikon! Toivottavasti ei kerkee yläkerran naapuri tulla sillä välin katosta läpi! :)

Tän päivän tentti meni sitten huomattavasti leppoisammin. Proffa on tosi letkee ja hymy huulilla kyseli kysymyksiä. Jotain osasin, mutta en todellakaan olisi ansainnut parhainta arvosanaa. Meitä oli viisi ja vain yksi meistä todella sen ansaitsi, vaikka kaikki siis saimme ykkösen. Mun edellä oleva poika ei oikeen osannut ja kun proffa laittoi hänelle ykkösen, niin porukka vähän hymähteli, mutta mun kohdalla oikeastaan revettiin kaikki, että hei pliiis, ei tää ihan näin pitäisi mennä. Myös kahden mun jälkeen tulevan kohdalla naureskeltiin arvosanojen antamisen yhteydessä. Ja proffa siis naureskeli ihan rennosti mukana. Tuli hullun hyvä mieli. :)

Noh, vielä pitäis huomiseen tenttiin lukea ja vähän kirjoitella harkkatyötä, mutta alkaa jo helpottaa huomattavasti, kuten alussa jo sanoin. Eiku niin, kaikkien kouluasioiden lisäksi on eräs tyyppi, joka aiheuttaa harmaita hiuksia. Miks miesten pitää vaan olla tommosia. Ja miks just silloin, kun en ite todellakaan ole parhaimmillani ja jaksa kärsivällisesti vastata ja selittää, että kuinka asiat on. Kunhan tiuskin vaan, että ole nyt *ittu mies, äläkä hiiri.

Ei mut joo, kiitti moi!

Että semmosta

91

Moro!

Oli tunne, että on paljon asiaa, mutta enpä enää tietenkään muista mistään mitään. Mutta huh, kovaa on taas mennyt ja tuntuu, että menee loppuaikakin. Tai no.. menee ainakin. :)

Viime kerran jälkeen on tullut jonkin verran opiskeltua. Tentit lähenee ja hommia pitäis tehdä. Aamusta iltaan ja illasta aamuun lienee sopiva määrä lukea, mutta pakko se on jotakin muutakin tehdä. Opiskeltiin myös silleen porukalla, että mentiin Theresen luo. Kaikilla oli koneet ja tarvittavat systeemit mukana ja sitten vaan päntättiin. Silleen hyvä, koska ei kehtaa pitää taukoa tai juosta jääkaapille tai tutkia Facebookkia, kun muut tekevät jotain oikeesti. Toimii!

Meillä oli yhden harkkatyön välipalautus ja tsiisus, että oli noloa. Kuudesta jäsenestä kolme oli ajoissa paikalla.. Ei muistettu assarin nimeä.. Jne. Mutta välipala meni hyvin ja sain ekasta harkasta hyvää palautetta!

Sitten. Juhannus! Sellanen juhla siis oli ja meni. Ihan kivaa oli. Satoi ja muutenkin ihan perinteistä menoa. Oltiin ruotsalaisten järkkäämissä pippaloissa. Tai.. piknikillä Donau Inselillä. Siellä sitten oli kuin olikin hyvin ruotsalaista menoa juhannussalkoineen ja leikkeineen. On ne ruotsalaiset vaan yksinkertaisesti outoa porukkaa. Illalla oli Erasmus Farewell partyt. Kivaa oli, sen aikaa mitä siellä olin. Melko kovaa taisi mennä, kun aamun U-Bahnalla ja ratikalla tulin kotiin. Olin kai joskus 5-6 aikoihin kotona. JA en nukkunut tuntiakaan tuona yönä ja lauantai oli täyteen buukattu. Kyllä kuulkaa hajotti. Mutta positiivista, jaksoin aamun asti, pitkästä aikaa! \o/

Lauantaina olin katsomassa paikallisia DAN-kokeita. Huh mikä tilaisuus. Ei kestänyt "kuin" kuusi tuntia. Täällä heillä on siis ensin suullinen teoriatentti, sitten tehdään Kyu-Programm, sitten Gyoko-heitot ja sitten kata. Olikohan siinä kaikki? Taisi olla. Mutta todella paljon sai töitä tehdä. Ei ihan vedä mun 20 minuuttia noille vertoja.

Kun tulin sieltä kotiin, niin jouduin kävelemään Shottentorilta, koska kadulla olevien reivien takia ratikat eivät kulkeneet. Eli siis ihan oikeesti kadulla oli aivan hullut reivit. Musa soi tosi kovalla ja porukka joraa minkä kropasta irti lähtee. No ei oikeesti. Oli siis mielenosoitus. En tiedä mistä he mieltään osoittivat, mutta musiikki oli kovalla ja ihmiset tanssivat kävellessään. Ihan tosi jees!

Tänään oli viimeiset kisat täällä Itävallassa. Monet harmittelivat, että lähden pois ja kysyivät monesti, että onko sun pakko. Noh, onhan mun. Jokunen yritti mulle miestäkin etsiä, jotta jäisin. :) Mutta kaikki toivottelivat hyvää jatkoa, tsemppiä uralla ja myös tervetulleeksi takaisin ihan milloin vain haluan. :)