Paluu elävien kirjoihin

67

Mors!

Hitsit, kyllä tuntuu siltä, että olisin ollut jossain kaaaukana maan alla piilossa viimeiset kolme viikkoa. Sen mitä olen ollut Wienissä, niin olen ollut tiukasti kotona sängyssä peiton alla sairastamassa. Kun menin eilen ulos, puistoon makoilemaan, niin oli aivan uskomaton olo. Kaverit hei, mitä on tapahtunut, ei olla nähty aikoihin. Ja mikä tää kaupunki on, en edes oikeen muista tätä. Ja koululla se vasta outoa olikin olla. Kannattaa joskus kokeilla elää aivan zombiena ja sitten palata arkeen rytinälle. Metkaa.

Nyt kuitenkin alan olla paranemaan päin. Kuumetta ei ole ollut sunnuntain jälkeen ja päätäkin särkee vain vähän. Mietin kuitenkin, että jätän vielä tänään sporttaamisen (trampoliini) väliin, jotten kuume nouse uudestaan. Lupasin itselleni, että nyt on sairaudet sairastettu ja aijon olla terve vain!

Viikonloppuna kävin pikavisiitillä Kööpenhaminassa. Töitä tekemässä. Meillä oli pohjoismaisen nuorisokomitean tapaaminen, jollainen oli myös marraskuussa Boråsissa, Ruotsissa. Kivaa oli ja saatiin taas hommia hieman eteenpäin. Porukka on edelleen suurimmaksi osaksi kivaa ja heidän kanssaan on kiva työskennellä. Käytiin myös katsomassa vammaisjudon kisoja ja se herätti hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tosi jees, että kaikilla on mahdollisuus liikkua ja nauttia kilpailemisesta, mutta toisaalta taas se, että miksi kaikki eivät voi olla tasavertaisia (terveitä). Eli hyvin ajatuksiaherättävä iltapäivä. Illalla käytiin Tivolissa hengailemassa ja metka paikka oli sekin.




















Pientä Merenneitoa etsimässä. Se oikea oli paljon rumempi.




Kööpenhaminasta jäi päällimmäisenä mieleen kaupungin kalleus sekä vaihteleva sää. Joka päivä saatiin sadetta, mutta myös auringonpaistetta. Onneksi sade osui meidän kokoustuokioille ja auringonpaiste ulkoilulle.

Koulun kanssa alkaa loppurutistus häämöttää. Harkkatyöt pitää viimeiställä (?) valmiiksi ja aloittaa tentteihin lukeminen. Yksi harkkatyö on yhtä kappaletta sekä oikolukua vaille valmis (2 op) ja toinen onkin sitten hyvin vaiheessa. x) Tänään aloiteltiin ja jos ei muuta, niin Excelin kanssa saa kikkailla. Ja vaikka tämä lopun alulta kuulostaa, niin on sitä koulua vielä kuukausi jäljellä, eli saan lukea tentteihin aivan rauhassa. Voisin tosin pikkuhiljaa aloitella, koska eräskin kurssi (Verkehrssystemplanung) tuntuu aivan heprealta..


Viikonloppuna taas hieman reissun päälle, nyt harkkatyötä. :)

Egypti

67

Hello!

Yritän olla kirjoittamatta pitkään, koska tämä reissu ei varsinaisesti liity mun vuoteen Itävallassa yhtään mitenkään. :) Parista kommelluksesta jos kerron ja muutaman kuvan laitan.

Oltiin siis Lauran kanssa viikko Egyptin auringon alla. Sharm el Sheikhissä ja Kairossa.

Matka alkoi tyylikkäästi. Lennettiin molemmat Kairoon, josta oli jatkolento Sharm el Sheikhiin. Vaihtoaikaa piti olla runsaasti, mutta väärän informaation takia oltiin väärässä terminaalissa (jo tässä kohtaa myöhässä, koska mulla meni niin kauan passi- ja viisumijonossa) etsimässä Check inniä. Siellä sitten tivattiin, että keretäänkö lennolle mitenkään. Pyysin jotain infosetää soittamaan, että me ollaan tulossa, että jos he voisivat odottaa meitä. Noh siitä sitten taksiin ja toiseen terminaaliin. Olo oli kyllä kuin Amazing Racessa: "Aja kovempaa, meillä on K-I-I-R-E!" Ylihintaisen taksin jälkeen sitten ensimmäisen turvatarkastuksen läpi, jossa kiilattiin melkoisesti. Sitten Check inniin, jossa setä sanoo, että ollaan jo boardaamassa. Joojoo, tiedetään, pliis pliis. Jepu, toisen turvatarkastuksen läpi matkalaukkujen kanssa ja bussilla koneen luo. Ne joutu sitten avaamaan ruuman vielä uudestaan, jotta meidän laukut saataisiin sinne. Kone lähti.. jonkun vartin myöhässä. Mutta päästiin turvallisesti perille ja laukutkin tulivat.

Sharmissa oli kivaa, vaikka miehet olivatkin ahdistavia. Sää oli loistava, hotelli hyvin mukava ja Punainen meri kirkas. Värikkäät kalat ja korallit olivat hienoja!


















































Toinen sattumus tapahtui myös ensimmäisenä päivänä. Oltiin etsimässä ruokapaikkaa ja "jouduttiin" hieman oikaisemaan, kun aidassa ei ollut minkäänlaista aukkoa, mistä olisit päässyt ravintoloiden luo (oltiin siis hotellialueen toisessa päässä todella kaukana portista). Hypättiin sitten yhdeltä aidalta alas ja eiköhän heti sen jälkeen meidän kimpussa ollut kaksi vartijaa. "Uuups". Siinä se sitten selitti, että tää on kyllä poliisiasia, mutta päästiin pälkähästä, koska näytettiin todella viattomilta, eikä oikeen suostuttu ymmärtämään, että mitä tehtiin väärin. Rikos oli kaiketi se, että hypättiin toisen hotellin alueelle..























Sharmista Kairoon yöbussilla ja sekin oli elämys, kun herätetään keskellä yötä keskellä ei mitään, että pois pois, äkkiä pois bussista. Bussi oli tyhjä ja kaikki muut hengasivat siinä ulkopuolella. Sitten hullusti arabian kielistä molotusta ja oli varmaan ilme aika näkemisen arvoinen, kun just herännyt eikä tajua sanaakaan. Sitten joku äijä käänsi meille englanniksi, että ottakaa laukkunne ja tulkaa tuonne. Okei. Laukut piti avata ja siinä oli jonkinlainen tullitarkastus. Lauran laukkua ei edes vilkaistu ja mulla se virkailija koski päällimmäiseen paitaan ja se siitä.

Kairossa homma meni ihan hyvin, vaikka molemmat kärsittiin mahavaivoista. Laura huomattavasti enemmän kuin minä, hän joutui tiputukseen asti taudin takia.

Kaksi päivää kierrettiin nähtävyyksiä: Memphis, Sakkara, Giza (pyramidit), papyrus-, parfyymi-, matto- ja puuvillakaupat, kamelit, moskeija, Egyptiläinen museo ja vanha kaupunki. Paljon oli nähtävää ja onhan se niiden kulttuuri ja historia vaikuttavaa. Silti mua vähän ärsyttää, että niin hienolla menneisyydellä ainoastaan rahastetaan.. :/

















Liikenne siellä oli tosi hurjaa. Itse en osaisi niin röyhkeästi ajaa. Mutta täytyy myöntää, että kyllä paikalliset osaa ajaa. Ne mahtuu vaikka kuinka pieniin väleihin ja hallitsevat autonsa. Ja kaupunki.. 20 miljoonaa asukasta ja voi sitä paskan määrää. Kaupunkia ei suotta sanota maailman saastaneimmaksi. Sitä se on. Oikeen pahaa teki katsoa kadulla olevia roskamääriä. Noh, ainakin itse sai kimmokkeen kierrättää vielä enemmän ja suojella luontoa.


















Uskon, että vielä joskus palaan Egyptiin, ehkä jopa Kairoon, MUTTA miesseurassa. Joko oman poikaystäväni/mieheni kanssa tai sitten Sheriffin kanssa. Mutta en tyttöporukassa. En.


Rakkain terkuin,

Kippeenä.. :(

67

Heihoi.

Nyt ei ole hyviä uutisia.. Tai no, voi kai tästäkin jotain hyvää löytää, kun oikein etsii. :)

Mistähän aloittais? Täysin alusta, vai vasta puolesta välistä. Ehkä tiistaista.

Judon jälkeen mentiin Kirsille syömään ja hieman etkoilemaan ennen siirtymistä bileisiin U4:n. Mulla oli pientä orastavaa kurkkukipua ja otin hieman särkylääkettäkin siihen. Noh, ilta meni ihan kivasti ja lähdettiin Riinan kanssa viimeiseen metroon. Tai.. :D Meidän siis piti ensin mennä toisella metrolla, josta vaihtaa seuraavaan. Noh, missattiin se ensimmäinen, joten käveltiin sinne toiselle. Ja kun ottaa viimeisen sen toisen (U6), niin joutuu joko odottamaan puoli tuntia, että pääsee bussilla kotiin tai kävelemään. Meille siis. Noh, päätin kävellä. Olin siis joskus puoli kahden aikoihin kotona, valmiina nukkumaan. Herätys oli klo 5:45, koska meidän piti mennä tekemään harkkatyötä. Harkkatyö oli liikennelasketa eräässä risteyksessä. Olo oli vähän heikko, mutta paljon vain vaatteita päälle ja särkkäriä naamaan.

Noh, päivä ei tietenkään startannut suunnitelmien mukaan. Meitä on ryhmässä 6, mutta vain minä ja yksi pojista oltiin paikalla 6:45, jolloin meidän piti tavata. Odoteltiin 7:05 asti, jolloin oltiin jo myöhässä, koska laskemisen piti alkaa klo 7. Noh, päätettiin lähteä katsomaan, että ovatko muut pojat mahdollisesti menneet suoraan laskupaikallemme. Olimme menossa sinne ratikalla, mutta siitä tuleekin ulos kaksi ryhmämme jäsentä.. Mä huudan heille kurkku suorana kaikkia mahdollisia solvauksia, mitä vaan kurkkukivultani pystyin ja olin niiiiin vihainen kuin ampiainen. Ja olo oli aivan hirveä tässä vaiheessa. Päätettiin lähteä kotiin sen jälkeen, kun toinen näistä pojista kertoi, että yksi kollegoistamme on kipeä ja hän ei tule paikalle. Mulla keitti tässä vaiheessa aivan totaalisesti yli. Lähdettiin siis himaan.

Meinasin kuolla matkalla kotiin, mulla oli niin paha olla. Kun pääsin kotiin, menin suihkuun, jotta saisin syväjään edes hetkeksi pois. Tiesin, että nyt on kuumetta, ja pitäisi ottaa kylmä suihku, mutta en vain pystynyt.. Ei ollut pokkaa. Sitten hullusti lääkettä naamariin ja nukkumaan. Ja kuume sen kun nousi. Kysyin Riinalta, josko hän voisi tulla käymään, sillä tuntui, että en selviä yksin. Riina tuli alkuillasta ja toi kuumemittarin: 39,5 ja kuume vielä nousi siitä. Onneksi saatiin se väkisin laskemaan ja olo hieman parani. Seuraavana aamuna sitten lääkäriin, koska olin aivan 100varma, että mulla on angiina, vaikken ole koskaan ennen ko. tautia sairastanut. Noh, lääkäri oli samaa mieltä ja totesi vielä, että onpas muuten tosi tosi ärhäkkä angiina.. Auts. Jepjep, apteekin kautta kotiin sairastamaan. Tiesin, että mun on pakko juoda juoda juoda vaan, mutta eipä oikein pystynyt, koska kurkkuun sattui niin paljon. Ja ruoka ei tod. maistunut. Pakolla sain kuitenkin juotua sen verran, ettei sentään tiputukseen täytynyt lähteä.

Nyt maistuu jo ruokakin ja juominen menee ihan ok:sti alas. Ehkä tästä selvitään. Harmittaa vaan, kuinka monta ennalta sovittua juttua jouduin perumaan ja tuottamaan ihmisille pettymyksiä. Minkäs teet, kun tauti iskee, mutta silti. Huomenna pitäisi alkaa olla jälleen elämänsä kunnossa, kun olisi reissuun lähtö. Tämä ilta vielä tiukkaa lepiä ja huomenna ostoksilla, sillä kaikki matkatavarat eivät suinkaan ole vielä ostettuina. :)

Katsotaan, jos vielä löytyisi jotain kivoja, ennen julkaisemattomia kuvia.



















Koululla oli kerran omituisen näköistä.




















Donau Inseliltä

























Ergonomiset työasennot ennen kaikkea! <3

Wappu!

65

Rairai!

Wappu siis oli ja meni. Mulla se rajoittui tänä vuonna kahteen päivään: aattoon ja päivään. Noh, kerrankos näinkin päin.

Olin varmaan ensimmäistä kertaa näin ahkera wappuaattona, koulun suhteen siis:
9:00 Luento
12:00 Luento
14:00 Harkkatyötä poikien kanssa
15:00 Luento
18:00 YRITYS lähteä uimahyppäämään

Eli melkoisen tiivistahtinen päivä siis. Ja uimahyppy jäi siis vain yritykseksi, mutta täysin minusta riippumattomista syistä. Menin bussipysäkille odottamaan bussia ja valmiina taas satuttamaan itseni. Olin siellä n. 18:03. Näyttötaulussa luki, että bussi tulisi 27 minuutin päästä. Siis mitäÄH? Mahdotonta. Bussin piti siis kulkea 10 minuutin välein. Noh, venailin siinä sitten ja päätin, että jos bussi ei 20 yliin mennessä tule, niin lähden pois. Koska hyppy olisi alkanut klo 18:30 ja en olisi halunnut mennä sinne niiiin paljoa myöhässä, niin päätin jäädä kokonaan pois. Harmi sinänsä, koska nyt mulle on tullut jo neljän viikon tauko hyppäämisestä. Noh, jos ensi viikolla kuitenkin.

Noh, lähdin sitten etkojen kautta bileisiin. Bileet olivat paikallisen Wienin-suomalaisten opiskelijayhdistyksen (tjsp) juhlat. Ensinäkemältä näytti melko pahalta. Baari näytti ruokaravintolalta ja siellä ei ollut paljoa porukkaa. Noh, jos nyt kuitenkin mennään sisälle. Itse bileet olivat paikan alakerrassa. Sinne siis. Paikka oli pieni ja siksi(?) tupaten täynnä. Porukka oli hieman vanhempaa ja bändi oli aivan surkea. :D Mietin moneen otteeseen, että voiko tästä vielä bileet tulla.. Noh, tulihan niistä. Kun DJ alkoi soittaa, niin musiikki vaihtui paremmaksi ja itse ainakin viihdyin.

Ja.. miten sen nyt sanoisi. Tunsin illan aikana, että ehkä en olekaan aivan menetetty tapaus ja pientä toivoa tulevaisuuden suhteen on. Teki kyllä hyvää.

Wappupäivä valkeni sitten hieman päänsärkyisenä, mikä oli maailman epäreiluinta, sillä olin juonut illan aikana vain kaksi (!) olutta. Mutta ei onneksi pahasti. Siitä sitten kamat kasaan ja piknikille. Suunnattiin Praterin puistoon, jossa oli paikallista wappumeininkiä. Ja oli varmaan muillakin hieman hiukset kipeinä, sillä vaikka itsekin olin myöhässä, niin olin ensimmäisenä tapaamispaikalla!
















S-P-Ö! Tapsa, Heidi, minä, Kirsi ja Delphine. Kameran takana Riina.



Päivä oli kiva, vaikka iltapäivästä sää alkoi mennä huonommaksi ja jopa ukkosti. Olikin jo hyvä aika lähteä kotiin hieman lepäilemään. Tai noh, Riinalle. Illalla vielä aivan kuolemanväsyneenä Suomi-Slovakia, joka hoidettiin kuin hoidettiinkin kotiin, vaikkei niin tyylikkäästi.