Se ois nyt si loppu kai..

97

Moro!

Ja oletettavasti viimeistä kertaa näissä merkeissä? Tänään on siis mun viimeinen päivä Wienissä, "wieniläisenä". Seuraavan kerran kun tuun tänne, ni oon pelkkä tavisturisti. ännää.

Kun tultiin kotiin (eiku...) tuolta Hintermoosista ja kun näin Wienin, niin tuli jännä olo. Ei tullut fiilistä, että jeejee, pääsen kotiin! Koska kotiin tommoisen reissun jälkeen haluaa! Tuli vaan fiilis, et mihinhän hittoon tässä ollaan oikein menossa.. Nyt on hyvin koditon olo. Ja alkaa tajuamaan sen, että vuosi Wienissä on ohi. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mutta sitä en tajua ollenkaan, että huomenaamulla herään Italiassa! :) Ja voi että oli ihanaa olla böndellä. Olin ihan kuutamolla, kun kuulin metron äänen. Mikä toi on? :)

Jos olisi enemmän aikaa, niin kirjoittelisin enemmän tuntemuksista, mutta nyt ei ole oikeen sellasta rakoa, että kerkeisi miettiä miten kirjoittaisi tunteista. Sekavaa on, tietty.

Mutta pari sanaa leiristä. Puitteet olivat aivan uskomattomat. Alpit ympäröivät urheiluopistoa joka puolella ja vihreän ja sinisen hehkuviin sävyihin sekoittui myös pienoiset valkoiset lumiläntit korkealla vuorilla. Pieniä vuoristopuroja ja vesiputouksia oli lähimaastossa vaikka kuinka. Sanalla sanoen kaunista! Ainoa suuuuri miinus oli huono sää. Käytännössä joka päivä satoi. :( Yksi päivä oli niin hyvä, että päästiin uimaan. Ja oli kylmä, eli pitkähihaiselle oli käyttöä. Mutta lasten kanssa meni hyvin ja leiri onnistui loistavasti. Sain itsekin treenattua ihan riittävästi.

Nyt alkaa olla aika pakata kimpsut ja kampsut (joita on siis aivan sikana liikaa) ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Pidän jonkinlaista reissupäiväkirjaa, mutta tutkitaan saanko sen tämän saman osoitteen alle... En saanut: http://kotimatka.blogspot.com/

Tschüssi, bussi, papa! <3

Loppu häämöttää

94

Hello!

Kirjoittelen tätä blogitusta Alpeilta. On täällä kyllä nättiä, minkäs teet! Laitan kuvia joskus. Majailen urheiluopistolla, eli oltavatkin ovat siis aivan huippuluokkaa. Ollaan täällä judoleirillä viikko. Tenavia on paljon ja mielikuvitusta saisi käyttää niiiin paljon kuin ikinä jaksaa. Saas nähdä miten Sanna selviää.

Mutta.. viimeiset päivät Wienissä ovat siis ohi. Palaan sinne vielä pariksi tunniksi ensi lauantaina, mutta oikeastaan mun visiitti siellä alkaa olla ohi.

Viikolla käytiin vielä kavereiden kanssa syömässä ja sen jälkeen Rathausplatzilla katsomassa operettia "Letzte Nacht in Venedig (tjsp). On kyllä tällä tädillä melkoiset unenlahjat, koska otin pienet powernapit siellä Rathausella, ulkona kylmässä, oopperaa katsellen. :)

Kävin myös vihdoin Tonavassa uimassa. Vesi oli melkoisen puhdasta ja ihanan virkistävää! Tämän vuoksi odotan Suomeen pääsyä, koska sitten voin mennä uimaan juuri silloin kun haluan ja ihanaan, puhtaaseen ja viileään veteen.

Ja kauheeta kauheeta. Kävin treffaamassa mun judo-ohjaajaa ja heillä on 5 kk ikäinen vauveli kotona. En hermostunut siihen lapseen oikeastaan kertaakaan. Ehdin jo huolestua, kunnes seuraavana päivänä todellisuus paukautti vasaralla päähän ja muistin, miksi vihaan lapsia! Ei siis syytä huoleen tulevat kummiehdokkaat! x)

Eilen oltiin katsomassa Regenbogen Paradea. Eli siis homokulkuetta. Oli metkaa. Siellä oli vaikka minkälaista porukkaa. Todella mielenkiintoinen kokemus!























Illalla näin vielä Stefanin nopsaan ja sitten kotiin nukkumaan ja valmistautumaan leiriin. Kirjoittelen näitä lähdön tunnelmia vielä joskus paremmalla ajalla, mutta nyt mun pitäis oikeestaan olla vahtimassa penskoja... Eli, bis zum nächsten Mal!

OHI ON!

94

Jaaau, koulu on vihdoin ohi! Ohiohiohi! Tänään oli viimeiset tsemppaukset ja hmmm.. meni keskinkertaisesti.

Aamun harkkatyöesitys meni hyvin. Proffa ei tullutkaan paikalle ja esitin sen vain assarille, jonka kanssa olin siis työtä jo aiemmin tehnyt. Tai siis hän oli sitä korjaillut jne. Tiesi tasan tarkkaan jokaisen lauseen, mitä työssä oli. Mutta suurin jännitys karisi siinä vaiheessa kun kuulin, ettei proffa tulekaan paikalle. Siinä sitten pidin esitystä ja välillä naureskeltiin assarin kanssa jollekin jutulle. Hän korjaili aina välillä mun sanomisia ja silleen. Meni letkeesti.

Sitten treffasin Sarahin (Tandempartneri) vikaa kertaa. Käytiin syömässä ja rupateltiin niitä näitä. Haikeaa, kun joutuu sanomaan ihmisille moikka viimeistä kertaa. Vaikka ei sitä vaan tajua, että ensi viikolla ei nähdäkään.. Mutta saksa-suomi -opetus pysynee käynnissä, vaikkakin internetin välityksellä.

Sit olikin juttu, jota olin jännittänyt jo eilisestä saakka. Nimittäin Verkehrsplanung -tentti. Huh. Kurssi oli ihan megalaaja ja opeteteltavia asioita oli paljon. Oli asioita, jotka osasin tosi hyvin, mutta myös asioita, joista mulla ei ollut oikeastaan hajuakaan. Eka kysymys oli ihan ok: Lever of Service. Siitä mulla oli jotain sanottavaa. Mutta sitten olisi pitänyt osata yksi kuvaaja ja eikä mulla ollut siitä hajuakaan. Lopulta se sai musta kaivettua sen tiedon jotenkin ulos. Ja olin ihan tosi vaikeeta ymmärtää saksaa jotenkin. Kai se saksantaito katos siinä samassa, kun tajusin, etten osaa vastata kysymykseen. Sitten se selaili niitä kysymyksiä ja näin aiheen, jota en ollut ymmärtänyt koko vuoden aikana millään kurssilla. Ja tietty se pamautti sen kysymyksen siitä: "Trassierung". Voi paska. Mulla ei ollut siis mitään sanottavaa tähän. Noh, siinä sitten jutusteltiin ja sain jotain sanottua. Se proffa sanoi mulle ihan suoraan, että paikallisen opiskelijan olisi tultava uudelleen näyttämään osaamisensa eli noilla tiedoilla ei todellakaan olisi mennyt läpi. Mutta joskushan se Erasmusbonus on käytettävä.. :P Ja turha sitä on jäädä murehtimaan. Juhlii sitä, että se meni läpi, vaikkakin hyvin rimaa hipoen..

Kelasin, että olisin lähtenyt uimaan, mutta näyttää kovasti menevän pilveen ja ukkonen jyrähtelee tuolla jossain. Hitto. Noh, huomenna sitten.

Poismuutto

94

Moro!

Tänään on edessä poismuutto. Tai itse asiassa piti olla jo, mutta eipä näy siivoojia, niin en pääse pois täältä. Täältä piti siis lähteä yhdeksään mennessä (kello on nyt 10:40). Siivooja kävi aamulla, mut sillä ei ollut mukana mun sellasta paperia, joka sen pitää allekirjoittaa, et täällä on kaikki kunnossa. Sit se lähti sitä hakemaan ja sit se katos. Tyyliin koko talo etti sitä, mut eipä näkynyt. Sit lopulta löysin sen ja se sano mulle, et mun täytyy odottaa. No okei, venataan sit. Nyt oon sit täs selannu kohta kaks tuntia fb:tä, eikä siivoojaa näy missään. En tiedä, et millon pitäis lähtee ettii sitä taas.

Eilen vein jo suurimman osan kamoista Kathille, jonka luokse muutan siis viikoksi asumaan. Huh, että se rinkka painaa. Sit oli viel urheilukassillinen kamaa Kathille. Laseja ja safkaa ja sen semmoista. Mut joo, akku loppuu kohta, ni kerrankin tuli vaan pikapostaus. x)

Odottelenpa siis Putzfrauta... :)

Ja sitten kun se sieltä lopulta tuli, niin kysy melko suoraan, että "Mitäs sä täällä vielä oikeen teet?" Noh, feisbuukkaan, eks nää?! :D Sit kerroin sille, et haluun sen lapun, minkä se mulle lupas ja se ihmetteli, et aijaa, eks oo saanu sitä.. No en!

Siitä sitten vikojen kimpsujen ja kampsujen kanssa ÖAD:lle, jossa asiat menivät yllättävän jouhevasti. Sain shekin (woou, varmaan toka mun elämässä), jolla saan lunastettu mun takuurahat. Tai siis loput niistä, mitkä ei menny siivousmaksuihin. Kirjoitettiin eilen Vikin (kämppis) kanssa valituskirje ÖAD:lle ja aijon kyl jossain välis laittaa sinne postia, et jos ne hyvittäis mulle tota mun läävässä elämistä jollain tavalla. Siel oli kuitenkin nyt sen verran hässäkkää, etten ruvennu siitä meuhkaamaan.

Tavallaan aika haikeeta oli painaa kämpän ovi viimeistä kertaa kiinni. Mut oikeesti sitä ei kyl tajuu viel ollenkaan, ettei meekkään sinne illal enää takas. Se on nyt sitten yksi vaihe elämästä takanapäin. Nimittäin asuminen Comeniusgassen läävässä.

.. To be continued..

Donau Insel Fest

94

Hei!

En tiedä, että pitäiskö tässä kohta aloittaa jonkinlainen Final Countdown. Päivät vaan menee hirmu kyytiä eteenpäin, joka siis tarkoittaa sitä, että mun vaihtovuoteni alkaa olla lopuillaan ja Suomeen paluu edessä. Melko hurjaa.

Perjantaina mulla oli kaksi tenttiä. Oli hauskaa. Ekasta sain parhaan arvosanan ja tällä kertaa ihan oikeasti ansaitsin sen. Kyseessä oli Verkehr im alpinen Raum. Suurin osa ajasta juteltiin jostain aivan muusta kuin liikenteestä Alpeilla, mutta se oli tehtävänantokin. Ja hirmusti selitin kaikkea, joten taattu ykkönen. :)

Toinen tentti oli metka. Kyseessä oli siis aivan täysin ilmaisten opintopisteiden keruuta, eli kemian kokeita. Homma toimi siis niin, että porukkaa oli aivan hullusti isossa luentosalissa (650 hlö:lle) ja salin edessä proffat ja opiskelijat näyttivät erilaisia kemiallisia kokeita. Siinä samalla sitten täytettiin koepaperia, jossa oli aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Ihan kivat yleissivistävät 3 op.

Harkkatyöryhmän poikien kanssa sai taas hieman vääntää kättä. Eihän ne taas mitään oo saanut aikaiseksi. Ne lupas, että työ on eilen valmis, mutta "ylläri ylläri", eipä ollutkaan. Huomista kauhulla odottaen..

Viikonloppuna oli täällä jälleen Donau Insel Fest. Omista kiireistä, vieraista ja jopa säästäkin johtuen en ollut paikalla (tähän mennessä) kuin lauantaina. Oltiin katsomassa Snow Patrolia ja Scooteria. Piti mennä myös tsekkaamaan Christina Stürmer, mutta aivan uskomaton ruuhka esti tämän yrityksen. Pari muutakin ihmistä oli siis päättänyt tulla katsomaan Scooteria. Järjestäjän mukaan paikalla oli yli miljoona ihmistä! Mielestäni noilla esiintyjillä ja tällä säällä huima suoritus. Ja oli muuten huikeeta katsella kuinka kovaa Tonava virtasi. Vaikka olen hyvä uimaan, niin siihen virtaan en olisi halunnut pudota.. Laivatkaan tarvinneet moottoreita, kunhan vaan ajoivat virran mukana.

















Ja vieraitakin siis oli. Suvi ja Bernhard Münchenistä olivat käymässä. On se vaan niin kivaa puhua saksaa natiivipuhujien kanssa. Ei huomaa omaa huonouttaan. x) Mutta oli ihana nähdä heitäkin pitkästä aikaa ja harmittavasti en kerennyt aivan liikaa viettämään aikaa heidän kanssaan. Eikä sääkään oikein suosinut heidän Wienin reissuaan. Noh, ehkä kuitenkin vähän, koska sain olkapäihini hieman väriä, kun oltiin lauantaina kaupungilla.

Huomenna olisi sitten muutto edessä. Muutan viikoksi judokaverini Kathin ja hänen veljensä luokse. Sohvapaikka on luvattu. :-) Ärsyttää jo valmiiksi kamojen pakkaamisen ja roudaamisen ajattelukin. Mutta kiva päästä täältä läävästä pois.. :S Nico muutti jo tänään pois ja kyllähän häntä ja hänen skypeen huutamistaan tulee tavallaan ikävä, kun ollaan melkein vuosi asuttu yhdessä.

Melkosta menoa

92

Moro!

Huh, hullun kiireinen viikko. Nyt tosin alkaa helpottaa. Tänään olen jo hymyillyt ja ollut ihmisille ystävällinen. Melkoinen monsteri olen lienee ollut.. "Hups".

Tällä viikolla on siis suoritettu niitä kuuluisia vikan illan ihmeitä aivan urakalla. Aivan järkyttävä viikko ollut, ihan oikeesti. Silloin kun en ole lukenut, kirjoittanut harkkatyötä tai harmitellut liian vähää aikamäärää, olen.. noh, hajoillut. Vaikea selittää, mutta aika tiukalla ollut pinna.

Maanantai alkoi hyvin. Tapasin mun harkkatyön ohjaajan ja kelasin, että jutellaan vähän niitä näitä mun harkkatyöstä, mutta ei. Muija pisti suuren osa työstä uusiks. No mut kiitti hei. Ei siinä mitään, jos kieltä joutuu korjaamaan, mutta kun piti asioitakin ruveta korjaamaan. Ja internetin ihmeellisestä maailmasta kun ei oikeen löytynyt vastauksia kysymyksiin, joten eikun jollain ilveellä arvaamaan..

Samalla reissulla sain tietää, etten saakkaan tehdä yhtä tenttiä ensi maanantaina. Harkkatyön palauttamisen jälkeen pitää odottaa, että se arvostellaan, jonka jälkeen saa ilmota tenttiin, joka pitää tehdä ainakin viikkoa ennen tenttiä. Eli jos asia oikeasti on näin, niin en kerkeä tehdä tenttiä ennen kuin lähden maasta. Että kiva juttu. Kyllä taas ylensi mieltä. Pitää jutella hieman sen proffan kanssa.

Ja sää. Voi tsiisus mikä keli täällä on ja on ollut. Vettä on satanut aivan saavista kaatamalla ja sen lisäksi on ollut kylmä ja tuullut. Kyllä, aivan loistosää opiskella, MUTTA olen joutunut ramppaamaan koululla joka päivä ja hyvin tossa matkalla kerkeää kastua, vaikka olisi kuinka sateenvarjo ja vedenpitävät kengät. Ei paljon mieltä ylennä.

Tiistaina vein tavaroita Wienin ulkopuolelle eräälle perheelle, joka toimittaa ne Suomeen muuttoautossaan. Reissu olisi ollut täydellinen, MUTTA myöhästyttiin junasta semmoiset 10 sekuntia. Ja seuraava tuli puolen tunnin päästä. Ei siinä mitään, että junasta myöhästyy, mutta se, että joudun sen takia siirtämään sovittua tapaamista, se jurppi.

Tiistaina oli myös vikat judotreenit ja haikea olo oli, kun näki tyyppejä vikaa kertaa pitkään aikaan. Pakkohan heitä on tulla tänne moikkaamaan! Mentiin treenien jälkeen vielä "vähän" istumaan iltaa ja sehän taas tietty venähti. Ja seuraavana päivänä tentti, johon en ollut vielä lukenut ollenkaan. "Hups."

No se tentti meni odotusten mukaisesti aivan vituralleen. En ymmärtänyt oikeastaan mitään, mutta se oli odotettavaa, koska olin priorisoinut tämän tentin viimeiseksi tärkeysjärjestyksessä. MUTTA tentissä otti päähän aika rajusti, koska proffa sanoi alussa, että jos on ongelmia kysymysten kanssa, niin tulkaa kysymään. En sitten ymmärtänyt kahta viimeistä kysymystä ja menin kysymään, että mitäs näillä oikein haetaan. Vastaus oli: "Nämä asiat on käyty luennoilla läpi." SIIS MITÄÄÄÄH? Ei noin VOI vastata. Mulla kiehu niin täydellisesti yli, että saattoi jopa mennä vastaus hieman vittuilun puolelle... Ja aika loppui kesken..

Noh, päivän pelasti(?) joku poika, joka jakoi ilmaisnäytteitä. Olin hyvin syvällä sateenvarjoni sisällä, kun yht'äkkiä sen alle tulee myslipatukoita ja huikkaus: "Bitte schön [ole hyvä]". Hei, kiitti! x) Siinä niitä mutustellessa tuli hymy huulille, koska eräällä autoilijalla oli pyyhkijät autosta rikki ja hänellä oli autonsa ikkuna auki, pyyhkijänsulka kädessä ja hän roikkui puoliksi autosta ulkona ja pyyhki tuulilasia käsin. Hänkin nauroi toiminnalleen aivan katketakseen, joten ei siinä voinut kuin nauraa mukana! :D Ja toisenkin kerran tuli hymy huulille, kun näin jätkän, joka oli pukeutunut Star Trek pukuun! Siis.. :D Sellaiseen hopean väriseen ihme pukuun. En osaa selittää. Koominen se oli. Asun kruunasi hauskat arskat. Ja siis se jätkä oli kai ihan normivaatteissa.

En tiedä, meneekö tää taas mihin osastoon: itkeä, nauraa vai jotain muuta. Meidän talosta romahti katto! Tai kattoa. Kämppiksen tuli vuorotellen kotiin, että ooksä Sanna jo kuullu? Ööö, en..? Joo, talosta on romahtanut katto ja siellä on poliisi ja palokunta jne. Oookkeeei.. Mut ei siis mitään vakavaa. Kai. Osa räystästä, ulkokattoa on romahtanut. Ja onneksi asun täällä enää öö.. alle viikon! Toivottavasti ei kerkee yläkerran naapuri tulla sillä välin katosta läpi! :)

Tän päivän tentti meni sitten huomattavasti leppoisammin. Proffa on tosi letkee ja hymy huulilla kyseli kysymyksiä. Jotain osasin, mutta en todellakaan olisi ansainnut parhainta arvosanaa. Meitä oli viisi ja vain yksi meistä todella sen ansaitsi, vaikka kaikki siis saimme ykkösen. Mun edellä oleva poika ei oikeen osannut ja kun proffa laittoi hänelle ykkösen, niin porukka vähän hymähteli, mutta mun kohdalla oikeastaan revettiin kaikki, että hei pliiis, ei tää ihan näin pitäisi mennä. Myös kahden mun jälkeen tulevan kohdalla naureskeltiin arvosanojen antamisen yhteydessä. Ja proffa siis naureskeli ihan rennosti mukana. Tuli hullun hyvä mieli. :)

Noh, vielä pitäis huomiseen tenttiin lukea ja vähän kirjoitella harkkatyötä, mutta alkaa jo helpottaa huomattavasti, kuten alussa jo sanoin. Eiku niin, kaikkien kouluasioiden lisäksi on eräs tyyppi, joka aiheuttaa harmaita hiuksia. Miks miesten pitää vaan olla tommosia. Ja miks just silloin, kun en ite todellakaan ole parhaimmillani ja jaksa kärsivällisesti vastata ja selittää, että kuinka asiat on. Kunhan tiuskin vaan, että ole nyt *ittu mies, äläkä hiiri.

Ei mut joo, kiitti moi!

Että semmosta

91

Moro!

Oli tunne, että on paljon asiaa, mutta enpä enää tietenkään muista mistään mitään. Mutta huh, kovaa on taas mennyt ja tuntuu, että menee loppuaikakin. Tai no.. menee ainakin. :)

Viime kerran jälkeen on tullut jonkin verran opiskeltua. Tentit lähenee ja hommia pitäis tehdä. Aamusta iltaan ja illasta aamuun lienee sopiva määrä lukea, mutta pakko se on jotakin muutakin tehdä. Opiskeltiin myös silleen porukalla, että mentiin Theresen luo. Kaikilla oli koneet ja tarvittavat systeemit mukana ja sitten vaan päntättiin. Silleen hyvä, koska ei kehtaa pitää taukoa tai juosta jääkaapille tai tutkia Facebookkia, kun muut tekevät jotain oikeesti. Toimii!

Meillä oli yhden harkkatyön välipalautus ja tsiisus, että oli noloa. Kuudesta jäsenestä kolme oli ajoissa paikalla.. Ei muistettu assarin nimeä.. Jne. Mutta välipala meni hyvin ja sain ekasta harkasta hyvää palautetta!

Sitten. Juhannus! Sellanen juhla siis oli ja meni. Ihan kivaa oli. Satoi ja muutenkin ihan perinteistä menoa. Oltiin ruotsalaisten järkkäämissä pippaloissa. Tai.. piknikillä Donau Inselillä. Siellä sitten oli kuin olikin hyvin ruotsalaista menoa juhannussalkoineen ja leikkeineen. On ne ruotsalaiset vaan yksinkertaisesti outoa porukkaa. Illalla oli Erasmus Farewell partyt. Kivaa oli, sen aikaa mitä siellä olin. Melko kovaa taisi mennä, kun aamun U-Bahnalla ja ratikalla tulin kotiin. Olin kai joskus 5-6 aikoihin kotona. JA en nukkunut tuntiakaan tuona yönä ja lauantai oli täyteen buukattu. Kyllä kuulkaa hajotti. Mutta positiivista, jaksoin aamun asti, pitkästä aikaa! \o/

Lauantaina olin katsomassa paikallisia DAN-kokeita. Huh mikä tilaisuus. Ei kestänyt "kuin" kuusi tuntia. Täällä heillä on siis ensin suullinen teoriatentti, sitten tehdään Kyu-Programm, sitten Gyoko-heitot ja sitten kata. Olikohan siinä kaikki? Taisi olla. Mutta todella paljon sai töitä tehdä. Ei ihan vedä mun 20 minuuttia noille vertoja.

Kun tulin sieltä kotiin, niin jouduin kävelemään Shottentorilta, koska kadulla olevien reivien takia ratikat eivät kulkeneet. Eli siis ihan oikeesti kadulla oli aivan hullut reivit. Musa soi tosi kovalla ja porukka joraa minkä kropasta irti lähtee. No ei oikeesti. Oli siis mielenosoitus. En tiedä mistä he mieltään osoittivat, mutta musiikki oli kovalla ja ihmiset tanssivat kävellessään. Ihan tosi jees!

Tänään oli viimeiset kisat täällä Itävallassa. Monet harmittelivat, että lähden pois ja kysyivät monesti, että onko sun pakko. Noh, onhan mun. Jokunen yritti mulle miestäkin etsiä, jotta jäisin. :) Mutta kaikki toivottelivat hyvää jatkoa, tsemppiä uralla ja myös tervetulleeksi takaisin ihan milloin vain haluan. :)

Augarten

84

Hello!

Sain palautetta tuossa yksi kaunis päivä, etten kirjoita enää tarpeeksi usein blogia. Pitänee siis korjata huonot tavat ja alkaa taas ahkeroida. Syy oli kuitenkin se, ettei ole mitään asiaa. Ketään tuskin kiinnostaa mun perusarki, jossa käyn koululla, sporttaamassa, nään kavereita, syön ja nukun.

Mutta Berliinin reissusta jäi pari hauskaa juttua kertomatta. Oltiin sillä laiva-ajelulla ja meitä oli Määtän perhe (kaksi vanhempaa ja pojat 12 ja 14 wee) sekä minä. Ajelun hinta oli aikuisilta 9e, opiskelijoilta 7e ja alle 12 wee lapsilta 3e. Istuskeltiin siinä kannella ja Artsi lähti hakemaan olutta sisältä. Hän sitten maksoi matkan siinä samassa ja häneltä oli kysytty, että "Kaksi aikuista ja kolme lasta?" Hän oli vain myötäillyt, että joojoo, kaksi aikuista ja kolme lasta. x) Eli tällä reissulla Sanna 23 wee olikin Sanna 12 wee. Kyllä sai taas nauraa. Ja ehkä parhainta vielä koko jutussa oli se, että myyjä oli vielä korostanut oluesta, että tämä ei ole sitten lapsille.

Toinen hauska juttu oli teknillisessä museossa. Löydettiin sieltä semmoinen lentosimulaattori. Siinä lennettiin siis lintuna WIENIN yllä! Olin aivan innoissani, kun tunsin paikat ja selitin niitä Robertille. Yhtään en osannut lentää, mutta ei se ollut oleellista. Oli muuten oikeesti ihan hullun vaikeeta heiluttaa niitä siipiä ja ohjata sitä tipua eteenpäin. Saipahan ainakin Simbo ja se laitteen ohjaaja kunnon naurut. JA Simbo kehtasi sanoa mua tädiksi yhdelle pikkulapselle. Prkl! :)

Mutta takaisin Wieniin. Kävin tänään Augartenissa. Se on sellainen puisto, jossa on sodanaikaisia torneja, jotka olivat osa puolustusjärjestelmää. Eli niiden päältä pystyi ampumaan jollain tykillä ja näin siis suojella kaupunkia ja kaupunkilaisia. Melkoisia pytinkejä olivat. (Kokoa voi hieman päätellä siitä, että tossa kuvan alareunassa on hieman mua korkeampi aita.) Jotenkin toi historia on viime aikoina vaikuttanut muhun aika voimakkaasti. Koulussa ainoat asiat historiassa mitkä mua kiinnosti, olivat maailmansodat. Ja nyt olen ollut niidenaikaisissa mestoissa ja.. hankala selittää. Uskon, että kun tulen takaisin Suomeen, niin kaivan jostain lukion historian kirjat ja mietin asioita hieman uudelta kantilta.

Dit fetzt ein!

EDIT: Vähän muutoksia loppuun ja kuvia.

84

Hallo!

Tulipa sitten vietettyä viikonloppua melkoisen historian omaassa kaupungissa. Eli siis Berliinissä Saksassa. Melko sanattomaksi vetää tuo historia ja jonkin verran siitä tuli paikallisten kanssa juteltuakin. Eipä siitä oikeastaan sen enempää. Menneisyys on historiaa ja tämä päivä tulevaisuutta.

















Miksi sitten olin ylipäätään Berliinissä? Tällä kertaa kyseessä oli melkein täysin työreissu. Viikonloppuna järjestettiin judokisa Tuzla Cup, jossa olin tuomarina. Olin tutustunut kilpailun järjestäjään Thomasiin Tanskassa eräissä kisoissa ja siitä lähtien Thomas on pyytänyt minua usein Berliiniin. Tänä vuonna minulla oli mahdollisuus lähteä, joten miksipäs ei. Ja kyllä kannatti. Reissu oli aivan uskomattoman mahtava.

Lähdin torstai-iltana matkaan yöjunalla ja aamulla löysin itseni Berliinistä. Siitä sitten tutustumaan kaupunkiin ja illalla kisapaikalle. Kävin hieman sivistämässä itseäni erilaisissa museoissa Museums Inselillä ja sitten pällistelemässä muuria ja Brandenburgenstoria. Matkalla näin myös Siegessäule-pylvään ja Juutalaisten muistomerkin. Google tietää lisää, jos kiinnostaa.






































Illalla sitten omatoimisesti kisapaikalle hullun tavaramäärän kanssa. (Rinkan lisäksi yksi matkalaukullinen tavaraa Suomeen ja erilaisia pienempiä kasseja.) Kun löysin perille ja menin morjenstamaan ihmisiä, niin heti avuliaat saksalaiset tulivat auttamaan kantamusteni kanssa ja auttoivat etsimään Thomasin. Siinä sitten auttelin kisapaikan rakentamisessa ja jubailin ihmisten kanssa. Muutamaan otteeseen sain kertoa, että "Moi, olen Sanna ja tulen Suomesta. Puhun näin hyvää saksaa, koska asun Wienissä."

Illalla kun kisapaikka oli kunnossa, niin lähdettiin pienellä porukalla hieman maistelemaan olutta. Olin tässä vaiheessa jo aivan kuollut, mutta ainakos yhden oluen jaksaa juoda. Mentiin erääseen kuppilaan, jossa oli unkarilaisten Stammtisch. Mentiin sinne, koska Thomasin parhalla kaverilla Gaborilla on unkarilaiset juuret jnejne. Siinä kun sitten tultiin kysymään, että mitä saisi olla, niin keskustelu meni osapuilleen näin: "Bier, Bier, Bier, Weiss Bier bitte." Ja tämä viimeinen oli siis yllättäen minä ja sain kyllä osakseni "hieman" pahaa silmää. :D Kaikki kääntyivät katsomaan, että mitä hittoa sä oikeen tilasit. Siinä sitten selittelin ja lopulta sain Weizeniä. :) Menihän se taas yöhön asti, mutta lähdettiin sentään Thomasin kanssa nukkumaan huomattavasti ennen kuin muut seurueestamme.

Aamulla sain armon aikaa, eikä mun tarvinnut herätä kuudelta lähtemään kisapaikalle. Sain nukkua peräti kahdeksaan asti. Gabor tuli aamulla mut hakemaan ja vaikutti mies melko fitissä olevan, vaikka.. noh nukkunut tuskin yhtään. Kisapaikalla sitten tuttujen morjenstelua ja tuomaripalaveri. Palaverissa ei kummempia. Antoisin saldo oli tuomariryhmien jako. Tuomareita oli paljon, joten meidän matolle tuli seitsemän tuomaria. Jaettiin 3 ja 4 ryhmät ja niiden sisällä sitten vaihdettiin miten vaihdettiin. Päivä oli hyvinkin onnistunut. Nolla kärpästä ja muutenkin vedin hyvin. Ryhmä oli ihan kiva ja eräs kollega halusi sitten kaiketi tutustua hieman paremminkin.






















Illalla oli sitten banketti, jossa siis syötiin, juotiin ja juteltiin. Täältäkin lähdin suhteellisen kiltisti ja suhteellisen ajoissa nukkumaan. Siihen se kiltteys taisi sitten loppuakin.

Aamulla taas kisapaikalle ja hyvinkin fitissä kunnossa. Joskus olen vannonut, että krapulassa tai väsyneenä en kisoihin mene. Noh, väsy oli.. Tämä päivä oli huomattavasti tärkempi kuin edellinen, koska vuorossa olivat aikuiset ja mun matolla oli lisenssikokeleita, joka tarkoitti sitä, että tarkkailija katsoi mattoamme jatkuvasti silmä tarkkana. Ryhmässä oli vain viisi, joka siis tarkoitti enemmän töitä kuin edellisenä päivänä. Vedin kuitenkin aivan todella hyvin ja sain kehuja saksalaisilta tarkkailijoiltamme. Ja sain myös tietää, että läpäisen seuraavan lisenssikokeeni aivan varmasti loistavin arvosanoin!
















Illalla sitten vuorossa taas hieman kaljanjuontia ja maailmanparantamista. Maanantaiaamuna meinasin ampua itseni, kun olin sopinut erään Stefanin kanssa, että hän tulee hakemaan mut kahdeksan aikaan, kun olin kaupungille menossa. Kyllä täytyy ihmisen olla tyhmä, kun herää vapaaehtoisesti keskellä yötä hullun rankan viikonlopun jälkeen vain ja ainoastaan lähteäkseen kaupungille. Noh, suomalaisseurassa tuli tämä päivä vietettyä: Sea Life ja kaupunkikierros paatilla. Illalla judoon, jonne kreikkalaiset ystävämme tulivat vieraiksi. Olipas ihan hauskat treenit. Vaikka aina sanon, että en osaa mattojudoa pätkän vertaa, niin kai mä oikeasti siinä oon aika hyvä. Tai sitten se kreikkalaistyttö oli aivan surkimus. :o)

Treenien jälkeen saksalaiseen tapaan kannettiin pari koria olutta saliin ja otettiin hieman urheilujuomaa. Ilta oli aivan mahtava. Siinä taas paranneltiin maailmaa oluen ja ouzon voimalla ja sanalla sanoen: parhautta oli. Illan aikana opin taas runsaasti saksaa ja sain sovittua itselleni deitit seuraavaksi päiväksi. ;)

Lyhyiden yöunien jälkeen lähdin taas kaupunkia kohti. Tällä kertaa kohteena Hauptbahnhof ja Robert. Robertilla oli lomaa ja hän lupasi lähteä seurakseni kaupungille päiväksi. Poliisimiehiä. :P Mentiin teknilliseen museoon ja siellä sai hyvinkin vietettyä koko päivän. Kierreltiin ympäri ja kokeiltiin jokaista vehjettä, jossa jotain kokeiltavaa oli. Hänen kanssaan oli aivan mahtavan kiva päivä. Hän näytti vielä pari nähtävyyttä (Checkpoint Charlie ja aukio, jonka nimeä en millään saa päähäni). Ja kai sitä jonkun verran on oppinut saksaa, koska kun istuttiin Robertin kanssa junassa, niin olin alkamassa puhumaan kanssamatkustajista paskaa, ihan kuten suomeksi voi melko rauhassa tehdä. Sitten tajusin, että hups, kaikki ymmärtäisivät. Eli saksa tuntui siis siinä vaiheessa täysin "äidin"kieleltä. Huisia.

















Illalla aivan kuolleena junaan ja hyvin nukutti. Aloitin köllimisen siinä kuuden aikoihin ja otin pienet päikkärit. Heräsin jossain välissä ja rupesin yöunille. Eihän junassa ikinä voi kunnolla nukkua, mutta melko hyvää unta sain. Jostain syystä aamulla juna oli kaksi(!) tuntia myöhässä, joten se niistä luennoista.

Vaikka paljon näin ja koin, niin paljon jäi vielä nähtäväksi. Tiedän, että olen hyvin tervetullut Berliiniin, milloin vain sinne ikinä haluankaan mennä. Saletisti löytyy aina joku, jonka luokse pääsee yöksi ja joka pitää seuraa. Parhautta! Ihmiset ovat ihania ja tavoitteeni on tulla yhtä hyväksi ja ihanaksi ihmiseksi kuin berliiniläiset, joihin tutustuin.























Saldo:
* Uusia ystäviä
* Hyvät kisat loistotuomaroinnilla
* Hymy huulille
* Turisteilua (historiaa)
* Kaljapöhö
* Iso mustelma
* "Murtunut" varvas
* Jättimäinen univelka

Nicht dabei?! Nicht gelebt!

74

"Hot as hell!"
"Gas geben."
"Einfach das Leben geniessen!"
"Gemma Bier trinken."








Tulipa sitten vietettyä joulu, juhannus, synttärit, festarit ja häät yhdessä viikonlopussa. Eli oli siis aivan järisyttävät bileet!

Sai lahjoja == joulu.

Sataa, ollaan autoilla menossa juomaan viinaa, on kuitenkin kesä, hullun letkeetä musaa soi == juhannus.

Elämästä nauttimista == synttärit.

Musaa, alkoholia, uusia tuttavuuksia, bilettämistä, aivot offilla == festarit.

Tunteikasta menoa == häät.

Eli mitä ihmettä tämä kaikki oikein tarkoittaa? Kyseessä oli tietenkin Spring Break Partyt Kroatian rannikolla Rovinjissa. Sääennusteet eivät olleet meidän puolella, mutta kaikesta huolimatta vain perjantaina satoi (suurin osa matkalla), lauantaina oli aivan megasää ja sunnuntaina muun hitailun lomassa hieman huono keli.

Matkaan lähdettiin perjantaina aamukuuden jälkeen. Porukkaan kuului 12 erimaalaista sankaria ja kolmella autolla lähdettiin matkaan. Kroatiaan saavuttiin myöhään iltapäivällä ja pienen alkusäädön jälkeen päästiin asiaan, eli bilettämään. Itsellä meni hyvin. Oli sopiva humala, mutta ei missään tapauksessa liikaa. Riinan kanssa käytiin tutustumassa aika moniin porukoihin. Saldo: yksi lippis, yksi parempi tuttavuus ja n. 10 minuuttia diskossa.

















Lauantai valkeni ja huomasimme, että kämppämme avain on kadonnut. Asiaa selviteltiin pitkälle sunnuntain puolelle, mutta selvisi kuitenkin loppujen lopuksi, että se oli varastettu.. Kivakiva. Itse nukuin tapahtumahetkellä noin kahden metrin päässä ovesta. Että ei ainakaan herkkää unta nukuttu, vaikka oli kylmä kuin napapiirillä ja tuntui, että olin koko ajan hereillä, kun paleli niin paljon.

Lauantai oli siis ranta-/allaspäivä. Aivan parhautta, vaikka tuuli hieman kylmästi välillä puhalsikin. Ja merivesi oli ah niin ihanaa! Rakastan merta! Kaljaa tuli nautittua sopivasti ja illalla grillailun jälkeen (ja ennen ja aikana ja ja..) päästiin taas asiaan, eli bilettämiseen.

















Tällä kertaa taas lisää uusia ihmisiä ja ehkä jopa 15 minuuttia diskossa. Tuli pieni äkkilähtö, koska minulle tuli eräänlainen "tulos tai ulos" -ilmoitus. Saldo: hukkunut takki, naurua, ihmissuhderulettia, säätöä ja kaikkea muuta metkaa. Ja luontoaktivisteille tarkennus: takki ei toivottavasti hukkunut, se oletettavasti varastettiin hyötykäyttöön.

Minä olin kaikkien vastaväitteistä huolimatta lauantaiyönä tosikin kiltisti, koska.. noh. Kysykää asianosaisilta. :P Sunnuntai valkeni toisille jäätävämpänä kuin toisille ja toisille taas hyvinkin hymyilevissä merkeissä. Aamupalan jälkeen hieman merenrantareippailua ja ah niin ihania maisemia. Vielä jos se aurinko olisi paistanut. Ja aivan, avain löytyi! Eräät poijjaat sen sitten kantoivat meidän kämppään takaisin. "Löydettiin tämä tuolta pusikosta pitkän matkan päästä." "MiTäääh?" En tajua, en vaan tajua, mutta ehkä parempi niin. Mitään ei oltu pöllitty ja meni ihan näppärästi, kun ei tarvinnut ikinä etsiä tyyppiä, jolla avain olisi. Pidettiin siis koko loppuajankin ovi auki.

















Sunnuntaina vannoin, että aijon tehdän diskossaolemisennätyksen! Ja jihuu, sehän onnistui. Olin varmaan neljä tuntia diskossa. Milloin kenenkin kanssa, kun seuralaiset tuntuivat olevan hieman eimejaksetakaantäälläollamennäänpois -tuulella ja itse jäin usein epätietoiseksi tästä informaatiosta. Ja olihan se paskaa, koska olen itse niin epäsosiaalinen ja aloitteisiin kykenemätön, joten.. nah, jepjep. Yö oli jälleen erilainen kuin yksikään aikaisempi ja mikäs sen parempi. Frankfurter, mag dich!

Maanantaina alkoi sitten kotimatka. Hyvästejä olisi tietysti voinut sanoa enemmänkin, mutta.. parempi näin. Matkalla ihasteltiin Sloveniaa, joka todella teki minuun positiivisen vaikutuksen. On rannikkoa ja vuoristoa. "Small country, with a big heart, really!"

Tässäpä tämä, seikkaperäinen selostus mun elämäni yhdestä parhaasta viikonlopusta. Vain minä itse tiedän, miten sen koin ja miksi. Te tiedette nyt osan!

Puspus,






















P.S. Kuka on ens vuonna messissä?

Paluu elävien kirjoihin

67

Mors!

Hitsit, kyllä tuntuu siltä, että olisin ollut jossain kaaaukana maan alla piilossa viimeiset kolme viikkoa. Sen mitä olen ollut Wienissä, niin olen ollut tiukasti kotona sängyssä peiton alla sairastamassa. Kun menin eilen ulos, puistoon makoilemaan, niin oli aivan uskomaton olo. Kaverit hei, mitä on tapahtunut, ei olla nähty aikoihin. Ja mikä tää kaupunki on, en edes oikeen muista tätä. Ja koululla se vasta outoa olikin olla. Kannattaa joskus kokeilla elää aivan zombiena ja sitten palata arkeen rytinälle. Metkaa.

Nyt kuitenkin alan olla paranemaan päin. Kuumetta ei ole ollut sunnuntain jälkeen ja päätäkin särkee vain vähän. Mietin kuitenkin, että jätän vielä tänään sporttaamisen (trampoliini) väliin, jotten kuume nouse uudestaan. Lupasin itselleni, että nyt on sairaudet sairastettu ja aijon olla terve vain!

Viikonloppuna kävin pikavisiitillä Kööpenhaminassa. Töitä tekemässä. Meillä oli pohjoismaisen nuorisokomitean tapaaminen, jollainen oli myös marraskuussa Boråsissa, Ruotsissa. Kivaa oli ja saatiin taas hommia hieman eteenpäin. Porukka on edelleen suurimmaksi osaksi kivaa ja heidän kanssaan on kiva työskennellä. Käytiin myös katsomassa vammaisjudon kisoja ja se herätti hyvin ristiriitaisia tunteita. Toisaalta tosi jees, että kaikilla on mahdollisuus liikkua ja nauttia kilpailemisesta, mutta toisaalta taas se, että miksi kaikki eivät voi olla tasavertaisia (terveitä). Eli hyvin ajatuksiaherättävä iltapäivä. Illalla käytiin Tivolissa hengailemassa ja metka paikka oli sekin.




















Pientä Merenneitoa etsimässä. Se oikea oli paljon rumempi.




Kööpenhaminasta jäi päällimmäisenä mieleen kaupungin kalleus sekä vaihteleva sää. Joka päivä saatiin sadetta, mutta myös auringonpaistetta. Onneksi sade osui meidän kokoustuokioille ja auringonpaiste ulkoilulle.

Koulun kanssa alkaa loppurutistus häämöttää. Harkkatyöt pitää viimeiställä (?) valmiiksi ja aloittaa tentteihin lukeminen. Yksi harkkatyö on yhtä kappaletta sekä oikolukua vaille valmis (2 op) ja toinen onkin sitten hyvin vaiheessa. x) Tänään aloiteltiin ja jos ei muuta, niin Excelin kanssa saa kikkailla. Ja vaikka tämä lopun alulta kuulostaa, niin on sitä koulua vielä kuukausi jäljellä, eli saan lukea tentteihin aivan rauhassa. Voisin tosin pikkuhiljaa aloitella, koska eräskin kurssi (Verkehrssystemplanung) tuntuu aivan heprealta..


Viikonloppuna taas hieman reissun päälle, nyt harkkatyötä. :)

Egypti

67

Hello!

Yritän olla kirjoittamatta pitkään, koska tämä reissu ei varsinaisesti liity mun vuoteen Itävallassa yhtään mitenkään. :) Parista kommelluksesta jos kerron ja muutaman kuvan laitan.

Oltiin siis Lauran kanssa viikko Egyptin auringon alla. Sharm el Sheikhissä ja Kairossa.

Matka alkoi tyylikkäästi. Lennettiin molemmat Kairoon, josta oli jatkolento Sharm el Sheikhiin. Vaihtoaikaa piti olla runsaasti, mutta väärän informaation takia oltiin väärässä terminaalissa (jo tässä kohtaa myöhässä, koska mulla meni niin kauan passi- ja viisumijonossa) etsimässä Check inniä. Siellä sitten tivattiin, että keretäänkö lennolle mitenkään. Pyysin jotain infosetää soittamaan, että me ollaan tulossa, että jos he voisivat odottaa meitä. Noh siitä sitten taksiin ja toiseen terminaaliin. Olo oli kyllä kuin Amazing Racessa: "Aja kovempaa, meillä on K-I-I-R-E!" Ylihintaisen taksin jälkeen sitten ensimmäisen turvatarkastuksen läpi, jossa kiilattiin melkoisesti. Sitten Check inniin, jossa setä sanoo, että ollaan jo boardaamassa. Joojoo, tiedetään, pliis pliis. Jepu, toisen turvatarkastuksen läpi matkalaukkujen kanssa ja bussilla koneen luo. Ne joutu sitten avaamaan ruuman vielä uudestaan, jotta meidän laukut saataisiin sinne. Kone lähti.. jonkun vartin myöhässä. Mutta päästiin turvallisesti perille ja laukutkin tulivat.

Sharmissa oli kivaa, vaikka miehet olivatkin ahdistavia. Sää oli loistava, hotelli hyvin mukava ja Punainen meri kirkas. Värikkäät kalat ja korallit olivat hienoja!


















































Toinen sattumus tapahtui myös ensimmäisenä päivänä. Oltiin etsimässä ruokapaikkaa ja "jouduttiin" hieman oikaisemaan, kun aidassa ei ollut minkäänlaista aukkoa, mistä olisit päässyt ravintoloiden luo (oltiin siis hotellialueen toisessa päässä todella kaukana portista). Hypättiin sitten yhdeltä aidalta alas ja eiköhän heti sen jälkeen meidän kimpussa ollut kaksi vartijaa. "Uuups". Siinä se sitten selitti, että tää on kyllä poliisiasia, mutta päästiin pälkähästä, koska näytettiin todella viattomilta, eikä oikeen suostuttu ymmärtämään, että mitä tehtiin väärin. Rikos oli kaiketi se, että hypättiin toisen hotellin alueelle..























Sharmista Kairoon yöbussilla ja sekin oli elämys, kun herätetään keskellä yötä keskellä ei mitään, että pois pois, äkkiä pois bussista. Bussi oli tyhjä ja kaikki muut hengasivat siinä ulkopuolella. Sitten hullusti arabian kielistä molotusta ja oli varmaan ilme aika näkemisen arvoinen, kun just herännyt eikä tajua sanaakaan. Sitten joku äijä käänsi meille englanniksi, että ottakaa laukkunne ja tulkaa tuonne. Okei. Laukut piti avata ja siinä oli jonkinlainen tullitarkastus. Lauran laukkua ei edes vilkaistu ja mulla se virkailija koski päällimmäiseen paitaan ja se siitä.

Kairossa homma meni ihan hyvin, vaikka molemmat kärsittiin mahavaivoista. Laura huomattavasti enemmän kuin minä, hän joutui tiputukseen asti taudin takia.

Kaksi päivää kierrettiin nähtävyyksiä: Memphis, Sakkara, Giza (pyramidit), papyrus-, parfyymi-, matto- ja puuvillakaupat, kamelit, moskeija, Egyptiläinen museo ja vanha kaupunki. Paljon oli nähtävää ja onhan se niiden kulttuuri ja historia vaikuttavaa. Silti mua vähän ärsyttää, että niin hienolla menneisyydellä ainoastaan rahastetaan.. :/

















Liikenne siellä oli tosi hurjaa. Itse en osaisi niin röyhkeästi ajaa. Mutta täytyy myöntää, että kyllä paikalliset osaa ajaa. Ne mahtuu vaikka kuinka pieniin väleihin ja hallitsevat autonsa. Ja kaupunki.. 20 miljoonaa asukasta ja voi sitä paskan määrää. Kaupunkia ei suotta sanota maailman saastaneimmaksi. Sitä se on. Oikeen pahaa teki katsoa kadulla olevia roskamääriä. Noh, ainakin itse sai kimmokkeen kierrättää vielä enemmän ja suojella luontoa.


















Uskon, että vielä joskus palaan Egyptiin, ehkä jopa Kairoon, MUTTA miesseurassa. Joko oman poikaystäväni/mieheni kanssa tai sitten Sheriffin kanssa. Mutta en tyttöporukassa. En.


Rakkain terkuin,

Kippeenä.. :(

67

Heihoi.

Nyt ei ole hyviä uutisia.. Tai no, voi kai tästäkin jotain hyvää löytää, kun oikein etsii. :)

Mistähän aloittais? Täysin alusta, vai vasta puolesta välistä. Ehkä tiistaista.

Judon jälkeen mentiin Kirsille syömään ja hieman etkoilemaan ennen siirtymistä bileisiin U4:n. Mulla oli pientä orastavaa kurkkukipua ja otin hieman särkylääkettäkin siihen. Noh, ilta meni ihan kivasti ja lähdettiin Riinan kanssa viimeiseen metroon. Tai.. :D Meidän siis piti ensin mennä toisella metrolla, josta vaihtaa seuraavaan. Noh, missattiin se ensimmäinen, joten käveltiin sinne toiselle. Ja kun ottaa viimeisen sen toisen (U6), niin joutuu joko odottamaan puoli tuntia, että pääsee bussilla kotiin tai kävelemään. Meille siis. Noh, päätin kävellä. Olin siis joskus puoli kahden aikoihin kotona, valmiina nukkumaan. Herätys oli klo 5:45, koska meidän piti mennä tekemään harkkatyötä. Harkkatyö oli liikennelasketa eräässä risteyksessä. Olo oli vähän heikko, mutta paljon vain vaatteita päälle ja särkkäriä naamaan.

Noh, päivä ei tietenkään startannut suunnitelmien mukaan. Meitä on ryhmässä 6, mutta vain minä ja yksi pojista oltiin paikalla 6:45, jolloin meidän piti tavata. Odoteltiin 7:05 asti, jolloin oltiin jo myöhässä, koska laskemisen piti alkaa klo 7. Noh, päätettiin lähteä katsomaan, että ovatko muut pojat mahdollisesti menneet suoraan laskupaikallemme. Olimme menossa sinne ratikalla, mutta siitä tuleekin ulos kaksi ryhmämme jäsentä.. Mä huudan heille kurkku suorana kaikkia mahdollisia solvauksia, mitä vaan kurkkukivultani pystyin ja olin niiiiin vihainen kuin ampiainen. Ja olo oli aivan hirveä tässä vaiheessa. Päätettiin lähteä kotiin sen jälkeen, kun toinen näistä pojista kertoi, että yksi kollegoistamme on kipeä ja hän ei tule paikalle. Mulla keitti tässä vaiheessa aivan totaalisesti yli. Lähdettiin siis himaan.

Meinasin kuolla matkalla kotiin, mulla oli niin paha olla. Kun pääsin kotiin, menin suihkuun, jotta saisin syväjään edes hetkeksi pois. Tiesin, että nyt on kuumetta, ja pitäisi ottaa kylmä suihku, mutta en vain pystynyt.. Ei ollut pokkaa. Sitten hullusti lääkettä naamariin ja nukkumaan. Ja kuume sen kun nousi. Kysyin Riinalta, josko hän voisi tulla käymään, sillä tuntui, että en selviä yksin. Riina tuli alkuillasta ja toi kuumemittarin: 39,5 ja kuume vielä nousi siitä. Onneksi saatiin se väkisin laskemaan ja olo hieman parani. Seuraavana aamuna sitten lääkäriin, koska olin aivan 100varma, että mulla on angiina, vaikken ole koskaan ennen ko. tautia sairastanut. Noh, lääkäri oli samaa mieltä ja totesi vielä, että onpas muuten tosi tosi ärhäkkä angiina.. Auts. Jepjep, apteekin kautta kotiin sairastamaan. Tiesin, että mun on pakko juoda juoda juoda vaan, mutta eipä oikein pystynyt, koska kurkkuun sattui niin paljon. Ja ruoka ei tod. maistunut. Pakolla sain kuitenkin juotua sen verran, ettei sentään tiputukseen täytynyt lähteä.

Nyt maistuu jo ruokakin ja juominen menee ihan ok:sti alas. Ehkä tästä selvitään. Harmittaa vaan, kuinka monta ennalta sovittua juttua jouduin perumaan ja tuottamaan ihmisille pettymyksiä. Minkäs teet, kun tauti iskee, mutta silti. Huomenna pitäisi alkaa olla jälleen elämänsä kunnossa, kun olisi reissuun lähtö. Tämä ilta vielä tiukkaa lepiä ja huomenna ostoksilla, sillä kaikki matkatavarat eivät suinkaan ole vielä ostettuina. :)

Katsotaan, jos vielä löytyisi jotain kivoja, ennen julkaisemattomia kuvia.



















Koululla oli kerran omituisen näköistä.




















Donau Inseliltä

























Ergonomiset työasennot ennen kaikkea! <3

Wappu!

65

Rairai!

Wappu siis oli ja meni. Mulla se rajoittui tänä vuonna kahteen päivään: aattoon ja päivään. Noh, kerrankos näinkin päin.

Olin varmaan ensimmäistä kertaa näin ahkera wappuaattona, koulun suhteen siis:
9:00 Luento
12:00 Luento
14:00 Harkkatyötä poikien kanssa
15:00 Luento
18:00 YRITYS lähteä uimahyppäämään

Eli melkoisen tiivistahtinen päivä siis. Ja uimahyppy jäi siis vain yritykseksi, mutta täysin minusta riippumattomista syistä. Menin bussipysäkille odottamaan bussia ja valmiina taas satuttamaan itseni. Olin siellä n. 18:03. Näyttötaulussa luki, että bussi tulisi 27 minuutin päästä. Siis mitäÄH? Mahdotonta. Bussin piti siis kulkea 10 minuutin välein. Noh, venailin siinä sitten ja päätin, että jos bussi ei 20 yliin mennessä tule, niin lähden pois. Koska hyppy olisi alkanut klo 18:30 ja en olisi halunnut mennä sinne niiiin paljoa myöhässä, niin päätin jäädä kokonaan pois. Harmi sinänsä, koska nyt mulle on tullut jo neljän viikon tauko hyppäämisestä. Noh, jos ensi viikolla kuitenkin.

Noh, lähdin sitten etkojen kautta bileisiin. Bileet olivat paikallisen Wienin-suomalaisten opiskelijayhdistyksen (tjsp) juhlat. Ensinäkemältä näytti melko pahalta. Baari näytti ruokaravintolalta ja siellä ei ollut paljoa porukkaa. Noh, jos nyt kuitenkin mennään sisälle. Itse bileet olivat paikan alakerrassa. Sinne siis. Paikka oli pieni ja siksi(?) tupaten täynnä. Porukka oli hieman vanhempaa ja bändi oli aivan surkea. :D Mietin moneen otteeseen, että voiko tästä vielä bileet tulla.. Noh, tulihan niistä. Kun DJ alkoi soittaa, niin musiikki vaihtui paremmaksi ja itse ainakin viihdyin.

Ja.. miten sen nyt sanoisi. Tunsin illan aikana, että ehkä en olekaan aivan menetetty tapaus ja pientä toivoa tulevaisuuden suhteen on. Teki kyllä hyvää.

Wappupäivä valkeni sitten hieman päänsärkyisenä, mikä oli maailman epäreiluinta, sillä olin juonut illan aikana vain kaksi (!) olutta. Mutta ei onneksi pahasti. Siitä sitten kamat kasaan ja piknikille. Suunnattiin Praterin puistoon, jossa oli paikallista wappumeininkiä. Ja oli varmaan muillakin hieman hiukset kipeinä, sillä vaikka itsekin olin myöhässä, niin olin ensimmäisenä tapaamispaikalla!
















S-P-Ö! Tapsa, Heidi, minä, Kirsi ja Delphine. Kameran takana Riina.



Päivä oli kiva, vaikka iltapäivästä sää alkoi mennä huonommaksi ja jopa ukkosti. Olikin jo hyvä aika lähteä kotiin hieman lepäilemään. Tai noh, Riinalle. Illalla vielä aivan kuolemanväsyneenä Suomi-Slovakia, joka hoidettiin kuin hoidettiinkin kotiin, vaikkei niin tyylikkäästi.

Kymmenen senttiä pelkkää vittuilua

60

Odotuksia ei oikeastaan ole. Tai.. on sittenkin. Ennakkoluuloja voisi sanoa. Menen sisään. Stereotyypin mukaisia ihmisiä, paljon. Pelottaa? Ei sentään. Tunnen olevani liian helppo nakki kuka ei kuulu joukkoon pelissä. Ehkä olut helpottaa, kokeillaan. Astun peremmälle. Sydämessä alkaa jyskyttää vai onko se sittenkin sydän joka hakkaa. Ei, kyllä se tulee ulkopuolelta. Oikeastaan koko kropassa jyskyttää. Metkaa. Sitten alkaa tapahtua. Minäkin nostan vaistonvaraisesti käden ylös. Pää alkaa notkua omituisesti puolelta toiselle. Eihän tämä nyt niin paha juttu olekaan. Annan virran viedä ja kohta huomaan jopa hieman hyppiväni? Mitäh? Onneksi muutkin tekevät niin. Huulillani on hassu hymy. Varmaan myös melko leveä sellainen. Miksi muilla ei ole? Olen kuin olenkin siis hieman poikkeava. Ehkä.

Mistä ihmeestä tässä on oikeen kyse? Villejä veikkauksia? Taas meni yksi mäenookoskaan, mutta.. tehty mikä tehty. Olin heavy-konsertissa! :)


















Tässä kävi niinkin hassusti, että Therese tunti lämppäribändin poikia ja sai meidän nimemme listaan, jonka vuoksi siis pääsimme ilmaiseksi keikalle. Ehdottomasti kokemisen arvoinen ilta, mutta tuskin menen toista kertaa. Ainakaan kovin vapaaehtoisesti ja niin, että itse maksaisin ko. keikasta. Noh, never say never. Bändit olivat siis ruotsalaiset Sabaton ja Hammer Fall. Ikinä en ollut kummastakaan kuullut, mutta kai ne melkoisen kuuluisia ovat.

Mutta se konsertista. Oli vieraitakin. Maija ja Topi kävivät! Oli kivaa. Säät suosi ja molempina päivinä käytiin piknikillä puistoissa, koska oli vaan niin megahyvät kelit. Ja sitten juotiin vähän drinksuja. Mentiin ekaan paikkaan, ja päätettiin ottaa siellä yhdet. Lähdettiin pois ja siirryttiin noin 10 metrin päähän seuraavaan. Topi tokaisi, että mitähän tästäkin illasta tulee, jos tätä tahtia jatketaan. Toisessa paikassa käytiin (minä kävin) mielenkiintoinen keskustelu tarjoilijan kanssa.

"Oletteko te Unkarista?"
"Ei."
"No mistäs sitten?"
"Suomesta."
"Teillä Suomessa ei ole tapana antaa tippiä?"
"Ei."

:D Palvelu oli meistä huonoa ja loppusummat sopivia tasalukuja, joten ei tosiaan annettu mitään tippiä. Eikä paikassa ollut edes vessaa ja oli kyllä jo melkoiset kuplat otsissa.




































Loppuviikko menikin sitten kouluhommia painaessa ja täytettyjä paprikoita syöden. Viikonloppuna aluemestaruuskisat (judossa siis) ja siellä koko vkl. Oli kivaa. Kyllä sitä koko ajan pärjää kollegoiden kanssa paremmin ja pystyy olemaan jutuissa mukana. Hyvä homma! Käytiin kisojen jälkeen vielä jätskillä ja voi tsiisus sitä annosta.. Aivan liian makea ja suurin osa suklaakastiketta. Börp, ei enää ikinä! Paikka oli Wienin kehutuin jätskipaikka Tichy, joka oli kuin olikin ääriään myöten täynnä.

Mun mielestä on tapahtunut muutakin jännää, mutta ei nyt tulee mieleen, että mitä pitäisi kirjoitella. Tulee sitten joskus mieleen.

Kuvia voinen laittaa, kun saan akun ladattua ja kuvat koneelle.

Ainii, mies tarjosi mulle drinkin baarissa.Ja Maijalle kans. Oisko peräti ollu taas yksi uusi eka kerta? ;)

PISAmia

59

Ciao Bellat ja terveisiä siis Italiasta! Tuleekohan siitä jollakin tapaa mun lempparimatkakohde, sillä olin jo toisella reissulla siellä, ihan lyhyen (?) ajan sisään. :) Tällä kertaa valloitettua tuli Verona ja Pisa.

Matkaan lähdettiin Kirsin kanssa myöhään sunnuntai-iltana. Väsyneenä jo valmiiksi, sillä synttärit ottivat tosiaan veronsa. Taas menetin yhden valteistani mä en koskaan -pelissä, sillä nukuttiin yö Bratislavan lentokentällä. Ei oltaisi keretty sinne aamulla ennen lennon lähtöä, joten pakko mikä pakko. Yö oli yllättävän mukava ja saatiin nukuttua paljon odotettua paremmin. Kannattaa kokeilla joskus kovaa penkkiä makuupussin kera. Melkoista! :)

Lento meni hyvin (Bratislava-Milano) ja siitä täydellä jatkettiin junalla Veronaan. Vierustoverikseni sain hieman pulskan (siis ihan megaläskin) naisen, joka ei osannut sanaakaan englantia. Hän pyysi minua laittamaan takkinsa hattuhyllyllä (italiaksi tietysti) ja minähän toki laitoin. Hänen miehensä osasi yhden sanan englanti (thanks) ja sanoi sen sitten minulle. Kauniisti hymyillen eteenpäin vaan. Sitten mamma halusi tarjota kaikille purkkaa. Kukaan meistä neljästä (istuttiin siis silleen kaksi ja kaksi vastakkain) ei halunnut ja sitten hän tarjosi sitä käytävän toiselle puolelle. Kukaan heistäkään ei halunnut. Tämän episodin päätteeksi mamma kaatoi laukkunsa maahan pöydän alle ja hieman kookkaasta mahasta johtuen hän ei onnistunut nostamaan itse tavaroitaan ylös. Hänen miehensäkään ei taipunut niitä sieltä lattialta nostamaan, joten minä sitten nostin ne kaikki. Ja taas hymyillen eteenpäin. :) Ja jännä oli se, että olin väsynyt, ja olisin halunnu nukkua ja siis samalla nojata siihen käsinojaan, mutta kun sen mamman beba oli niin iso, niin en voinut nojata siihen, koska mamman läskit olisivat jääneet väliin.. Upsalaa.. Noo, toiseen kaiteeseen sitten.. :) Mutta hauskoja heppuja olivat!

Päästiin sitten Veronaan. Mentiin ensiksi syömään ja tilasin itselleni oliivipizzan.. Noh.. onhan sitä parempaakin pizzaa tullu syötyä. Ei se siis mitenkään pahaa ollut, mutta lisätään tähän vaikka yksi kuva, niin tajuatte. x)

















Sitten turisteiltiin kaupungilla ja tärkeimpänä nähtävyytenä käytiin katsomassa Julian parveketta. Harmiksemme pari muutakin ihmistä oli päätynyt samaan ratkaisuun ja siellä oli hieman ruuhkaista. Myös amfiteatteri Arena oli mun mieleen. Muuta mainittavaa Veronan Duomo (tuomiokirkko) sekä eräs kaupungin linnoista (jota en saa näillä tiedoilla nimettyä, sori).













































































Päivä jatkoi junamatkalla Pisan kaupunkiin ja hostellin etsimisellä. Hostelli oli metka. Se oli aika kaukana ja sinne jouduttiin kävelemään epämiellyttävää tunnelia pitkin.. Ja huoneet olivat kuin pieniä mökkejä ja seinät olivat max. paperin vahvuisia.. Eli niistä kuuli aivan kaiken läpi. Mutta ihan viihtyisä ja kesällä varmasti aivan mielettömän upea. Alueella on myös uima-allas.

Koska Italiassa oli jo aivan kesä ja rantakelit, niin päätimme lähtee läheiseen kylään, Viareggioon, biitsille! Huh, kyllä kannatti! Aivan uskomatonta maata rannalla ottamassa arskaa, huhtikuun ekalla viikolla! Ja arskaahan tuli. Paloin ihan poroksi. :/ Aurinkorasvaa oli juu, repussa. Noh, ensi kerralla sitten. Mutta rakastin paikkaa, koska se ei ollut vielä täynnä turisteja ja siellä sai rauhassa kölliä ja nauttia merestä ja lomasta. Eikä rannan nähtävyydetkään missään tapauksessa pahoja olleet. :P Ja jos ikinä koskaan haluatte ostaa kunnon ranta-Rolexin, niin suosittelen Italiaa!






































Ilta jatkui hyvin mukavissa merkeissä. Lähdettiin meidän saksalaisten naapurinpoikien kanssa syömään. Menin kysymään pojilta iltasuunnitelmia ja melko sanavalmiita olivat, sillä vastaus oli: "Lähdetään teidän kanssa ulos." Käytiin syömässä ja jutusteltiin niitä näitä. Käytiin vähän katselemassa jotain vinoa torniakin. Jatkettiin iltaa vielä kaljan ja viinin merkeissä. Yöllä, monia uusia asioita oppineena nukkumaan. Ja "Bis Facebook". :)






















Seuraavana päivänä ei ollut niin rantakeli, joten pyörittiin kaupungilla. Pisan päänähtävyys on siis tuo kyseinen Pisan torni ja sitä käytiin ahkerasti pällistelemässä. On se vaikuttava näky, ei voi muuta sanoa! Ja yöllä siellä oli kivaa, koska ei ollut muita turisteja. Samalla aukiolla (Piazza dei Miracol) sijaitsevat myös paikallinen duomo (tuomiokirkko) sekä kastekappeli. Käytiin myös kivassa puistossa ja löysin kadoksissa olleen puidenhalailija-hippi-minäni. :)






































Eipä tässä muuta. Loma jatkuu! Terkkuja kaikille sinne. Ikävä!

Ainii, kai se otsikkokin pitää selittää, kun kerta kuvittelin olevani niin hauska. :) Eli vaikka kuinka yritin välttää pisamia, niin tulihan niitä ja nyt on hieman pilkkuja naamassa. Kirsillä tosin pari enemmän. :)