84
Hallo!
Tulipa sitten vietettyä viikonloppua melkoisen historian omaassa kaupungissa. Eli siis Berliinissä Saksassa. Melko sanattomaksi vetää tuo historia ja jonkin verran siitä tuli paikallisten kanssa juteltuakin. Eipä siitä oikeastaan sen enempää. Menneisyys on historiaa ja tämä päivä tulevaisuutta.
Miksi sitten olin ylipäätään Berliinissä? Tällä kertaa kyseessä oli melkein täysin työreissu. Viikonloppuna järjestettiin judokisa Tuzla Cup, jossa olin tuomarina. Olin tutustunut kilpailun järjestäjään Thomasiin Tanskassa eräissä kisoissa ja siitä lähtien Thomas on pyytänyt minua usein Berliiniin. Tänä vuonna minulla oli mahdollisuus lähteä, joten miksipäs ei. Ja kyllä kannatti. Reissu oli aivan uskomattoman mahtava.
Lähdin torstai-iltana matkaan yöjunalla ja aamulla löysin itseni Berliinistä. Siitä sitten tutustumaan kaupunkiin ja illalla kisapaikalle. Kävin hieman sivistämässä itseäni erilaisissa museoissa Museums Inselillä ja sitten pällistelemässä muuria ja Brandenburgenstoria. Matkalla näin myös Siegessäule-pylvään ja Juutalaisten muistomerkin. Google tietää lisää, jos kiinnostaa.
Illalla sitten omatoimisesti kisapaikalle hullun tavaramäärän kanssa. (Rinkan lisäksi yksi matkalaukullinen tavaraa Suomeen ja erilaisia pienempiä kasseja.) Kun löysin perille ja menin morjenstamaan ihmisiä, niin heti avuliaat saksalaiset tulivat auttamaan kantamusteni kanssa ja auttoivat etsimään Thomasin. Siinä sitten auttelin kisapaikan rakentamisessa ja jubailin ihmisten kanssa. Muutamaan otteeseen sain kertoa, että "Moi, olen Sanna ja tulen Suomesta. Puhun näin hyvää saksaa, koska asun Wienissä."
Illalla kun kisapaikka oli kunnossa, niin lähdettiin pienellä porukalla hieman maistelemaan olutta. Olin tässä vaiheessa jo aivan kuollut, mutta ainakos yhden oluen jaksaa juoda. Mentiin erääseen kuppilaan, jossa oli unkarilaisten Stammtisch. Mentiin sinne, koska Thomasin parhalla kaverilla Gaborilla on unkarilaiset juuret jnejne. Siinä kun sitten tultiin kysymään, että mitä saisi olla, niin keskustelu meni osapuilleen näin: "Bier, Bier, Bier, Weiss Bier bitte." Ja tämä viimeinen oli siis yllättäen minä ja sain kyllä osakseni "hieman" pahaa silmää. :D Kaikki kääntyivät katsomaan, että mitä hittoa sä oikeen tilasit. Siinä sitten selittelin ja lopulta sain Weizeniä. :) Menihän se taas yöhön asti, mutta lähdettiin sentään Thomasin kanssa nukkumaan huomattavasti ennen kuin muut seurueestamme.
Aamulla sain armon aikaa, eikä mun tarvinnut herätä kuudelta lähtemään kisapaikalle. Sain nukkua peräti kahdeksaan asti. Gabor tuli aamulla mut hakemaan ja vaikutti mies melko fitissä olevan, vaikka.. noh nukkunut tuskin yhtään. Kisapaikalla sitten tuttujen morjenstelua ja tuomaripalaveri. Palaverissa ei kummempia. Antoisin saldo oli tuomariryhmien jako. Tuomareita oli paljon, joten meidän matolle tuli seitsemän tuomaria. Jaettiin 3 ja 4 ryhmät ja niiden sisällä sitten vaihdettiin miten vaihdettiin. Päivä oli hyvinkin onnistunut. Nolla kärpästä ja muutenkin vedin hyvin. Ryhmä oli ihan kiva ja eräs kollega halusi sitten kaiketi tutustua hieman paremminkin.
Illalla oli sitten banketti, jossa siis syötiin, juotiin ja juteltiin. Täältäkin lähdin suhteellisen kiltisti ja suhteellisen ajoissa nukkumaan. Siihen se kiltteys taisi sitten loppuakin.
Aamulla taas kisapaikalle ja hyvinkin fitissä kunnossa. Joskus olen vannonut, että krapulassa tai väsyneenä en kisoihin mene. Noh, väsy oli.. Tämä päivä oli huomattavasti tärkempi kuin edellinen, koska vuorossa olivat aikuiset ja mun matolla oli lisenssikokeleita, joka tarkoitti sitä, että tarkkailija katsoi mattoamme jatkuvasti silmä tarkkana. Ryhmässä oli vain viisi, joka siis tarkoitti enemmän töitä kuin edellisenä päivänä. Vedin kuitenkin aivan todella hyvin ja sain kehuja saksalaisilta tarkkailijoiltamme. Ja sain myös tietää, että läpäisen seuraavan lisenssikokeeni aivan varmasti loistavin arvosanoin!
Illalla sitten vuorossa taas hieman kaljanjuontia ja maailmanparantamista. Maanantaiaamuna meinasin ampua itseni, kun olin sopinut erään Stefanin kanssa, että hän tulee hakemaan mut kahdeksan aikaan, kun olin kaupungille menossa. Kyllä täytyy ihmisen olla tyhmä, kun herää vapaaehtoisesti keskellä yötä hullun rankan viikonlopun jälkeen vain ja ainoastaan lähteäkseen kaupungille. Noh, suomalaisseurassa tuli tämä päivä vietettyä: Sea Life ja kaupunkikierros paatilla. Illalla judoon, jonne kreikkalaiset ystävämme tulivat vieraiksi. Olipas ihan hauskat treenit. Vaikka aina sanon, että en osaa mattojudoa pätkän vertaa, niin kai mä oikeasti siinä oon aika hyvä. Tai sitten se kreikkalaistyttö oli aivan surkimus. :o)
Treenien jälkeen saksalaiseen tapaan kannettiin pari koria olutta saliin ja otettiin hieman urheilujuomaa. Ilta oli aivan mahtava. Siinä taas paranneltiin maailmaa oluen ja ouzon voimalla ja sanalla sanoen: parhautta oli. Illan aikana opin taas runsaasti saksaa ja sain sovittua itselleni deitit seuraavaksi päiväksi. ;)
Lyhyiden yöunien jälkeen lähdin taas kaupunkia kohti. Tällä kertaa kohteena Hauptbahnhof ja Robert. Robertilla oli lomaa ja hän lupasi lähteä seurakseni kaupungille päiväksi. Poliisimiehiä. :P Mentiin teknilliseen museoon ja siellä sai hyvinkin vietettyä koko päivän. Kierreltiin ympäri ja kokeiltiin jokaista vehjettä, jossa jotain kokeiltavaa oli. Hänen kanssaan oli aivan mahtavan kiva päivä. Hän näytti vielä pari nähtävyyttä (Checkpoint Charlie ja aukio, jonka nimeä en millään saa päähäni). Ja kai sitä jonkun verran on oppinut saksaa, koska kun istuttiin Robertin kanssa junassa, niin olin alkamassa puhumaan kanssamatkustajista paskaa, ihan kuten suomeksi voi melko rauhassa tehdä. Sitten tajusin, että hups, kaikki ymmärtäisivät. Eli saksa tuntui siis siinä vaiheessa täysin "äidin"kieleltä. Huisia.
Illalla aivan kuolleena junaan ja hyvin nukutti. Aloitin köllimisen siinä kuuden aikoihin ja otin pienet päikkärit. Heräsin jossain välissä ja rupesin yöunille. Eihän junassa ikinä voi kunnolla nukkua, mutta melko hyvää unta sain. Jostain syystä aamulla juna oli kaksi(!) tuntia myöhässä, joten se niistä luennoista.
Vaikka paljon näin ja koin, niin paljon jäi vielä nähtäväksi. Tiedän, että olen hyvin tervetullut Berliiniin, milloin vain sinne ikinä haluankaan mennä. Saletisti löytyy aina joku, jonka luokse pääsee yöksi ja joka pitää seuraa. Parhautta! Ihmiset ovat ihania ja tavoitteeni on tulla yhtä hyväksi ja ihanaksi ihmiseksi kuin berliiniläiset, joihin tutustuin.
Saldo:
* Uusia ystäviä
* Hyvät kisat loistotuomaroinnilla
* Hymy huulille
* Turisteilua (historiaa)
* Kaljapöhö
* Iso mustelma
* "Murtunut" varvas
* Jättimäinen univelka
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti