Se ois nyt si loppu kai..

97

Moro!

Ja oletettavasti viimeistä kertaa näissä merkeissä? Tänään on siis mun viimeinen päivä Wienissä, "wieniläisenä". Seuraavan kerran kun tuun tänne, ni oon pelkkä tavisturisti. ännää.

Kun tultiin kotiin (eiku...) tuolta Hintermoosista ja kun näin Wienin, niin tuli jännä olo. Ei tullut fiilistä, että jeejee, pääsen kotiin! Koska kotiin tommoisen reissun jälkeen haluaa! Tuli vaan fiilis, et mihinhän hittoon tässä ollaan oikein menossa.. Nyt on hyvin koditon olo. Ja alkaa tajuamaan sen, että vuosi Wienissä on ohi. Pikkuhiljaa, pikkuhiljaa. Mutta sitä en tajua ollenkaan, että huomenaamulla herään Italiassa! :) Ja voi että oli ihanaa olla böndellä. Olin ihan kuutamolla, kun kuulin metron äänen. Mikä toi on? :)

Jos olisi enemmän aikaa, niin kirjoittelisin enemmän tuntemuksista, mutta nyt ei ole oikeen sellasta rakoa, että kerkeisi miettiä miten kirjoittaisi tunteista. Sekavaa on, tietty.

Mutta pari sanaa leiristä. Puitteet olivat aivan uskomattomat. Alpit ympäröivät urheiluopistoa joka puolella ja vihreän ja sinisen hehkuviin sävyihin sekoittui myös pienoiset valkoiset lumiläntit korkealla vuorilla. Pieniä vuoristopuroja ja vesiputouksia oli lähimaastossa vaikka kuinka. Sanalla sanoen kaunista! Ainoa suuuuri miinus oli huono sää. Käytännössä joka päivä satoi. :( Yksi päivä oli niin hyvä, että päästiin uimaan. Ja oli kylmä, eli pitkähihaiselle oli käyttöä. Mutta lasten kanssa meni hyvin ja leiri onnistui loistavasti. Sain itsekin treenattua ihan riittävästi.

Nyt alkaa olla aika pakata kimpsut ja kampsut (joita on siis aivan sikana liikaa) ja suunnata kohti uusia seikkailuja. Pidän jonkinlaista reissupäiväkirjaa, mutta tutkitaan saanko sen tämän saman osoitteen alle... En saanut: http://kotimatka.blogspot.com/

Tschüssi, bussi, papa! <3

Loppu häämöttää

94

Hello!

Kirjoittelen tätä blogitusta Alpeilta. On täällä kyllä nättiä, minkäs teet! Laitan kuvia joskus. Majailen urheiluopistolla, eli oltavatkin ovat siis aivan huippuluokkaa. Ollaan täällä judoleirillä viikko. Tenavia on paljon ja mielikuvitusta saisi käyttää niiiin paljon kuin ikinä jaksaa. Saas nähdä miten Sanna selviää.

Mutta.. viimeiset päivät Wienissä ovat siis ohi. Palaan sinne vielä pariksi tunniksi ensi lauantaina, mutta oikeastaan mun visiitti siellä alkaa olla ohi.

Viikolla käytiin vielä kavereiden kanssa syömässä ja sen jälkeen Rathausplatzilla katsomassa operettia "Letzte Nacht in Venedig (tjsp). On kyllä tällä tädillä melkoiset unenlahjat, koska otin pienet powernapit siellä Rathausella, ulkona kylmässä, oopperaa katsellen. :)

Kävin myös vihdoin Tonavassa uimassa. Vesi oli melkoisen puhdasta ja ihanan virkistävää! Tämän vuoksi odotan Suomeen pääsyä, koska sitten voin mennä uimaan juuri silloin kun haluan ja ihanaan, puhtaaseen ja viileään veteen.

Ja kauheeta kauheeta. Kävin treffaamassa mun judo-ohjaajaa ja heillä on 5 kk ikäinen vauveli kotona. En hermostunut siihen lapseen oikeastaan kertaakaan. Ehdin jo huolestua, kunnes seuraavana päivänä todellisuus paukautti vasaralla päähän ja muistin, miksi vihaan lapsia! Ei siis syytä huoleen tulevat kummiehdokkaat! x)

Eilen oltiin katsomassa Regenbogen Paradea. Eli siis homokulkuetta. Oli metkaa. Siellä oli vaikka minkälaista porukkaa. Todella mielenkiintoinen kokemus!























Illalla näin vielä Stefanin nopsaan ja sitten kotiin nukkumaan ja valmistautumaan leiriin. Kirjoittelen näitä lähdön tunnelmia vielä joskus paremmalla ajalla, mutta nyt mun pitäis oikeestaan olla vahtimassa penskoja... Eli, bis zum nächsten Mal!

OHI ON!

94

Jaaau, koulu on vihdoin ohi! Ohiohiohi! Tänään oli viimeiset tsemppaukset ja hmmm.. meni keskinkertaisesti.

Aamun harkkatyöesitys meni hyvin. Proffa ei tullutkaan paikalle ja esitin sen vain assarille, jonka kanssa olin siis työtä jo aiemmin tehnyt. Tai siis hän oli sitä korjaillut jne. Tiesi tasan tarkkaan jokaisen lauseen, mitä työssä oli. Mutta suurin jännitys karisi siinä vaiheessa kun kuulin, ettei proffa tulekaan paikalle. Siinä sitten pidin esitystä ja välillä naureskeltiin assarin kanssa jollekin jutulle. Hän korjaili aina välillä mun sanomisia ja silleen. Meni letkeesti.

Sitten treffasin Sarahin (Tandempartneri) vikaa kertaa. Käytiin syömässä ja rupateltiin niitä näitä. Haikeaa, kun joutuu sanomaan ihmisille moikka viimeistä kertaa. Vaikka ei sitä vaan tajua, että ensi viikolla ei nähdäkään.. Mutta saksa-suomi -opetus pysynee käynnissä, vaikkakin internetin välityksellä.

Sit olikin juttu, jota olin jännittänyt jo eilisestä saakka. Nimittäin Verkehrsplanung -tentti. Huh. Kurssi oli ihan megalaaja ja opeteteltavia asioita oli paljon. Oli asioita, jotka osasin tosi hyvin, mutta myös asioita, joista mulla ei ollut oikeastaan hajuakaan. Eka kysymys oli ihan ok: Lever of Service. Siitä mulla oli jotain sanottavaa. Mutta sitten olisi pitänyt osata yksi kuvaaja ja eikä mulla ollut siitä hajuakaan. Lopulta se sai musta kaivettua sen tiedon jotenkin ulos. Ja olin ihan tosi vaikeeta ymmärtää saksaa jotenkin. Kai se saksantaito katos siinä samassa, kun tajusin, etten osaa vastata kysymykseen. Sitten se selaili niitä kysymyksiä ja näin aiheen, jota en ollut ymmärtänyt koko vuoden aikana millään kurssilla. Ja tietty se pamautti sen kysymyksen siitä: "Trassierung". Voi paska. Mulla ei ollut siis mitään sanottavaa tähän. Noh, siinä sitten jutusteltiin ja sain jotain sanottua. Se proffa sanoi mulle ihan suoraan, että paikallisen opiskelijan olisi tultava uudelleen näyttämään osaamisensa eli noilla tiedoilla ei todellakaan olisi mennyt läpi. Mutta joskushan se Erasmusbonus on käytettävä.. :P Ja turha sitä on jäädä murehtimaan. Juhlii sitä, että se meni läpi, vaikkakin hyvin rimaa hipoen..

Kelasin, että olisin lähtenyt uimaan, mutta näyttää kovasti menevän pilveen ja ukkonen jyrähtelee tuolla jossain. Hitto. Noh, huomenna sitten.