TU Ball

33

Heips!






















Kerronpa nyt teille jotain pientä TU Ballista, eli tanssiaisista. Kyseessä on perinteiset meidän koulun (TU = Technische Universität) järjestämät tanssiaiset. Liput ja pöytävaraus oli hoidettu jo hyvissä ajoin. Tämän lisäksi myös puku oli hankittuna jo hyvissä ajoin, mutta pitihän sitä jotain jättää aivan viime tippaan eli sukkahousujen ja laukun etsiminen jäi edelliseen päivään. Ja hommaa ei todella helpottanut melko rajusti iskenyt flunssa.. :S Päätä särki kuin viimeistä päivää, mutta kaupungille oli raahauduttava. Päivän kruunasi märkä lumisade. Huippua. Mutta kaikki tuli kuitenkin hankittua ja loppupäivä vietettyä sängyn pohjalla päänsärystä kärsien.

Tanssiaispäivä valkeni lumisateisena. No olipas kivaa. Täällä tämä lumisade on viime aikoina tarkoittanut vesikeliä, mikä ei ole ikinä kovin mieltä ylentävää. Ja päätä särki edelleen, mutta se saatiin suhteellisen hyviin kuriin särkylääkkeillä.. Päivän aikana oli vielä paljon hommaa, joten eikun sorvin ääreen.

Hiusten laitto jäi hieman viime tippaan erinäisten kiireiden vuoksi ja sitten ne vaan törkättiin pinneillä vähän kiinni. Ihan kivan näköiset ne oli (kiitokset kampaajatiimi-Tiialle :), mutta iltaa myöten hieman suoristuivat. Mutta eipä se menoa haitannut. Ja olin jostain syystä kutistunut hieman (ehkä kipeys, en tiedä) ja puku meinasi pudota päältä. Astuin ehkä jopa liian monta kertaa helman päälle. Onneksi se näytti kuitenkin ihan ehjältä bileiden jälkeenkin..















Minä, Belinda, Riina, Jule, Taru, Delphine, Tiia ja Anna


Bileet olivat Hofburgissa, joka on iso ja hieno linna suhteellisen keskellä kaupunkia. Mentiin sinne metrolla. Nähtiin osa porukasta vasta Hofburgissa ja siitä sitten narikkaan jonottamaan. Se meni suhteellisen joutuisasti ja koomista oli, että erkaannuttiin Annan kanssa eri narikkajonoihin ja Annalla oli mun tanssikengät.. Hieman nolotti käpsytellä menemään ilman kenkiä ennen kuin löysin Annan jälleen. :)

Oltiin hieman myöhässä aikataulusta, joten esitanssijoiden tanssit jäivät käytännössä kokonaan näkemättä. Harmi juttu, se oli varmaan hieno. Etsittiin sitten oma pöytämme ja ostettiin hullun kallista viiniä. Talon halvin, 39 e/pullo. Sama pullo maksaa kaupassa ehkäpä noin viisi euroa.. :) Ilta sujui tuttuja nähden ja lopulta jopa tanssin merkeissä. Oli todella kiva päästä tanssimaan ja kokemaan kaikkea uutta. En nyt millään muista ohjelmanumeron nimeä, mutta se oli joku perinteinen tanssi, jossa oli hienot koreografiat, mutta josta ei tajuttu yhtään mitään. :D Mutta fiilis oli tärkein ja oli kyllä kivaa. Todella ahdasta ja kaikki tekee vähän mitä sattuu. Tämän jutun lopuksi päästiin laukkaamaan sellaista tunnelia pitkin, jonka ihmiset tekevät käsillään. Se oli hauskaa!!

Hofburgissa oli monia eri tanssisaleja, joissa kaikissa soitettiin hieman erilaista musiikkia. Toivottavasti kiersin kaikki salit läpi. :) Tanssin vain suurimmassa salissa, jossa oli oikein osaava orkesteri soittamassa. (TU:n oma orkesteri). Tanssikurssin opeista oli jonnin verran hyötyä ja lemppatanssiksi osoittautui boogie! ;) Ja löytyi sieltä sitten lopulta hieman halvempaakin juotavaa, alakerran Heurigenista.

Lähdettiin tansseista varmaankin joskus puoli neljän maissa kohti kotia. Olin menossa Annan luokse Simmeringiin yöksi, koska meillä oli yhteinen tentti aamulla. Otettiin taksi ja vietiin ensin Kirsi kotiin, ja jatkettiin matkaa kohti Simmeringiä. Annan luona yöpyi myös Tiia, joka oli joutunut kodittomaksi samana päivänä. Siinä sitten makoilimme siskonpedissä, bebat riskissä tippua sänkyjen väliseen koloon. :D Ja pääkipu oli jälleen melkoinen.. Pari tuntia unta kalloon ja kohti tenttiä.




















Skumppaa metrossa. Miks Sanna hoitaa aina miesten hommat? ;)



Kaiken kaikkiaan olin tanssiaisiin hieman pettynyt, vaikka mulla tosi kiva ilta olikin. Olin odottanut jotenkin toisenlaista menoa. Ehkä hieman enemmän vuosijuhlien tyylisiä bileitä. Paikalla ei ollut liikaa tuttuja ja Hofburg oli niin iso paikka, että sinne kadotti helposti kaikki tutut. Ja jäi tunne, että bileet olisit ollut kivemmat, jos paikalla olisi ollut poikaystävän tai ainakin oman tanssipartnerin kanssa. Oli jotenkin hieman orpo olo, kun ei päässyt aina tanssimaan kun olisi halunnut. Ehkä palaan jonkun kymmenen vuoden päästä ko. bileisiin katsomaan, että mikä fiilis on silloin. :) Ja voi olla, että Suomessa samanlaisessa tilaisuudessa olisi ihan erilaista, kun tuntisi (oletettavasti) enemmän porukkaa jne.. Mutta olen kuitenkin tyytyväinen. :)

Heihei ja öitä. Lähden parantelemaan.

P.S. Tentti meni läpi! ;) Sain toiseksi parhaan arvosanan, mikä oli pienoinen pettymys, koska osasin mielestäni parhaan arvosanan arvoisesti.. Noo, niin se vaan menee, että toisista kursseista arvosanan saa helpommin.

P.P.S. Tentin jälkeen ollut esitelmä meni ihan megahyvin! Olin mielestäni loistava ja oli tosi hyvä mieli esityksen jälkeen!

P.P.P.S. Kiitokset kuvista Belindalle!

Tentit

33

Heij!

Jipii, eka oikea kurssi päästy läpi! EDIT: Toinenkin! \o/ Bleet! Kyseessä oli Verkehrspolitik [liikennepolitiikka] ja kurssi oli saksaksi. Varsinaista tenttiä ei ollut (onneksi), vaan teimme ryhmätyön, jonka kävimme esittämässä Insituutissa proffalle. Teimme harkkaa itse asiassa aika paljonkin etukäteen ja siinä piti tutkia ruuhkamaksuja ekologiselta, taloudelliselta ja sosiaaliselta kantilta. Minulla oli erikoisalueena ympäristöpuoli. Lisäksi harkassa piti olla Causal-Loop-Diagram, joka olikin sitten melkoinen sotku. :D Se on siis diagrammi, joka.. öö.. hankala selittää. Johon siis aina merkitään, että mitä seurauksia milläkin asialla on ja aina piti päästä takaisin alkupisteeseen (joka meillä oli siis ydinkeskustan ylikuormittuminen). Itse esitystilaisuus oli ihan mukava. Istuttiin proffan kanssa pöydän ääreen ja kaivettiin läppäri esille, jossa meillä oli Powerpointti -esitys valmiina. Sitten juteltiin siinä hetki ja esittettiin näkökulmia ja proffa aina kertoi väliin jotain, että näinkin pitäisi ajatella ja poliittisesti tämä asia on näin jne.. Mulle tuli sellainen tunne, että hitto, eihän tästä tule mitään. Ja proffan argumentteihin oli aika vaikea lähteä vastaamaan, koska en ymmärtänyt aina ihan kaikkea mitä hän sanoi.. Hän siis puhuu ihan megaepäselvästi ja.. huh huh. :) Mutta kuitenkin, hän oli tyytyväinen esitykseemme ja hänen mielestään olimme pohtineet asiaa ihan kiitettävästi. Saimme parhaan mahdollisen arvosanan "sehr gut" [erittäin hyvä], joka on numerona täällä siis 1. JEE! \o/ Tästä on hyvä jatkaa huomiseen esitelmään ja perjantaiseen esitelmään sekä perjantaiseen suulliseen tenttiin. Niin, ja torstaina on siis tanssiaiset, jotka päättynevät joskus aamulla.. Perjantaista tulee täyttä superia. ;)

Tänään oli myös trampoliinin [trumpuliini] vika kerta. Vitsit kun oli siistiä. :D Oli jotenkin ihan megahauskaa ja tuli tunne, että pakkohan sitä on jatkaa ensi lukukaudella. Yhden kaverin kanssa pohdittiin, että jos aloitettaisiin myös uimahypyt trampoliinin rinnalle. Se olisi hurjaa! Saas nähdä!

Muttamutta, kohti huomista esitystä! Ciaociao!

P.S. Ainii, mulla on uusia kuvia. Pistän joskus taas pelkän kuvapostauksen. :)

Matkalla kouluun

31

Vilkaisen olkani yli: valot on poissa ja ikkuna on kiinni. Eikun menoksi siis. Laitan oveni lukkoon ja tallustelen kohti ulko-ovea. Tartun kahvasta varovasti kiinni, koska jos nykäisisin siitä reippaasti, niin kahva jäisi käteeni. Ai miten niin asun mörskässä? Hyppelen portaat alas ja katson postit. Ei mitään. :/

Heti alaovesta ulos päästyäni aistin, tuliko laitettua oikeat vaatteet päälle. Jos Wienissä tuulee, niin sen huomaa aina kotikadullani. Tällä kertaa vaatteita on ihan sopivasti päällä. Aurinko kurkistelee pilvien takaa. Kivaa! Lähden harppomaan vasemmalle kohti parin sadan metrin päässä häämöttävää ratikkapysäkkiäni. Toivon, että olen jälleen onnekas ja ratikka tulee inhimillisessä odotusajassa (< 3 min).

Ratikka on melko tyhjä ja kaikille riitti istumatilaa. Lähelleni tulee 6 teiniä, joilla on viikonloppusuunnitelmien teko parhaillaan käynnissä. Katselen ja kuuntelen porukkaa ja löydän siitä heti johtajan. Hassua, kuinka joku erottuu porukasta aina muita enemmän. Matkaa linjan päätepysäkille on yhdeksän pysäkinväliä. Siinä ajassa kerkee hyvin ajatella omia asioita, sillä maisemat on katsottu jo liian moneen kertaan. On erilaisia kauppoja, kahviloita, liikkeitä ja jopa lastensairaala. Aurinko paistaa aina vain enemmän ja hymy nousee huulille, vaikka olenkin menossa tekemään harkkatöitä koululle.

Kun lähestymme pääteasemaa Shottentoria, näen ratikan 1 lipuvan kohti viereistä pysäkkiä. Loistavaa, vaihto onnistuu siis täydellisesti. Otan muutaman puolijuoksuaskeleen ja päädyn tällä kertaa vanhemman malliseen ratikkaan. Sekin on melko tyhjä ja koko matkan aikana joukossa ei ole oikeen ketään mielenkiintoista persoonaa. Koska matkat ovat usein tylsiä, niin ihmisiä on kiva katsella. Ratikka 1 kulkee Ringiä, joka on siis tie, joka kiertää Wienin ydinkeskustaa. Näen matkallani mm. pääyliopiston, Rathausin, Parlamentin, Hofburgin, Operan ja museoita. Katselen myös eilen Rathausille avattua luistinrataa. Siellä on muutama epävarma luistelija nauttimassa kauniista talvipäivästä. Talvipäivästä ei tosin voine puhua, koska nurmikko lähestulkoon vihertää. Kontrastia, kontrastia.

Suurin osa matkalaisista jää pois Operalla. Itse jatkan siitä vielä yhden pysäkin eteenpäin, suoraan Freihausin eteen, jonne olen menossa. Tällä kertaa jostain ihmeen ja kumman syystä kaikki meni putkeen, sillä tein todellisen nopeusennätyksen matka-ajassa. Vain 31 minuuttia. Wau. Tämä päivä ei voi siis mennä pieleen. :)

No johan on..

28

Huh, melkosta. En tietenkään muista enää puoliakaan siitä, mitä mun piti kirjoitella, mut ainaki siitä, et millaisia friikkejä maailmaan mahtuu. Nämä siis viimeiseltä kahdelta päivältä.

a) Jamppa, joka ottaa kamerakännykällä (näkyvästi) kuvia kanssamatkustajista.
b) Taksikuskeja, jotka ajavat kolarin keskenään.
c) Rinkkapoika, (jolla oli kamaa ainaki tonni) joka hiipparoi oudosti koko ratikkamatkan.
d) Tyttö, joka putoaa trampoliinilta pää edellä maahan.

Muuten kuuluu opiskelua.. Kolme harkkatyön esitystä, kaksi tenttiä (suullinen ja kirjallinen). Suullinen tentti on osuvasti tanssiaisia seuraavana päivänä klo 11. Geil. Ja tanssiaisista sen verran, että viimeinen valssi on klo 5 aamulla ja kuohuviiniaamiainen on tarjolla sen jälkeen. Että semmosta. Yhden harkkatyön aiheet saatiin tänään ja esitykset on ensi tiistaina. Jää ainakin ihan ruhtinaallisesti aikaa valmistella..

Noo, jotain muutakin. Huomenna ollaan menossa Prater Domeen, perjantaina olisi TU Hoffestit Ottakringin panimolla ja lauantaina parin kaverin synttäripippalot. Ja jossain välissä pitäisi keretä vähän shoppaankin.. Tanssiaisia ja Alppiressua varten.

Mut ei tänään pitkästi, moroo!

Normipäivä

28

Huh, melkonen normipäivä olikin..

Oltiin Leenillä ensin syömässä hullun hyvää keittoa sekä suolaisia ja makeita lättyjä. Naminami. Lähdettiin sieltä sitten tohinalla kohti Karlsplatzia, jossa oli Erasmuksien "läksiäispartyt". Metroa vaihtaessa sattui hauska välikohtaus. Metro oli pysäkillä ja juostiin siihen. Leen kerkesin sisään, minä tungin ovien väliin, jotta kaikki kerkee metroon. En ole ikinä uskaltanut sitä tehdä, koska noiden vanhojen metrojen ovet paukahtaa todella lujaa kiinni.. Pamahtihan ne ovet sitten päin, mutta jotenkin väännettiin niitä ovia käsillä, ettei se sattunut tms. ollenkaan. Ei ole ihan tarkkaa kuvaa tästä. Sitten tajusin, että ei perse, tää metro liikkuu väärään suuntaan. :D Raide oli oikea, mutta vaihtopysäkillämme Landstrassella tehdään kai jotain remonttia, jonka vuoksi metrot kulkee iltaisin vain yhdellä raiteella.. Noo, sellasta sattuu! :D Muutettiin sitten hieman reittisuunnitelmaa, mutta päästiin kuitenkin sinne minne pitikin.

Koulun bileet oli nopeasti nähty. Etsin Kirsiä ja törmäsin Stefaniin. Heimoi ja kiva nähdä. Etsin lisää Kirsiä ja törmäsin uudelleen Stefaniin. Morjens ja heihei. :D Sitten taas mentiin. Nyt suuntana Prater Dome! Wuhuu! Porukassa oli suomalaisia oikein olan takaa: Tiia ja Kirsi Wienistä, Nadja ja 6 Kirsin kaveria Suomen puolelta. Tässä vaiheessa rupesin hieman pahistelemaan ja ehkä jopa leikkimään hengelläni.. Kokeilin nimittäin Rolltreppe surffausta.. Eli lasketaan liukumäkeä sitä rullaportaiden kaidetta pitkin. Tosi metkaa hommaa! Vauhti siinä vaan tuppaa kasvamaan aika isoksi. Prater Domessa oli ihan hullun hauskaa ja jorattiin ihan simona! :D Loistoilta. Ja musiikki oli kerrankin tosi jees koko illan.

Nadjan juna kohti Berliiniä oli lähdössä 5:58, joten oltiin suunniteltu, että joojoo, ajoissa kotiin. No, baarista kaiketi lähdettiin ajoissa kotiin, mutta kotimatka kesti hieman odotettua kauemmin. Hypättiin ekaa yöbussiin, jonka piti mennä Ringille. Ei mennytkään. Eli äkkiä ulos bussista ja kävelyä oikeeseen suuntaan. Jesh, päädyttiin Schwedenplatzille. Siellä sitten todettiin, että jahas, seuraava ratikka menee puolen tunnin päästä. No, kebulle. --> Siellä kebukojulla jubailtiin sitten paikallisten kanssa ja oli kivaa! Jossain vaiheessa lähdettiin kuitenkin ratikalle ja päätettiin kokeilla ratikkaa 2, vaikka se ei mennyt sinne päinkään, minne piti. Noh, äkkiä ulos ja kävelyä oikeeseen suuntaan. :D Sitten päästään lopulta oikeeseen ratikkaan ja onnistuttiin vaihtamaan omaan ratikkaamme. Päätin olla hereillä koko matkan, koska muuten mentäisiin saletisti ohi oman pysäkkimme. Muistan kun oltiin kahden pysäkin päästä omasta pysäkista ja hehkutin, että jee, kohta ollaan kotona. Seuraava fläsh on kun katson ikkunasta ulos ja siellä näkyy mun oma kulmakuppila. Kiljun Nadjalle, että herääherää, nyt äkkiä ulos, ollaan meidän pysäkillä. :D Könysin äkkiä painamaan nappia, että päästään ulos ja kerkesin onneksi viime tipassa!

Kun päästiin kotiin, niin kello oli 6:03. Ei tainnut Nadja keretä junaan.. Noh, seuraava menee kympilt, siihen ainakin sit. Kello oli laitettu soimaan kello 8, mutta heräsin 9:27 ja sanoin sen Nadjalle. "En taida mennä sit silläkään junalla." :D Sitten uuden junan metsästys. Ja siivoja tuli mölyämään.. :S

Mutta, tässä ollaan ja kohta lähdetään luikkaa! Kivaa!

Ciao!

Lentomäki

26

Det snöar här i Wien! Cool, eli lunta tupruttaa taivaan täydeltä. Onneks tänään on kotipäivä. :)

Mut bloggauksen pointti on tällä kertaa viime viikonloppuna käyty Kulmin lentomäkikisa. Olin siis elämäni ensimmäistä kertaa katsomassa mäkihyppyä livenä. Ja mitä sitä pienemmästä aloittamaan kuin lentomäestä. Kulmin lentomäki on siis maailman suurin luonnonmäki ja se sijaitsee Tauplitzissa. K-piste on 185 m ja mäkiennätys 215,5 m (sen hyppäsi edellisenä päivänä paikallinen Gregor Schlierenzauer, 19 wee [ joo, oikeesti syntynyt -90 ]).
































Matkaan lähdettiin aamulla Wienistä junalla. Kaksi kertaa jouduttiin vaihtamaan ennen kuin saavuttiin aurinkoiseen Tauplitziniin. Mäki sijaitsee siis täysin keskellä ei mitään. Peltoja, peltoja ja vuoria. Ja tietty toi mäkihyppymäki. Lippu maksoi 17 e. Oltiin paikalla 12 aikoihin, jolloin piti alkaa koekierros. Se alkoi vähän myöhässä, joten meillä oli aikaa etsiä hyviä paikkoja.

Mäkihyppy itsessään oli jotenkin hohdottomampaa kuin mitä odotin. Paremmalta paikalta olisi voinut saada hommasta enemmän irti.. Hyppääjän näki ensimmäisen kerran, kun hän oli jo ponnistanut ja liiteli kohti monttua. Olisin halunnut nähdä (ihan livenä siis) myös laskumäen ja ponnistuksen. Ne piti ensin katsoa screeniltä ja sitten loput livenä. :) Ja olihan siellä niitä "luokattomia" hyppääjiä, jotka hyppäsivät vaan jotain 150 metriä. Oli se paljon kivempaa katsoa niitä, jotka tulee lähemmäs 200 metriä. Niin se vaan on.

Mutta suomalaisille hurrattiin siis aina ihan hurjasti ja yksi naikkonen mun edessä katseli mua aina hieman huvittuneena kun kiljuin kannustuksiani. Mutta hänkin oli ihan mukana, että "Hyvä Suomi!". :) Suomalaiset pärjäsivät kaiken kaikkiaan ihan hyvin. Tami Kiuru ei oikeen pärjännyt, mutta muut ihan jees. Harri Ollihan oli siis toinen! Ja tunnelma oli kyllä ihan uskomaton, kun joku itävaltalainen hyppäsi. Kaikki hurrasivat ja liput liehuivat ympärillä. Ja niitä oli paljon. Tuntui, että paljon olisi saanut tehdä, jos olisi halunnut suomalaisille samanlaista kannustusta. Mutta ihan reilusti kaikki iloitsivat kaikkien hyvistä hypyistä. Onhan niitä kiva nähdä, vaikka ei oma suosikki sitä hyppäisikään. Ja kyllä yleisössä monesti kuuli nimet Harri Olli ja Matti Hautamäki. Eli kyllä pojat tunnetaan. :)


















Palkintojenjaon jälkeen jäätiin vielä hetkeksi hengailemaan siihen alueelle, josta urheilijat poistuvat. Se kannatti, sillä nähtiin Martin Koch (AUT) noin 20 cm päästä ja Harri Olli noin 2 metrin päästä. Harrille huudeltiin kannustuksia, mutta hän ei reagoinut pään pikaista kääntämistä enempää, josta olen hyvin loukkaantunut. Pieni kädenheilautus ei olisi paljoa vaatinut.. Että joo..

































Kisa oli kuitenkin hyvä ja sen voitti paikallinen Gregor Schlierenzauer, josta paikallaolijat sitten sekosivat ihan täysin. :D Tunnelma kaljateltassa (ei, sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, että paikka oli kaljateltta :D) oli melkoinen ja siellä tanssittiin pöydillä ja hypättiin mäkihyppyä omatekemistä mäistä. Ja siitä ei ole kuvaa, koska olisin kuvaamisellani vain innostanut heitä hienompiin suorituksiin ja.. sitä en halunnut tehdä. :)

Matkalla kotiin draamaa ei puuttunut.. Kaikki alkoi siitä, kun joku jäi junan alle ja sitten tuli ambulanssia, paloautoa ja poliisia paikalle.. Lopulta päästiin liikkeelle, mutta jäätiin kuitenkin keskelle erämaata pakkaseen susien syötäväksi, koska konduktööri ja veturi lähtivät poliisikuulusteluihin. Uusi kuski lähetettiin jostain helikopterilla ja kai sinne veturikin jostain saatiin. Päästiin siis lopulta junaan ja jouduttiin vielä istumaan ykkösluokassa, jossa meille tarjoiltiin minttukaakaota. Huh huh.. Ehdittiin kuitenkin aivan viime minuuteilla seuraavaan junaan, josta piti vaihtaa taas seuraavaan.

Nojoo, ei se ehkä ihan noin mennyt.. :P Mutta jos tosta miinustaa kaiken, mikä kuulostaa "vähän yli hilseen menevältä", niin se on ihan totta. Eli kun juna tuli asemalle, niin se huudatti hurjasti pillejä ja pysähtyi. Joku haettiin sieltä ambulanssilla. Oltiin siis niin kaukana, ettei nähty mitään. Sitten päästiin yksi asema eteenpäin ja venattiin siellä uutta konduktööriä, joka tuli siis taksilla. Ja kaikki muu oli totta. (Minttukaakaot olivat omat. ;)

Nyt jatkuu sitten arki täällä Wienissä. Harkkatöitä tehden ja tentteihin lukien.. Ja vähän tietty hauskaa pitäen. :)

Graz

26

Hei!

Käytiin tänään päiväseltään kääntymässä Grazissa, tsekkaamassa mestat. Tosi kiva kaupunki, tykkäsin. (Nyt pieni lunttaus Wikipediasta ;) Juu, eli siis Itävallan toiseksi suurin kaupunki (n. 250 000 asukasta). Kaupungista löytyy siis vaikka mitä, mutta jotain mainitakseni esim. Teknillinen yliopisto.

Mutta mitä me sitten tehtiin. Lähdettiin Delphinen ja Leenin kanssa kahdeksan aikaan Südbahnhofilta Wienistä kohti Grazia. Matka kesti kaksi ja puoli tuntia ja perillä käytiin kahvilla, kun venattiin osaa porukasta, jotka tulivat Zagrebista. Kun saatiin porukka kasaan ja kamat säilöön, niin lähdettiin kohti Rathausia, jossa olimme sopineet tapaavamme Kirsin tuttuja TKK:lta, jotka opiskelevat Grazissa. Käytiin heidän kanssa syömässä tosi kivassa ravintolassa, jossa sait esim. täytettyihin paprikoihin valita koon lisäksi täytteet. Oli pitkä lista täytteistä ja siitä raksittiin, mitä haluttiin syödä. Huvia ja ihmetystä riitti pitkäksi aikaa ruoka-aineesta "Piripiri", joka (Wikipedian avulla) paljastui vahvaksi mausteseokseksi.

Ruuan jälkeen pyörittiin kaupungilla katselemassa perusnähtävyydet. Pari mainitakseni (ainiin, Graz oli Euroopan kulttuuripääkaupunki vuonna 2003 ja sen vuoksi siellä on tosi paljon uusia rakennuksia) Kunsthaus, Schlossberg, Doppelwendeltreppe, Glockenspiel ja Murinsel. Todella kivoja, mutta mielestäni ihan helposti päivässä nähtävä kaupunki.

Yksi päivän kohokohdista oli Murinselillä (Mur on kaupungin läpi virtaava joki) ollut kahvila. Palvelu oli ensiluokkaisen loistavaa ja kahvilassa oli vessa, joka oli sisältä pelkkää peiliä. :D Sellaisia peilejä, kuin naurutalossa. Pää oli kyllä kipeä, kun tuli pois vessasta, koska peilejä oli hankala katsoa. Mutta nähtiinpä hieno ja erikoinen vessa. :D Sen jälkeen junalla (väsyneenä) kohti kotia! Ehdottomasti kaikenkaikkiaan loistopäivä!


















Glockenspiel. Eli noi jantterit tulivat tuolta koloistaan (ovien takaa) tohon ulos tanssimaan kolme kertaa päivässä. Ei mitään erikoista, mutta pitihän se nähdä. Ja musiikki (joku melu) soi.























Hieno häkkyrä. En oikeen tiedä, mikä se on..


















Murinsel. Jokeen rakennettu pytinki, jossa on megakiva kahvila.


















Tosi hauskat portaat, jotka menivät siis "kahteen eri suuntaan". Hankala selittää. Lähdettiin eri suuntiin, mutta tultiin aina välillä samaan kohtaan.


















Kunsthaus. Hauskanmallinen rakennus, joka on pimeällä nätimpi, kun se on valaistu. Sisällä on museo.























Yksi ruokavaihtoehto syömispaikassamme. Siihen rastittiin kaikki oleellinen ja annettiin tarjoilijalle.

Turistina omassa kaupungissaan

26

Hui, johan alkoi Wienissäkin tapahtua. Oltiin Joonaksen kanssa Prater Domissa tutustumassa paikalliseen yöelämään ja kotiintullessa Ringillä oli pieni liikenneruuhkan poikanen. Mietittiin, että mistäs se johtuu, mutta mutkan takana oli vastaus ihmettelyihin. Joku paku oli tullut hieman liian kovaa mutkaan ja ajanut päin kaidetta, josta jotenkin kimmonnut johonkin suuntaan. Paku makasi kyljellään tiellä ja palomiehet sitä siellä nostelivat. En löytänyt lehdistä mitään juttua kolarista, joten ei tietoa, mitä on oikeasti käynyt. Seuraavana päivänä olivat jo oikoneet sitä aitaa, mitä päin se paku oli pamauttanut.. Voivoi.
















Juunas on siis tosiaan käymässä nyt täällä Wienissä. Ostin patjan, joten voin majoittaa matkalaisia sille tarvittaessa. Patjan mukavuudesta voitte kysyä Joonakselta. ;) Ollaan ravattu ympäri Wieniä katselemassa nähtävyyksiä ja paikkoja: pääyliopisto, Rathaus, Parlamentti, museoita, Hofburg, ostoskatuja, Stephansdom, Tonava, Schönbrunn ja käytiin jopa kääntymässä tuolla kukkulalla, josta pitäisi nähdä koko kaupungin yli, mutta sumuinen sää ei ole omiaan siellä käymiseen.

Käytiin myös syömässä juoksevaa sushia (Running Sushi), syö niin paljon kuin jaksat. Sushit on pieninä kerta-annoksina ja erilaisia annoksia pyörii liukuhihnalla syöjien edessä. Oli noloa, kun meidät laitettiin istumaan sellaiseen nurkkaan ja en mahtunut sen vieressä istujan ohi siihen paikalleni.. Siinä sitten pyytelin hymyillen anteeksi ja lopulta se äijä nousi siitä istuimestaan, että sain tungettua itseni omalle paikalleni.
















Shoppailemassakin käytiin ja sinne meni ne joululahjarahat.. Sori.. :/ Ostin siis itselleni tanssiaismekon (vuosijuhlamekon). On kyl hieno! Kuvia tulee sit tanssiaisten jälkeen. Ja Kugelhupf:sta saatiin kyl iloa pitkäks aikaa.. :) Oltiin syömässä Delphinen luona ja Leen toi mukanaan Kugelhupfin. Joku oli kertonut, että sitä pitää leikata niiden (vinojen) urien/muotojen/juonteiden mukaisesti eikä suinkaan suoraan. Noo, nauru pidentää ikää. :)

Guten Rutsch

24

Hyvää uutta vuotta kaikille! Vuoden ensimmäinen blogitus lähtee tästä. :)

Zell am Seen jälkeen lähdettiin Suomeen lomailemaan. Vajaa kaksi viikkoa laatuaikaa laatumaassa meni turhan nopeasti. Perinteiseen tapaani aloin jo alussa murehtimaan sitä, kuinka lyhyt visiittini onkaan. Mutta hyvin tsemppasin ja pyrin unohtamaan ikävät asiat. Ja olihan sinne Suomeen ikävä, ei oo kieltäminen.

Onpas sekavaa, en saa oikeen ajatusta kasattua nyt. :) (Syvä henkäys ja uusi yritys)

Lento oli melkoista tuskaa. Oon iha saletti, että Austrian Airlinesin kapteenit eivät osaa lentää!! Tuska ei aiheutunut siitä, että joka puolella kuuli suomen kieltä ja kaikki tajusivat myös minun puheeni (lennettiin Annan kanssa samalla lennolla, joten tuli puhutta melko paljon :). Tuska johtui flunssasta, jota olin tässä vaiheessa siirtänyt noin kolme viikkoa. Kelasin sairastaa sen Suomessa kaikessa rauhassa. Korvat menivät megalukkoon ja lukko kesti monta päivää. Hauska kysymykseni autossa: "Ainii, huudanks mä?" "Joo, kyl sä Sanna huudat.". En siis kuullut oman puheeni kovuutta, koska korvat eivät toimineet. Ja vastaan oli tullut koko perhe, Villeä myöden. :)

Eka ilta meni pitkälle yön puolelle, ennenkuin pääsin mukavaan sänkyyni mukavan peiton alle nukkumaan. :) Seuraavana aamuna oli heti kuskinakki odottamassa. Toisaalta, mikä parempaa, kun auto tankki täynnä. :P Ja osasin vielä ajaa, ehkä jopa paremmin kuin lähtiessä.

Lomaan kuuluivat siis joulunpyhät, kavereiden tapaamista ja pikavisiitti Tampereella kouluttamassa nuoria osaajia Judoa Kouluihin -projektin merkeissä. Mitään kummallista ei tapahtunut, pyrin makaamaan sohvalla niin paljon kuin pystyin, yrittäessäni päästä eroon todella pahasta kurkku- ja pääkivusta.. :S (Ja tiedoksi, ei ne lähteneet pois, kärsin niistä vieläkin).

Kerran käytiin ulkona. Oltiin tyttöjen kanssa "uudessa" (meille uudessa siis) yökerhossa, Flamingossa. Ihan kiva paikka, mutta todella vähän ihmisiä. Oli ainakin tilaa jorata! ;) Ja meillä oli tosi hyvää boolia, ja sitä oli riittävästi! Oli sen mukainen krapulakin seuraavana päivänä. Ei paljon mieltä ylentänyt edes todella kuuma mieshenkilö bussissa, kun maha meinasi heittää pääkivun ohella takaperin volttia koko matkan.. :/ YÖKS!

















Uuden vuoden aattona tultiin sitten takaisin Wieniin. On se sentään hienoa asua Espoossa, koska aamulla, kun lähdettiin, niin sain herätä kuudelta, lähteä puoli seiskalta, kun kaverit olivat heränneet jo neljän aikoihin.. ;)

Uusi vuosi meni kivasti juhliessa. Oltiin ensin Kirsillä syömässä ja sitten lähdettiin yksiin bileisiin Schwedenplatzille. Oltiin siellä hetki ja lähdettiin Stephansdomille katselemaan menoa. Meitä oli varoitettu, että paikalla on miljoonasti ihmisiä ja siellä on ihan megaryysis. Me ei tähän ryysikseen törmätty, se lienee oli toisella puolella kirkkoa.. Ota ja tiedä. Siellä oli pommeja ja oli ikävä suojalaseja, koska pikkupojilla oli kauhean hauskaa, kun he heittelivät raketteja ihmisten sekaan.. :/ Pelkäsin oikeasti silmieni puolesta. Jonkin ajan kuluttua lähdettiin takaisin bileisiin, jossa viivyttiin johonkin kahteen asti. Sitten erinäisten syiden takia lähdettiin kotiin. :) Väsy oli yksi syistä.

Nyt vaan sitten reteenä kohti tämän vuoden tarjoamia haasteita. Jotain pientä tuli luvattua ja katsotaan miten sen kanssa käy. :)

















Haleja! <3