Tsekin tsekkaus

49

Morjens!

Huh, taas pitäisi kirjoittaa piiiitkä teksti parista viime päivästä. Paljon tapahtui, kai..

Lähdettiin maanantai-aamuna kohti Tsekkiä. Sää oli ylläri ylläri pilvinen ja kaikin puolin paska. Junassa meidän Abteilwageniin tuli (tai se oli siel jo oikeastaan ennen meitä) sellanen joku yliopistotyyppi. Se oli itävaltalais-britti ja työskenteli siis Prahassa. Mua ei huvittanut ollenkaan jutella ja aloin nukkua, mut se sitten jubaili siinä Annan kanssa koko matkan ja mua ärsytti megana.. Kun lopulta saavuttiin sateiseen Prahaan, niin eihän siellä mikään mennyt kuten elokuvissa. Ei tiedetty missä ollaan, ei saatu ostettua paluumatkan junalippuja, ei löydetty kojua, josta oltaisi ostettu liput julkiseen liikenteeseen, kartasta nyt puhumattakaan. No mutta, ei ne asiat oikeasti ihan näin huonosti olleet. Kaikki lähti selviämään pikku hiljaa. Ja olen täysin sitä mieltä, että tsekkiläiset ovat aivan loistavan ihanan mukavia ihmisiä, jossei lukuun oteta rautatieaseman työntekijöitä.. "En minä mistään aikatauluista mitään tiedä, minä myyn vain lippuja." "No *ittu kiitti!".

Päästiin kuitenkin matkaan kohti hostellia. Ei päästy meidän varaamaan hostelliin, vaan meidät oli siirretty toiseen. Se oli viihtyisä ja kaikin puolin mukava. Ystävällistä henkilökuntaa, siisti, netti, keittiö ja ilmaiset kahvit. Ainoat miinukset olivat kivikova (alle 5 sentin paksuinen) patja ja mölyävät espanjalaiset. Ja ainii, natiseva sänky. Kuvitelkaa nyt millasta siinä on.. nukkua. ;)

Lähdettiin turistikierrokselle kaupungille. Käppäiltiin tosi paljon, eikä annettu sateen häiritä. Jotain oli Münchenistä opittu: kumpparit jalassa. Ainoastaan sateenvarjo jäi aamukiiressä kotiin.. Mutta kesken meidän turistikierroksen alkoi tapahtua. Kerrankin jotain jännää! Vanhan kaupungin raatihuoneen pihalla oli hurjasti ihmisiä, mellakka-aitoja ja poliiseja. Liityttiin joukkoon, vaikka meillä ei ollut hajuakaan, mitä siellä tapahtuisi. Sitten huomattiin lippu, jota veikattiin Egyptin lipuksi (väärin meni..). Ja sitten rakennuksesta tuli jamppoja, jota levittivät punaisen maton ja siellä oli sellaisia ovivahteja ja kaikkee. Ja sitten vasta alkoikin tapahtua. Rakennuksen takaa tuli poliisisaattue, joka ajoi ihan sikakovaa. Siinä oli ehkä.. parisenkymmentä ajoneuvoa. Ensimmäisestä ei-poliisiautosta pomppasi kolme jamppaa tosi nopsaan ylös ja auto kaasutti tiehensä, luulin, että tässä autossa tuli "se joku", mutta ei.. Takaa tulikin lisää autoja, joista yhdestä sitten "se joku" tuli ulos. Joku semmonen harmaahiuksinen, puolitummaihoinen "se joku" sitten oli.. Kaiketi, jos oikeeta jamppaa katsottiin. :D Siinä ne sitten pienen hetken pällisteli ja jatkoivat sisään.. Vielä tänäkään päivänä ei ole tietoa, kuka se jamppa oli ja mitä se Tsekissä teki. Lähes varmaa tietoa on, että "se joku" tuli Palestiinasta.. Eli kai siinä jotain rauhajuttuja juteltiin tms..

Matka jatkui niiden tavallisten turistikohteiden parissa ja suureksi koomisuudeksi näimme ko. poliisisaattuen tulevan pois sieltä vanhasta kaupungista. :D Nyt he ajoivat vähän hitaammin.. :) Illalla käytiin Coctail-baarissa maistelemassa coctaileja. Huomhuom, pahojakin coctaileja on olemassa..

Seuraava aamu valkeni taas harmaana ja koko päivä iltapäivän puolelle oli täyttä pettymystä. Tuntui, ettei mikään mennyt putkeen.. No okei, saatiin ostettua ne hiihtoliput, se oli jees! Mutta muuten.. Meillä ei nimittäin ollut paluulippuja Wieniin ja niiden ostamista ei todella tehty helpoksi. Tai no, tehtiin, jos halusi maksaa niistä ihan mielettömästi. Kun oltiin siis katsottu, että junaliput maksaa n. 20 e. Noh, juna-asemalta ostettaessa hintaa tulikin n. 60 e.. Että joo, kivakiva. Kun netistä ostetut liput on täysin eri asia, ei niillä ole mitään tekemistä asemalta ostettujen lippujen kanssa. JA netistä lippuja ei voi ostaa enää kahta päivää matkaa aikasemmin. Ei todella käynyt suomalaisen järkeen.. Siinä sitten kirottiin aikamme, mutta tämäkin päättyi lopulta onnellisesti. Ostimme bussiliput (vaikka epäilin bussin luotettavuutta aivan mielettömästi) ja kaikki meni hyvin. Ostimme samalla bussiliput myös Libereciin, jonne menimme katsomma hiihdon MM-kisoja. Hyvä että ostettiin, sillä bussissa oli enää kolme vapaata paikkaa, kun saimme lippumme..

Keskiviikkona oli sitten minun reissuni kohokohta: Hiihdon MM-kisat Liberecissä. Matkasimme sinne tosiaan bussilla, jossa oli hyvä palvelu: kuulokkeet radiota varten, paikallislehtiä ja kahvia! Bussissamme oli myös muita suomalaisia, mutta emme paljastuneet heille. :P Liberecissä shuttle-bussilla kisapaikalle ja bileet olivat valmiit alkamaan. Tunnelma oli aivan mieletön! Oli huisia kannustaa kerrankin MENESTYVIÄ suomalaisia. Laji oli siis parisprintti: molemmat hiihtäjät hiihtivät kolme kertaa n. 1,5 km lenkin. Oli karsinnat ja finaali. Suomalaisnaiset (Aina-Kaisa Saarinen ja Virpi Kuitunen) olivat aivan ylivoimaisia koko päivän ja hommasta meinasi mennä hauskuus, niin ylivoimaisia he olivat. Miesten puolella saikin sitten jännittää. Ville Nousiainen ja Sami Jauhojärvi hiihtivät todella hyvin, Sami varsinkin ja ratkaisu tapahtui vasta maalisuoralla. Sami hiihti sinne ensimmäisenä, mutta väkivahva Norja ja niukasti parempi Saksa menivät ohi. Harmitti niin vietävästi. Ei oikeen osannut nauttia pronssista, koska kultakin oli niin lähellä. Mutta todella hyvä tulos, oikeasti olen tyytyväinen! Mutta tulipahan taas meuhkattua ja huudettua katsomossa niin, että pienempiä hirvitti! :DD Näkiks joku mut telkkarissa?

Reissun lopuksi käytiin vielä tuhlaamassa viimeisiä tsekin rahoja ja yhdessä jännässä baarissa juomassa Rekorderligia! Naminami!!

Kaikin puolin siis onnistunut reissu, vaikka sää ei suosinut ja muutenkin tuntui olevan vähän epäonnea matkassa (vai olisiko kyseessä sittenkin kyseessä ollut matkaväsymys..?) En kuitenkaan pidä Prahaa ja Tsekkiä sellaisena paikkana, jonne haluaisin palata yhä uudestaan. Ehkä siitä saa toisenlaisissa olosuhteissa enemmän irti..? Who knows?


















"Se joku" tuli


















Hieno taideteos. Tosta oli meillä pari tulkintaa, että mitä siinä on. Mitä mieltä olette?



















Prahan linna


















Näkymä ylhäältä linnalta


















Ja ne hiihtokisat!!! :)

Linz ja München

48

Hallo!

Käytiin taas hieman reissaamassa. Lomalla kun ollaan. ;) (Olettehan kaikki siis ihan megakadeja tosta lomasta ja olenhan kertonut tarpeeksi monta kertaa, että täällä on loma? ;)

Maanantaina 16.2. kohteena oli Euroopan kulttuuripääkaupunki Linz (Tampereen ystävyyskaupunki). Linz on Itävallan kolmanneksi suurin kaupunki ja kaikki mitä olin siitä kuullut etukäteen oli negatiivista.. Hmm, hyvät lähtökohdat reissuun. :) Eikä se kovin hyvin sitten alkanutkaan, juna oli täynnä ja taivaalta tuli räntää (ehkä lunta, en tiedä). Käppäiltiin kuitenkin urhoollisesti Linzin kaikki tärkeimmät nähtävyydet läpi. Ja sateenvarjo oli tietysti juna-aseman säilytyslokerossa repun sivutaskussa. Opi joskus.. Mutta niihin nähtävyyksiin: Casino, erilaisia kirkkoja (mm. Mariendom, iha hieno), Schlossmuseum, Altes ja Neues Rathaus (Neues on iha sikaruma betonikasa, kuten Mikkis) ja.. noh, olihan tossa jo noita. Oli siel viel kaikenmoisia rakennuksia ja töttöröitä, mutta mitä niitä erittelemään. Kohokohtia taisi olla syöminen ja kahvittelu. :) Seuraavassa pari valikoitua kuvaa.


















Portaat...


















Automobiileja


















Sukulaatia!


















TAIDETTA! (Kulttuuria)


















Todiste. ;)

Illalla lähdettiin suunnistamaan kohti Hostellia. Johan oli. Onneksi oli kartta. Samalla käytiin paparazzaamassa paikallisia futaajapoikia. Valitettavasti pimeys ja kameran heikkous esti julkaisukelpoisten kuvien ottamisen. Ens kerralla sitten. Hostelli löytyi ja.. noh, se oli hostelli. Huomaa, että tämä nainen on viime aikoina ollut vaan hotelleissa.. ;) Kyllähän siellä eli. Vaikka vessassa ei ollut valoja ja telkkarista oli katkaistu virtajohto. xD (Tälle nauroin ehkä tunnin.) Ainii, yksi nähtävyys lisää: Lentos Kunstmuseum. Se oli hieno, koska se vaihtoi koko ajan väriä! Mutta joo, takaisin hostelliin. Kauheeta, näin vanhemmiten oon alkanu pelkäämään.. Menin vessaan (siis eriin ku se, jossa valot eivät toimineet). Menin sinne ja yhtäkkiä valot sammuivat.. Huhuilin, että anteeks, mä oon viel täällä. Noh, mitään ei tapahtunut, enkä kuullut ketään missään. Pelästyin hulluna ja juoksin vessasta pois heti kun vain kykenin. Ja mielikuvitus laukkasi vaikka kuinka.. Hui, oma koti kullan kallis!

Aamulla, ennen kuin laki sallii, oli lähtö kohti juna-asemaa ja Müncheniä. Saksan kolmanneksi suurin kaupunki. Taisi olla tämä kolmanneksi suurin teema.. Matka meni mukavasti nukkuessa, päästiin jopa ihan makuuasentoon, koska hytissä, jossa oltiin, ei ollut muita matkustajia. München valkeni myös lumisateisena, höh pöh. Münchenissä oli tarkoitus asustaa ystäväni Suvin luona, joka oli laittanut ohjeet, joilla pääsisimme hänen kämpälleen. Asia ei tietenkään ollut niin yksinkertainen kuin minä, sillä enhän minä Linzissä ollut koneelle päässyt.. Siellä ne ohjeet odotti, mutta minulla ei ollut tietoakaan niistä.. Noh, viksuna tyttönä olin ottanut Suvin osoitteen mukaan ja sillä sitten suunnistettiin perille. Ja löydettiin aivan täydellisesti! :)

Lähdettiin oikeastaan samantien tutkimaan Münchenin nähtävyyksiä. Onneksi meillä oli Suvi, sillä hän osasi viedä meidät oikeisiin paikkoihin ja tiesi paljon kaupungista. Helpotti! :) Ja olihan tietysti parhautta vaihtaa kuulumisia. Käytiin katsomassa mm. yliopistoa, jälleen kerran erilaisia kirkkoja, Stadt-operaa, hienoja puistoja, Nyphenburgin linnaa, Rathausia (uutta ja vanhaa), Hofbräuta, Donitsi-Stadion ja ehdoton suosikkini Olympiapark. Kaikenkaikkiaan reissun (ekan päivän) teema oli: Täällä on kesällä varmaan tosi nättiä.. Eli lumiräntäsateessa oikeen mikään ei näytä miltään.. Harmi juttu, koska München vaikutti aivan superkaupungilta. Ehkä menen vielä kesällä uudestaan!

Jotain pientä kerron vielä noista kohteista, mutta en paljoa.
* Frauenkirchessä oli (tarun mukaan) itse saatanan jalanjälki, jota käytiin pällistelemässä..
* Nyphenbergin linnan pihalla hiihto oli kielletty (siinä oli loistava baana esim. sprintille..)
* Suurin osa teknillisen yliopiston rakennuksista sijaitsee keskustan ulkopuolella. Käytiin siellä keskustan puljussa..
* Kalja oli hyvää! :D Ja flirttaileva tarjoilija ihan mukava.
* Tein lumienkelin puistossa ja mua katsottiin oudosti (Miksi?).
* Olympiaparkista ei löytynyt olympiarenkaita.. :(
* Donitsi-Stadion vaihtaa väriä sen mukaan kuka siellä pelaa.
* Käytiin sellaisessa tornissa, josta näki koko kaupungin! Siistii! (Ja nyt oli siis toka päivä, jolloin oli ~10 astetta pakkasta ja arska paistoi).

Ainii, meinasi unohtaa hehkuttaa. Suvi tarjoili meille keskiviikkona Bayerilaisen aamupalan. Valkoista makkaraa ja Bretzeliä. Siihen kuului myös vaalee olutta, mutta korvattiin se tällä kertaa kahvilla, kun kaljaa tuli muutenkin juotua. :) Oli hyvää ja opin kaksi tapaa syödä Weisswurstia. Toinen on ihan fiksu tapa, että makkara leikataan puoliksi, otetaan kuoret pois ja pistellään napaan. Toinen, hieman.. irstaampi tapa: tehdään makkaran päähän pieni viilto ja imetään makkaraa sieltä kuoresta. Molempi parempi, toka tapa ainakin hauskempi. :D

Ja olin todella yllättynyt kuinka hyvin pärjäsin saksan kieleni kanssa. Kun juteltiin esim. Suvin poikaystävän kanssa tai yksissä bileissä paikallisten kanssa, niin ongelmia ei ollut. Ymmärsin ja pystyi juttelemaan sujuvasti. Olin todella tyytyväinen!! Ja pääsin vihdoin maistamaan minua kiehtonutta drinkkiä Bloody Marya! Suosittelen, vaikka jäinkin ilman selleriä! Naminamia! Loppuun vielä kuvakollaasi!


















Se jalanjälki, josta puhuin.


















Tolta mä näytän.


















Arska paistoi!


















Korkealla, Frauenkirche (ja toi tyyppi on meitsi).























Olympiaturm, uimahalli ja BMW-torni (museo).


















Ainii, kävin juoksee maratonin, unohtu kertoo.


















Kunniatauluista löytyi judon tulokset. Siellä oli myös Pekka Vasalan ja Lasse Virenin nimet! \o/


Tässäpä nämä! Kohta kohti uusia seikkailuja!

Heppoja ja judoa

44

Morjens!

Lomalla ollaan siis.. :-) Aika menee vaan hurjan nopeasti, hui hui. Maanantaina käytiin moikkaamassa osaa uusista Erasmus-opiskelijoista. Ihan kivojakin tyyppejä siellä oli. Paljon ruotsalaisia ja ylläriylläri suomalaisia.. En kyllä ihan liikaa saanut kavereita, joten pitää keksiä uusia paikkoja, joissa törmätä uusiin. :)

Tiistaina kävin judossa piiiitkästä aikaa. Kivaa olla terve jälleen. En uskalla edes ajatella, mutta edellinen kerta taisi olla joulukuussa, koska olen vaan sairastanut sen jälkeen.. :/ Kyllä tunsi tehneensä jotain, kun takareidet olivat ihan jumissa ja jokainen heitto sattui todella paljon. Voivoi, ei tule vanhuus yksin.

Torstaina käytiin sitten katselemassa hepoja. Eli siis espanjalaista ratsastuskoulua. Täällä toimii siis sellainen. Kauheasti en osaa siitä kertoa, mutta siellä on sellaisia Lipizano (?) heppoja ja ne tekee kaikki temppuja. Oltiin siis katsomassa niiden aamuharjoituksia, ja ei ne siellä mitään hienoja temppuja tehneet. Odotin kyllä, mut ei, niin ei. Kuulemma siinä oikeassa esityksessä ne tekevät kaikkia hyppyjä ja semmoisia. Mutta tulipa nähtyä, kun pollet vetivät jotain hienoja askeleita. Eli kokemus oli pienoinen pettymys, mutta tulipahan nähtyä.

Perjantaina Benjamin Button. Olipa urakka istua kolme tuntia leffateatterissa. Melko.. outo leffa.. Mutta tulipa nähtyä, ihan ok..

Nyt viikonloppuna oli judon naisten maailman cup täällä Wienissä. Tämäkin tapahtuma oli tavallaan pettymys, koska odotin, että maailman cup olisi ollut jotenkin tosi hienoa ja erikoista, mutta eipä se mitenkään poikennut tavallisista, pienistä kisoista. Ottelut olivat judoa ja tuomarit tekivät jopa aivan alkeellisia mokia.. :/ Olihan joukossa hyviäkin matseja ja oli kiva päästä katsomaan, kun suomalainen Jaana matsasi. Ja kaiken pahan lisäksi minulle ei myyty opiskelijalippua enää sunnuntaina, vaan jouduin maksamaan täyden hinnan.. Prkl. Ei olisi pitänyt mennä ollenkaan nyt sunnuntaina..

Huomenna ois taas reissuun lähtö. Kello on nyt kuusi ja mua väsyttää aivan mielettömästi. Odotan vaan, että kello tulee sen verran, että kehtaan mennä nukkumaan.. Ja sitä ennen pitää toki pakata kamat reissuun.

Montafon

43



















Oltiin Alppimatkailemassa läntisessä Itävallassa, Schrunssissa. Tai oikeastaan ei oltu Schrunssissa, mutta se on hieman "isompi" kylä siinä meidän mestan vieressä. Oma kylämme oli nimeltään St. Gallenkirche. Matkalla oltiin suomen-ruotsalaisin voimin: Anna, Tiia, Therese (SWE) ja minä Wienistä sekä Katri Suomesta. Matkaan lähdettiin maanantaina 2.2. yöjunalla. Junamatka meni ihan kivasti makuuvaunussa, vaikka se juna kaikenlaista meteliä pitikin. Nukuttiin kuitenkin suhteellisen hyvin ja vielä pimeän aikaan (seitsemän aikoihin) oli ensimmäinen vaihto. Täällä makuupaikkoihin kuuluu aamupala (sämpylää ja kahvia) ja saimme aivan loistavaa palvelua junahenkilökunnalta. Tällä tarkoitan, että konduktööri-täti kysyi, että mihin aikaan haluamme aamupalan ja ehdotti jopa, että otamme sen take awayna, jotta saamme nukkua pidempään.

1. päivä:
Kun päästiin Schrunsin kylään aamulla ennen kahdeksaan, niin aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta. Etsimme bussia, jolla pääsemme majapaikkaamme ja sieltä se pienen odottelun jälkeen tuli. Kysyimme kuskilta, että meneekö tämä sinne ja missä pitää jäädä pois. Hänellä ei ollut mitään käsitystä. No jesh, hyvin tää menee. Hän kuitenkin kehotti hyppäämään kyytiin (eikä puhettakaan, että oltaisi jotain maksettu kyydistä) ja alkoi itse soitella neuvoja joltakin, että missäköhän sitä pitäisiä jäädä pois. Jo tässä vaiheessa olimme kerenneet huomata, että kylän porukka on aivan mielettömän ystävällisiä. Kaikki tervehtivät ja hymyilivät. Wau, otetaan oppia heistä!

Löydettiin oikea bussipysäkki ja lähdettiin taapertamaan ylämäkeen kohti majapaikkaamme. Löysimme oikean talon ja heti sisältä tuli paikan pitäjä toivottamaan tervetulleeksi ja ohjaamaan meidän alakertaan, jonne saimme jättää tavaramme siksi aikaa, että hän saa huoneemme siivotuksi. Talo oli siis aivan huge ja siellä oli kuusi erikokoista huoneistoa. Meidän huoneisto oli alakerrassa, saunan vieressä. Siihen kuului makuuhuone (neljä sänkyä) ja keittiö, jossa sohvasta oli tehty yksi sänky lisää. Ja meillä oli oma terassi ja lähin hiihtohissi lähti parin sadan metrin päästä talostamme. Kauppa oli vähän kauempana, mutta ostokset tuli helposti hoidettua, kun tultiin rinteestä. Bussipysäkille oli matkaa hieman vähemmän kuin rinteeseen. Olin todella tyytyväinen majapaikkaamme.

Sitten käytiin vuokraamassa Annalle ja Thereselle laskukamat. Sielläkin palvelu oli todella ystävällistä ja tytöt selkeästi hymyilivät tarpeeksi, koska saivat välineensä todella halvalla. Tässä vaiheessa Katrin juna oli jo Schrunssissa, eli otimme hänet bussipysäkiltä matkaan ja kamojen vaihdon jälkeen lähdettiin kohti rinteitä. Otimme bussilla suunnaksi Silvretta Nova hiihtokeskuksen. Siellä sitten paineltiin menemään koko päivä auringonpaisteessa. Hurjan kivaa! Kun lopetettiin laskeminen, niin vähän Apres Skitä ja kaupan kautta kotiin. Illalla syötiin, käytiin saunassa ja mentiin aikaisin nukkumaan matkaväsymystä pois.























2. päivä:
Toinenkin päivä valkeni aurinkoisena. Päätimme nyt ottaa kurssin aivan toiseen suuntaan kohti Hoch Joch keskusta. Matkan alkuvaiheessa päästiin jo draaman makuun, sillä bussikuskimme ajoi kapealla sillalla (tai oikeasti sen jälkeen) pienen kolarin erään Audin kanssa. Paha skriiiik -ääni ja kaikki ulos ja seuraavaan bussiin. No kiva kiva. Itse laskupäivä oli kiva, vaikka pienen pientä tuskaa oli jo jaloissa havaittavissa. Täksi päiväksi oli sukkamäärä lisätty kolmeen, mutta sekään ei sitten kuitenkaan ollut se optimiratkaisu. Laskettiin taas pitkää päivä ja lopussa saatiin hieman lisää ei-niin-toivottua -draamaa. Annan lauta putosi tuolihississä ja kaiken epäonnen ja sähläämisen jälkeen eräs mies lähti helikopterilla sairaalaan. Hän näki, että lauta putosi ja lähti sen perään. Sitten tapahtui jotain, mistä kenelläkään ei ole mitään tietoa, että mitä.. Että näin, ei kovin mukava päätös päivälle. Minä ja Katri lähdettiin kauppaan ja tekemään ruokaa (Katri oli Apres Skissä tapahtumahetkellä ja minä hissin yläasemalla, joten kumpikaan ei ollut nähnyt mitään), muut lähtivät vielä hieman setvimään asiaa... Noh, sattuneesta syystä tänäkään iltana ei menty Apres Skihin, vaan aikaisin nukkumaan.

3. päivä:
Aamu valkeni auringonpaisteisena, muttei niin kirkkaana kuin edelliset päivät. Päätimme, että lähdemme lähihissillämme ylös vuorille. Viritimme Annan kanssa tuunatut karkuremmimme tiukasti lautoihin ja jalkoihin kiinni ja taas mentiin. Hissi oli aivan järkyttävä. Ei oikeen kukaan tajuttu kuinka se turvakaari piti sulkea ja siinä sitten köröteltiin pelko persiissä, että mitähän nyt tapahtuu. Kaikki pääsimme kuitenkin ylös asti ehjin nahoin. Päivä oli peruskauraa, eli laskemista (ja vähän kaljaa). Tänä päivänä löytyi kaikkein optimaalisin sukkaratkaisu: oikeassa jalassa kaksi tavallista sukkaa ja villasukka, vasemmassa yksi tavallinen sukka ja villasukka. Mulla siis näköjään on näinki suuri ero jalkojen koossa.

Illalla saunaan ja nyt nokka kohti Apres Skitä, viimeisen illan kunniaksi. Mentiin ensin Schrunsin keskustaan, josta yritettiin etsiä jotain baaria tai pubia. Oli muuten hankalaa. Päädyttiin sitten yhteen hissin lähellä olevan Apres Ski -baariin. Siellä oli kova meno, hullusti ihmisiä ja paljon kaljaa. :) Se meni kymmenen aikaan kiinni ja kyseltiin siinä sitten, että mihis nyt.. Baarin työntekijä suositteli meille lähes omassa kotikylässämme olevaa Limo-baaria. Siellä oli kuulemma tänään bileet ja tyttönen itsekin oli lähdössä sinne, koska siellä on kaikki. Selvä, sinne siis.























Eine Strasse, viel Bäume,
Ja, das ist eine Allee.
Allee, allee, allee.

Tuota hoilatessa meni bussin odottelu ja itse bussimatkakin. Sitten vaa baariin sisään. Ja miksiköhän tästäkin piti tehdä vaikeaa? Jouduttiin jonottamaan (!) ja narikka oli täynnä. Nooh, takit vaan jonkun kaapin päälle ja menoks. Lisää kaljaa ja hullusti joraamista! Oli ihan huisin kivaa ja todella letkeetä, sillä 12- ja 50-vuotiaat juhlivat sulassa sovussa samassa baarissa... :) Melkosta. Kotiin taksilla kahden aikoihin ja yöpalaksi spagettia. x)

4. päivä:
Huh, joko kello on kahdeksan? Onko pakko nousta. Joo'o, kyllä on. Ylös ja pakkaamaan, sillä huone piti luovuttaa.. Nooh, kyllä se elämä kuitenkin lopulta voitti, vaikka ulkona oli pilvistä ja pientä kivistystä oli havaittavissa pääkopan alueella.. On tuo ulkoilmaurheilu kuitenkin loistavaa! :) Päädyttiin laskemaan taas Hoch Jochiin, tai oikeammin vain minä, Therese ja Tiia laskettiin. Anna ja Katri menivät rodlaamaan (eli kelkkailemaan). Meidän laskeminen oli melkoista hakuammuntaa, sillä rinteessä ei nähnyt yhtään mitään. Muistelin, että kohta tulee pieni ylämäki, johon täytyy ottaa vauhtia, mutta eipä tullut otettua, koska ei nähnyt ei niin mitään. Tuli ainakin hypittyä päivän aikana aivan hullun paljon. Rinteiden reunoilla olevat oranssit merkkikepit pelastivat minun päiväni aivan kympillä. Syömisen jälkeen oli mun vuoro kokeilla rodlaamista. Lainasin Katrin kelkkaa ja sitten mentiin. Ei ollut helpointa lautailukengillä, mutta onnistui.. Nilkan jos olisi saanut ojennettua, niin olisi ollut helpompaa. Ja jos ei muuta, niin kastuin ainakin ihan täysin, koska mun kengät pöllytti sitä lunta aika hyvin päälle.. :) Mutta hauskaa oli, ihan simppana! ;)


















Päivän jälkeen oli väsyneitä naisia koko kämmenellinen. Raahauduttiin talollemme hakemaan kamat ja käymään pikaisesti suihkussa. Sen jälkeen Schrunsin kautta Bludenziin, jossa kävimme syömässä ja hengasimme loppuillan, ennen kuin junamme lähti 22:40 kohti Wieniä. Therese ei ollut saanut lippua samaan makuuvaunuun meidän kanssa ja yllätykseksemme vaunussa meitä odotti sellainen vanhahko äijä, joka ei sanonut mitään koko aikana (tai ainakaan minä en kuullut). Noo, nukkumaan vaan! :) Olin muuten aika väsynyt, kun otin pientä välikuolemaa jo juna-aseman odotushuoneessa.. :)

Mutta kaiken kaikkiaan reissu oli aivan mahtava! Jälleen kerran väsynyt, mutta onnellinen. Nyt kello on puoli seitsemän ja odottelen, että milloin kehtaan mennä nukkumaan. ;)

Viikon ensimmäinen maanantai todellakin..

33

Eli yhtä pettymystä koko maanantai.. Prkl. Vaikka sanoin jo kerran tänään, että viikon ensimmäinen perjantai..

Kaikki alkoi siis aamulla. Kello soi liian aikaisin, vitutti. Sitten koululle lukemaan tenttiin, vitutti. Lukeminen oli mahdotonta, koska aihe oli liian vaikea ja sekava, vitutti. Sitten syömään, ei vituttanut.

Tentti oli ihan bebarista. Kuusi kysymystä, tunti aikaa. Yhdestä kysymyksestä ei ollut hajuakaan. Ei siitä ainakaan prujussa puhuttu sanaakaan, ehkä luennoilla sitten. Yksi kysymys oli turhaakin turhempi. Onhan se hyvä, jos on valokuvamuisti ja muistaa kaikki epäoleelliset yksityiskohdat. Mutta, tulihan tehtyä ensimmäinen saksankielinen, kirjallinen tentti. Ja saa luvan mennä läpi, vaikka sitten huonoimmalla arvosanalla, sillä en halua sitä scheissea lukea enää ikinä.

Sitten mentiin kahville ja kahvi oli megapahaa. Tänään ainakin opin sen, että älä ota koskaan mitään light-tuotetta. Aina sellainen, jossa on sokeria, rasvaa, kaloreita ja kaikkea epäterveellistä; on ainakin hyvää. Täällä siis sanoin, että on viikon ensimmäinen perjantai, koska alkoi LOMALOMALOMA! Kuukausi vapaata siis. Jeah!

Nyt kaiketi väsyttää, koska tuntuu, että kaikki menee ihan pieleen. Ollaan lähdössä parin tunnin kuluttua Alpeille laskemaan ja jostain pitäisi etsiä reissufiilis.. Pakattu on, toivottavasti mtn ei puutu, koska rinkka on ihmeen tyhjä.. Noo, huomenna sen sitten näkee. :-)

Mut joo, ei mua oikeesti vituta niin paljoo, mitä tää teksti antaa ymmärtää. Oikeesti on ihan kivaa!

Joten, LOMALLE LOMPS! <3