Urheilua.. :)

Sunnuntaina täällä oli todella nätti ilma. Kävelin tuolla Tonavan rannalla judokisojen jälkeen ja siinä oli yksi suuri syy, miksi viihdyn täällä. Oli jotenkin niin rauhallista ja rentouttavaa katsella Tonavaa ja alkavaa syksyä. Ja oli kiva olla välillä yksin ja ajatella omia asioita. Omaa rauhaa.






















Judokisoista muutama sananen. Kyseessä oli siis International Vienna Open. Eli luulin, että kyseessä on kovatasoinen ja "arvokas" kilpailu. Sunnuntaina vuorossa olivat ikäluokat U13 ja U15. Tai niitä ainakin näin parin tunnin aikana. Tasoltaan kilpailu oli varmasti tasokas (about 9 maasta osanottajia), mutta siihen ne olettamukset sitten päättyivätkin. Seuraavaksi jotain mieleen jääneitä huomioita.
* Matolla vain yksi tuomari, ei kulmatuomareita.
* Tuomareilla päällä vähän mitä sattuu: osalla takki, osalla ei.
* Ottelijoilla päällä IHAN mitä sattuu: mm. punainen ja keltainen takki ja mustat housut. Ja sekapukuja (sininen takki, valkoiset housut) oli todella paljon.
* Ei punaista otteluvyötä, vaan sininen.
* Ottelija meni matsin jälkeen sanomaan toimitsijapöydälle, että hän voitti.
* Pukua ei laitettu kuntoon ottelun loputtua eikä muutenkaan vaadittu hyvää ryhtiä tms.

















Säännöt lähes samat kuin Suomessa (kuristukset ja lukot sallittuja jo aikaisemmin), joten en usko, että mulle tulee ongelmia tuomitsemissa täällä. Sen mitä katselin tuomareita, niin melko huono tasoisia löytyi. Heillä oli perusrutiinia, mutta mielestäni heille tuli melko paljon virheitä. Ja kun ei ollut nurkkia korjaamassa, niin mokat jäi voimaan. Huonompi juttu. Ottelut olivat melko "puhtaita" ja helppoja tuomita. Ei kummallisia tekniikoita tms. Ainoa ongelma tulee siinä, että kun ottelijalla voi olla päällä melkein mitä vaan, niin heidän erottamisensa on melko vaikeaa. Kai siihenkin tottuu..

Maanantaina kävin hakemassa Ausseninstituutista [KV-yksikkö] itselleni kutsun Rathausilla järjestettävään Coctail -tilaisuuteen. Ei tietoa mitä siellä tapahtuu, mutta on varmaan ihan kivaa. :)

Tänään olin Delphinin kanssa uimassa. Uimala maksoi 2,40e opiskelijalta ja paikka oli hieno. Siellä oli kaksi isoa uintiallasta ja lastenallas sekä tietysti hyppytorni. Tänään oli useita koululaisryhmiä uimassa, joten välillä meinasi olla ahdasta. Mutta teki todella hyvää liikkua pitkästä aikaa!

Mennessäni uimaan sattui Ubahnassa hauska juttu. Tai ei niinkään hauska.. Olin täpötäydessä metrossa, kaukana ovesta. Huomasin, että hitto vie, ollaankin jo mun asemalla. Aloin tunkea sieltä keskeltä pois, Entschuldigung [anteeksi] avulla ja pääsin jo lähelle ovea, kun tuli kuulutus, että "Zug fährt ab" [juna lähtee] ja silloin se kans lähtee, eikä jää venaa ketään. Olin, että voi paska, mennään sit seuraavalle, mut sitten erän ystävällinen nainen, joka tukki lastenvaunuilla koko metron, meni oven väliin, ettei ne sulkeudu ja pääsin puikahtamaan ulos. Pitää muistaa ensi kerralla ängetä oven vieraan "hieman" aikaisemmin.

Ja kun olin ostamassa Semesterkarteani [julkisen liikenteen lippu lukukaudeksi], niin huomasin, että kannattaa AINA allekirjoittaa kuitti samalla allekirjoituksella kuin mikä on luottokortissa.. Jonoa oli joku pari sataa metriä ja kelasin, että sutaisen vain nopsaan jonku nimmarin, kun olin turannut jonossa jo pitkään ja myyjä totesi minulle kiukkusena, että eipä ole muuten samanlainen nimmari kuin kortissa. Voi tsiisus, mitäs nyt, poliisitko paikalle. Ei sentään. Hän onneksi viskasi korttini minulle ja lähdin vikkelästi pois.. Ja oli muuten paljo spugeja asemalla.. :S

Ja sain myös uuden kämppiksen. Hänen nimensä on Nicoleta (tai joku tommonen) ja hän tulee Romaniasta. Menin heti esittäytymään hänelle saksaksi ja hän katsoi minua kuin mitäkin muukalaista.. No johan on, kun ei Itävallassa saksaa ymmärretä.. :D Vaihdoin kuitenkin enkuks ja hän kysyi heti, että olenko saksalainen.. Ööö, EN! :D Jutusteltiin siinä sitten ja kysyin, että osaako hän saksaa. Hän sanoi, että joo, muttei uskalla käyttää sitä?! WÅÅÅT? Mitä sä sitten täällä teet? Vaihdettiin kuitenkin saksaksi ja hän puhuu mielettömän hyvää saksaa! Tyyliin parempaa kuin minä. Ja ei uskalla muka käyttää. Nyt odotellaan kolmatta tyttöä tänne.

Lisää nähtävää ja koettavaa

Ja nyt kun ihan vauhtiin päästiin, niin jatkettiin tuolla maan alla könyämistä. Oltiin nimittäin SeeGrottessa, joka on euroopan suurin maanalainen järvi. Se on vanhassa kaivoksessa ja kokoa järvellä on melkoisesti. (En nyt millään löydä sitä koko mistään :). Alhaalla on vuodenajasta riippumatta aina +9 astetta kylmää ja kyllä siellä paleli. Ja kävi mielessä, kun käveltiin matalaa käytävää pitkin kohti järveä, että mitähän tässä tapahtuisi, jos yht'äkkiä joka paikasta alkaisi tursuta vettä siihen käytävään..

















Käytiin myös katsomassa Itävallan suurinta tuulimyllyä. Kuvittelette tietysti, että se oli ihan mahdottoman suuri ja ylväs ilmestys, mutta eheeei. Se oli kymmenen metriä korkea ja toinen Itävallan kahdesta tuulimyllystä. ;) Siellä esittelyä pitänyt täti oli mielestäni aivan loistava! :D Nainen kysyi joka välissä, että tajusittehan nyt ihan varmasti. Ja kun sanoin, että tajusin melkein kaiken, niin hän selitti asian minulle kokonaan uudestaan. Mutta tajusinpahan ainakin, kuinka se mörskä toimii. :)






















Sitten käytiin vielä Neusidlerseellä (järvi). Oli ihana nähdä järvi pitkästä aikaa. Olenkin jo kaivannut. En oikeen tajunnut, että mitä nähtävää siellä oli, mutta käytiin nyt kuitenkin.. :) Käytiin sellaisella tunnin mittaisella paattiretkellä. Vähän palelsi siellä kannella, vaikka arska (!!) vähän yrittikin paistaa.

Exculta mentiin suoraan TU-Hoffest bileisiin. En olisi halunnut mennä suoraan, koska mulla a) ei ollut meikkiä, b) mulla oli lenkkarit, c) mulla oli reppu ja d) mulla ei ollut bilepaitaa, mutta jouduttiin menemään suoraan, koska tapahtuma on niin suosittu, että sinne ei myöhemmin pääse sisään. Ja myynnissä oli vain one-way-tickettejä, joten ei voinut hakea leimaa käteen ja lähteä käymään kotona. Kun kerrankin asuin bilepaikan lähellä (10-20 minsaa kävellen), niin olisin halunnut käydä himbessä. Mutta ei sit. Aluksi ostettiin pientä syötävää ja voi tsiisus kuinka hidasta palvelua on edes olemassa! Kaksi tyttöä teki siinä annoksia (toast / bratwurst) ja voi että. Noo, sainpa ainakin ruokaa loppuviimeksi.

Bileissä oli esiintymässä paikallisia bändejä. Kuntelin kahta ja eka oli ihan ok, mutta toinen oli jotain aivan järkyttävää.. Jotain ihme örinää huutaen ihan hullusti. Kiitti mut ei kiitti täl kertaa.. :S Mun Buddy kysyi multa monesti, ettei taida olla Sanna ihan sun juttu. No ei tosissaan joo.. :) Ja bileet pidettiin siis Ottakringin panimolla. Eli ei ollut pitkä matka roudaa kaljaa paikalle. Ja paikka oli ihan hullun iso. Se oli semonen tehdashalli. Hyvä paikka pitää bileet kyl. Ja siel alkoi lämpeneekkin, kun tuli enemmän ihmisii ja alkoi jorata. Paikalla oli muuten 2000 ihmistä ja ne oli siis meidän yliopiston (TU) bileet. Lähdin aika aikaisin pois, koska on pientä väsymystä liikkeellä ja kaikki kaverit lähti jo aikaisemmin pois sekä alkoi ärsyttää kaikki megakänniset ihmiset ympärillä.

Ja opin uusia tapoja taas. Pojat tarjosivat meille juotavaa (Jekkua, sitä myydään pienissä pulloissa). Niiden, joille tarjotaan, pitää laittaa se pikkupullon korkki nenänpäähän juodessa. Ööö, kiva tapa? :D En oikeen tajunnut juttua, mutta mikäs siinä.. :D Ja sit meille tarjottiin toisenki kerran juotavaa ja siinä vaiheessa tuli sellanen olo, että milloin on mun vuoro. Kun Suomessa kukaan ei tarjoa koskaan (kärjistettynä) baarissa juotavaa, niin tuli sellanen typerä olo. Okei, toki Suomessakin tehdään niin, että hae sä ekat, niin mä haen toiset. Ainakin kaljakekessä. Mut joo, pitää muistaa toi seuraavissa bileissä, ni pääsee korjaamaan vahingon. :)

Ja ainii, sit mulle tuli bileis "Siiiis mä en kestä" -fiilis. Hajosin ihan täysin. Sitä on vaikee selittää, mut kai se oli yhteensulautuma kaikesta: väsymyksestä , vieraasta kielestä, kulttuurista, toisen kerran väsymyksestä ja turhautumisesta ja kaikesta. Kulttuurishokki, niinkuin Riina sen sanoi. Sitä on tässä odoteltu, mut.. pitikö sen just bileis tulla. :D Mut ei oikeesti pahempaa. Kunhan kiukuttelin hetken suomeks, niin helpotti. :)

Tänään ois ohjelmassa pyykinpesua ja judokisoissa käyminen. Eiköhän se tästä. :)

Uusia kokemuksia

Kun mietin, että miten aloitan tämän tekstin, niin jouduin ihan miettimään, että mikä viikonpäivä tänään on. Jotenkin taju niistä katoaa ihan täysin tässä tiimellyksessä.

Torstaina oli kuitenkin kielikurssin koe ja helppohan se oli. Ja oltaisiin saatu käyttää halutessamme muistiinpanoja, mutta ei sanakirjaa. En kuitenkaan viitsinyt niitä käyttää, koska.. noh, mihin niitä olisi tarvinnut. :) Ja hyvin alkoi mun koeura täällä, sillä myöhästyin kokeesta tyylikkäästi. Olin edellisenä päivänä sanonut Markukselle, että enpä ole törmännyt täällä yhteenkään liikenneonnettomuuteen, vaikka liikennettä on paljon ja se on melko vauhdikasta. Noh, aamulla, kun menin metroon, niin samantien tuntui, että joku on nyt vialla, koska metro kulki hitaasti ja tuli alunperin väärästä suunnasta. Liikuttiin kuitenkin eteenpäin ja asemilla pysähdyttiin vähän tavallista pitempään. Sitten tuli ensimmäinen kuulutus, josta ymmärsin lähes kaiken. Eli jollain asemalla on tapahtunut onnettomuus ja siksi matka ei etene. Meinasin kysyä tulkkausta vieressä istuvalta rouvalta, mutten sitten viitsinyt. Kelasin, että metro kuitenkin menee eteenpäin ja varmaankin perille asti, koska porukka ei alkanut rynniä pois metrosta. Seuraavasta kuulutuksesta tajusin sitten jo paikankin, jossa onnettomuus oli tapahtunut ja että metro ei pysähdy sillä asemalla. Koe alkoi yhdeksältä ja pari minuutti yli laitoin viestin opettajalle, että tulen myöhässä, koska on tapahtunut onnettomuus. Ja onnettomuus oli siis se, että joku oli hypännyt?/työnnetty? / jotain junan alle asemalla. Koko asema oli suljettu ja junat kulkivat yhtä raidetta pitkin. Kun päästiin Simmeringiin (pääteasema, jossa kielikurssi oli), niin metrosta tuli kolme muuta kurssilaista, mikä oli kiva, ettei tarvinnut yksin mennä. Sitten päästiin rakennuksen ulko-ovelle, joka tietysti oli kiinni. Sitten piti soittaa opettajalle, että tuutko avaamaan. Minä soitin ja sanottuani asiani opettaja vain sanoi: "Ei se mitään Sanna, tiedän, että siellä on onnettomuus, tule kun tulet." :D Eieieiei, kun ollaan ovella, tuletko avaamaan?! :D En tiedä miksi hän ei heti tajunnut, että ollaan ovella, vaikka mielestäni niin sanoin. Päästiin kuitenkin aloittamaan koe puolisen tuntia myöhässä. Opettaja kulki itse kans metrolla, joten siksi hän tiesi onnettomuudesta. Ja melkein kaikki muutkin olivat tulleet myöhässä. Koeaikaa oli puolisentoista tuntia ja opettajalta sai kysyä, jossei jotain tajunnut. Ei siis oikea koe, vaan.. noh, tommonen. Sain kuitenkin ryhmän parhaat pisteet (Kertoo mitä?!?!? :D) 74/77. Aika paljon oli pieniä virheitä, kuten esim. piti olla keine, mutta mulla oli keinen. Niistä jos pääsisi eroon. Mut osaan näköjään sit jonnin verran saksaa.. :)

Illalla katsottiin SoS-kurssilla leffa Der Dritte Mann (The Third Man). Ymmärsin taas yllättävän paljon, kun seurasin saksankielisiä tekstejä. Leffa oli ihan hauska. Pitänee ehkä katsoa joskus suomeksi uudestaan, niin tajuaa kaikki pienemmätkin jutut sieltä. Sen jälkeen mentiin Janin ja Aljazin luo juomaan viunaa. :D Kokeiltiin sellaista erikoisuutta, kun lämmitettyä viiniä kanelin ja sokerin kera. Sekä punaisena että valkoisena. Ei paha. Suosittelen kokeilemaan. En tiedä mistä johtui, mutta ekan lasin jälkeen sotku alkoi maistua aina vaan paremmalle. Puolen yön maissa mentiin sitten bileisiin. Oli WU (talousyliopisto täällä) Buddynetworkin järjestämät tervetuliaispippalot. Ne oli paatissa Tonavalla. Olipahan muuten hauskaa! Pitkästä aikaa sai jorata kunnolla. Ja Sanna taisi olla hieman huppelissa.. :) Ja en pysty ymmärtämään, että kuinka vaikeeta saksan ymmärtäminen baarissa voi olla?!? Yks Benny jutteli mulle kaikenlaista ja en vaan tajunnu, kun se puhu. Tajusin sanoja, mutta en saanut kokonaisuudesta kiinni. Ja kun hän sanoi saman enkuks, niin ei mitään ongelmaa ymmärtää. Toki siin on se, että saksa on hänen äidinkieli ja enkku on meidän molempien yhteinen vieras kieli. Mutta olen ihan varma, että tajuisin esim. kahvikupin ääressä kaiken mitä hän sanoisi. Kummaa.. :S Ja olihan tapaus, kun etsittiin ensimmäista kertaa yöbussia, jolla pääsee kotiin. :D Hilfee, wir können nicht unseren Nachtbus finden! :D [Apuaa, ei löydetä yöbussiamme.] Lohdutukseksi tähän ostimme pizzaa! <3 Ja bussikin sitten lopulta löytyi. Mun piti vielä jatkaa siitä ratikalla ja löydettyäni pysäkin aloin jutella jonkun hipin kanssa siinä, koska tuijottelimme molemmat aikataulua. Juttelimme jotain yleismaailmallista, kun yht'äkkiä eräs pariskunta kysyi minulta, että otetaanko taksi, kun ollaan samaan suuntaan menossa. Ei se paljoa maksa. Ööö, okei, otetaan vaan. :) Lähdettiin sitten metsästämään taksia (sen sai tosi helposti) ja enpä tiennyt, että kuinka hyvää saksaenkkusaksaa osaan puhua. :D Höpöteltiin koko matka ja puhuin niin sujuvasti, ettei mitään rajaa. Tai sit se vaan kuulosti mun korvaan tosi sujuvalta. ;D Mutta pääsin sujuvasti kotiin ja maksoin kyydistä viisi euroa. Ei paha. Ja tulihan sitä pari tuntia nukuttua ennen kielikurssille lähtöä. :)

Tänään oltiin viemärissä! Kyllä, ihan oikein, viemärissä! :D Wienin alla kulkee Wien Fluss [joki] ja tuolla maan alla on hirmusti kaiken maailman viemärijuttuja. Oltiin sitten siellä. Ja pieni selitys siihen, että mitä hittoa me siellä tehtiin: Sen eilisen leffan (Der Dritte Mann) kohtauksia oli kuvattu noissa viemäreissä ja niitä huudeja oltiin ihastelemassa. Siellä oli ällöttävää: pimeää, märkää, likaista, pahanhajuista ja huono ilma. Mutta onneksi en törmännyt rottiin.. :S Mutta oli tosi upee kokemus nähdä jotain tollaista ja harva voi sanoa, että on ollut Wienin alla kulkevissa viemäreissä hengailemassa. Sinne en tod. haluaisi eksyä..

Rathaus ja panimo ja..

Moro,

oltiin toissapäivänä käymässä Rathausilla. Meillä oli sielläkin opastettu kierros ja oli ihan kiva nähdä sekin paikka sisältä. Massiivinen rakennus ja todella hieno sisältä. Siellä oli mm. suuren suuri juhlatila, joka oli täynnä pieniä ruokapöytiä. Täydellinen sitsipaikka!

















Kierroksen jälkeen oltiin menossa aitoon Sacherkakkupaikkaan, mutta se vaikutti aivan hullun kalliilta ja oli ihan täysi. Mentiin nurkan taakse johonkin vastaavaan. Ei tämäkään mikään halpa paikka ollut, sillä kakkupalasesta ja kahvista sai maksaa 9 euroa. Mutta oli se sen arvoista. Naminami! :)

















Eilen käytiin Ottakringin olutpanimolla. Huisin kivaa. Enpä ole ennen sellaisessakaan käynyt. Nähtiin ja kuultiin oluen valmistuksen eri vaiheet. Enpä tiennyt niistäkään oikeen mitään. :) Nyt hieman enemmän. Lopuksi päästiin maistelemaan kaljoja. Maistoin Caramel maltaasta tehtyä olutta ja samantyylistä, mutta vaaleampaa. Enempää en viitsinyt ottaa, kun oli judoon meno illalla. Mutta koko ajan se olut alkaa maistua paremmalta.., vaikkei vieläkään hyvältä. :)

Judossa oli kivaa. Meitä oli viitisentoista paikalla, joista osa oli ihan aloittelijoita. Ensimmäistä kertaa judotreeneissä, ja aiemmin he olivat olleet Jonen itsepuolustuskurssilla. Jonen, treenien vetäjän, puheesta en tajunnut puoliakaan, mutta koko ajan olin ihan messissä, että mitä pitää tehdä. Judo on siitä helppo laji, että koko ajan näytetään mitä seuraavaksi tehdään ja sanasto on pitkälti japanin kielistä. Ja pärjäsin porukassa loistavasti. Voi sanoa, että mulla on melkoisen hyvä tekniikkapohja.. Ei ne taidot mihinkään katoa, vaikka välillä ne vähän ruostuvatkin. Ja voi että, on kyllä ikävä JURRIn tatamia. Tuolla on niiiin kova tatami, että ihan itkettää. Tatamit ovat suoraan koulun lattialla ja aijaijai sitä lentämistä. Noo, eipäs valiteta niin paljoa. Mutta huomaa, että on ollut taukoa ja tottunut hyvään. :) Pitääkin muistella surmaaja-Sepon kertomuksia betonilattialle heittelemisestä, kun seuraavan kerran tekee mieli valittaa. :D Ja mustelmia on tottakai vaikka muille jakaa. Onneks ei oo enää kesävaatekeli, niin ei joudu selittämään hakkausjälkiä.

Ja iik iik, kielikurssin loppukoe on huomenna. Pitäisi alkaa lukea. Ja aloitinkin jo. Kielioppia kertaan vielä. Mutta koe ei oikeasti ole vaikea. En usko. Nähtiin viime vuoden koe ja melkoisen helppo oli ollut. Toki siinäkin on helppo turata ja unohtaa helpoimmatki sanat, mutta.. tuskin ainakaan huonointa tulosta teen. :D Ja Judith sanoi, että kaikki läpäisemme kokeen kyllä!

Ja viime päivänä olen päässyt todistamaan, että kuinka hankala mun nimi voi olla. Kämppis oli kirjoittanut poismuuttaessaan mulle viestin, joka alkoi "Dear Sanae". :D Ja yksi Thomas oli kirjoittanut Kirsille viestillä, että "Senna kommt auch." :D Joopa joo, kivaa! No ei se tietenkään haittaa niin pitkään, kun vaan tajuu, et kenestä puhutaan. Mut ton Sennan kanssa oli kuulemma ollut jo miettimistä, ei ollut Kirsi ihan heti yhdistänyt. Koska voisihan se ollu joku Senna.. :D Ja monet haluaisi sanoa "Sana" tai "Saana". Hassua. :)

Tänään oltiin UNO Cityssä exculla. ( == VIC = Vienna International Centre). Se on hieno rakennuskeskittymä, jossa on mm. YK:n organisaation tiloja. Tykkäsin tästä todella paljon ja oli kiva kuulla toiminnasta siellä, historiasta ja muustakin. Ja tällä kertaa ymmärsin saksankielisestä opastuksesta melko paljon.
















Kyllä se Suomen lippukin siellä on. :)

Ja kiitos vaan suuresti Matti Juhani Saari. Suomi sai taas roppakaupalla näkyvyyttä ympäri maailmaa ja kuinka ollakaan, ei ainakaan positiivista sellaista. Koulusurmat on ollut täällä pääuutinen ja olen joutunut monille selittämään asiaa, että mitä oikein tapahtui. Ja monet kysyvä, että miksi? NO NIINPÄ, sen kun tietäisi! Ei voida Suomessa kovin hyvin. Tuntuu, että täällä on turvassa ennemmin kuin siellä. Toisaalta kuka tietää, että kuka meistää täällä sekoo ensimmäisenä. Okeiokei, ei saa sanoa noin. Yksi kaveri Sveitsistä sanoi, että suomalaiset sekoo, koska siellä ei paista aurinko. Kuka tietää vaikka olisikin noin?

Tsemppiä ja jaksamista erityisesti Suomeen ton(kin) asian tiimoilta. <3

Red Bull Flugtag

Tänään oli Itävallassa (Wienissä?) seitsämännettä kertaa Red Bull Flugtag. Suomessahan se oli elokuussa ensimmäistä kertaa ja en päässyt halusta huolimatta paikalle, koska piti mennä Tampereelle ko. päivänä. Näin sentään telkusta muutamia lentoja. Mutta nyt otettiin vahinko takaisin ja käytiin katsomassa lentämistä keski-Euroopan malliin. Tapahtuma on todella kiva ja viihdyttävä, mutta ylläripylläri tänäänkin satoi. Se vie heti parhaimman fiiliksen tapahtumasta kuin tapahtumasta. Lentäjiä oli yhteensä 41 kappaletta ja laskeutuminen tapahtui Tonavaan. Voittajasta ei ole mitään tietoa, mutta ymmärtääkseni se ei lentänyt niin pitkälle kuin Suomessa. Suurin osa lennoista jäi alle 10 metrin ja yksi ei päässyt edes veteen asti. :D (Kyllä se lopulta sinne tuupattiin, mutta kai sille jotain miinusmetrejä tuli lennon pituudeksi.) Pisin näkemäni lento taisi olla 14,5 metriä. Jos edes ymmärsin oikein. Ja poislähtiessä saatiin maistaa uutta? Cola Redbullia. Se oli pahaa.. :/ En kyllä muutenkaan välitä niin paljoa energiajuomista, joten saattoi se olla ihan norminkin makuista. En tiedä.

















Illalla Melli soitti mulle, et lähdenks kattoo niiden kans leffaa. Hitto ku hänen kanssaan puhuminen on niin vaikeeta. :D Hän puhuu hirmuisen epäselvästi ja tietysti nopeasti. Vaikka pyydän häntä puhumaan hitaammin, niin häntä on melko mahdoton ymmärtää sen epäselvyyden takia. Toki ymmärrän, että omaa äidinkieltä puhuu omalla tavalla, mutta silti vois vähän tsemppaa mun kanssa. :D Kasvokkain vielä pärjään hänen saksan kanssa, mutta puhelimessa se on aivan mahdotonta.. Puhuttiin sitten enkkua. Olin kyllä ymmärtänyt asian ihan oikein, mutta ei vain ollut niin paljon luottoa omaan kielitaitoon.. Kateltiin sit porukal yks länkkäri ja tyttöjen kaa vannotettiin, et me niiiiin valitaan ens kerral leffa, koska nyt kaikki kerrat on ollut ampumista, tappamista ja kuolemista. Ei sellaista Sampille, kiitos! Mut oli kiva ilta ja herrasmiehenä Melli toi mut kotiin asti autolla. En kyl osais ajaa tääl autoo yhtään.. Olin ihan hukassa, kun tultiin meille, suunnasta ei ollut mitään tietoa.. Heti kun mentiin kadulle, jossa en ollut ollut, niin suuntavaisto katosi täysin. Eikä ollut tietoa, että kuinka pitkä matka on jne.. Ja täällä on paljon yksisuuntaisia, ratikoiden seassa ajamista ja ajetaan melko kovaa kaupungissakin. Vaikka omaa autoa on ikävä, niin silti ajelen mielummin Helsingissä kuin täällä. :) Ja kyllähän paikallisille tavoille oppisi nopeasti.

Nähtävyyksiä: Melk ja Dürnstein

Tänään lauantaina oltiin päivä exculla Melkissä ja Dürnsteinissa. Melkissä oli luostari ja.. noh, siinä se sitten olikin. :) Kohde on historiallisesti merkittävä ja kuuluu UNESCON maailmanperintöluetteloon. Paikka sijaitsee Tonavan varrella. Mesta oli iso ja sisältä nätti. Ja kirjasto oli hulppea. Todella iso ja näyttävä. Pihalla oli suuri puutarha, jossa oli kiva käpystellä, vaikka vähän satoikin. Opastus oli saksaksi ja kyllä siitä jonnin verran ymmärsi, mutta harmittavan paljon meni ohi kuitenkin.



















Luostari Melkissä


Toinen kohteemme oli pikkukylä Dürnstein, 911 asukasta. Siellä oli paljon viinirypäleviljelmiä ja kyllä teki mieli napata muutama terttu matkaevääksi. Dürnsteinissa kävimme syömässä kivassa pikkuravintolassa, jossa oli huippuhyvää ruokaa. Naminami. Virallinen kohde oli kuitenkin erään linnan rauniot. Linna oli sijainnut korkealla kukkulalla ja tuhoutunut toisen maailmansodan aikana. Kavutessamme korkealle linnan liepeille meinasi alkaa piiputtaa ja huomasi, että jotain pientä flunssaa on ollut liikkeellä. Mutta kiipeäminen todella kannatti. Maisemia on turha edes yrittää kuvailla tässä, kun valokuvistakaan ei välity se sama tunnelma. Aivan uskomatonta. <3>
































Ja heei, mulla on ollu korvikset kohta kolme viikkoa korvissa! ;)

Nähtävyyksiä ja kielitaantuma

Kävin tiistaina hieman shoppaamassa. Reppu piti löytää ja kumisaappaat olisi ollut bueno. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, mutta yhdet kengät ostin. Vaikka en mikään kenkäihminen ole, niin löysin kenkäkaupan, joka oli taivas! Olisin voinut ostaa vaikka kuinka monet kengät, mutta onneksi järki (siis mikä?) sanoi, että Sanna, tämä on ehdoton nounou. Ja onneksi ei ollut vielä paikallista pankkikorttia (tuli tänään, jee), ei hirmusti käteistä ja normikortit eivät käyneet. Ei tullut siis ostettua monia kenkiä. Enkä saisi niitä vuoden päästä mitenkään Suomeen.. Ehkä.. :D Samalla reissulla kävin tutustumassa tulevaan judoryhmääni. Ihmiset vaikuttivat mukavilta ja joukkoon mahtui judokoita aloittelijoista 4. Danin jantteriin. Ja ikähaarukka oli > 15 v. suunnilleen. Uskon viihtyväni. Ensi viikolla sinne siis!

Keskiviikkona klo 7 alkoi yliopistojen urheilukursseille ilmoittautuminen. Täällä USI (Universitäts Sport Institut Wien, liikuntayliopisto) järjestää yliopistoliikuntaa. Kursseja on aivan mielettömän paljon ja niitä on vaikka mitä erilaisia. Ja jos luulitte, että tuolloin seiskalta pitää olla klikkaamassa jotain nettikilkettä, jolla ilmoittautuminen tehdään, niin olitte väärässä. Silloin mennään yliopistolle, jossa täytetään yhteystietolappu, johon merkitään myös kurssit, joille haluaa osallistua. Sitten joku täti/setä tarkastaa lapun ja pääset tiskille, jossa tarkistetaan, että kurssilla on tilaa ja maksetaan kurssi saman tien. Menimme paikalle kielikurssin jälkeen klo 12 ja jono oli jokseenkin 500 metriä. Eipä jääty jonottamaan, koska meillä oli kiire kaupunkikierrokselle. Mentiin seuraavana iltapäivänä uudestaan ja jonoa ei ollut yhtään. Homma hoitui nopeasti ja näppärästi ja mahduin haluamalleni kurssille, eli trampoliinihyppykurssille!! GEIL! Odotan innolla.

Kekenä oltiin myös kaupunkikierroksella pyörillä. Oli kiva päästä pyörän selkään ja sillä näki niin paljon enemmän kuin kävellen. Keskustassa ajaminen oli melko hurjaa, vaikka pyörätiet on merkitty hyvin ja pyöräilijöillä on omat liikennevalot. Olihan joka paikassa autoja, busseja ja ratikoita. Ilman ruumiita kuitenkin selvittiin. Ja meidän ryhmässä oli vain(?) yksi, joka ei osannut ajaa pyörällä. Kierroksella nähtiin mm. Hundertwassehaus (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hundertwasserhaus ), joka on ehkä liian erikoinen minun makuuni sekä Wienin kallein ostoskatu. Illalla oli bileet Locossa. Karaokebileet, joissa ei ihan hirveästi laulettu karaokea. Paikka oli pieni ja sinne otettiin ihan liikaa ihmisiä sisään. Jos Huumassa on joskus täyttä, niin tuolla oli täyttä * 2 eli siellä ei mahtunut liikkumaan oikeen mitenkään. Ja kun tulen Suomeen, niin on ihan pakko mennä heti baariin, koska rakastan sitä, kun siellä ei saa polttaa! Tupakansavussa hengailu ei vaan ole kivaa.



















Hundertwasserhaus


Torstaina käytiin tutustumassa Parlamenttitaloon ( http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4vallan_parlamenttitalo ). Kiva pytinki. Ja tänään perjantaina käytiin Schönbrunnin linnassa ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Sch%C3%B6nbrunn ). Sekin oli kiva pytinki. :) Kyllä sellaisessa kelpaisi asua, vaikka tykkään enemmän modernista tyylistä.. Illalla kävin moikkaamassa mun Espoon naapureita, jotka ovat täällä kielikurssilla. Meeri oli todella ystävällinen ja antoi mulle oman juusothöylänsä, kun mainitsin, että mulla ei ole täällä sellaista. Kivaa! :) Nyt ei tarvii syödä koko aikaa valmiiksi viipaloitua juustoa.













Schönbrunnin linna


Ja muutama sana kielestä.. Olen ollut viime päivinä todella väsynyt ja se voi olla osasyy kielitaantumaani. Tuntuu, että osaan koko ajan vain huonommin saksaa. Pärjään kyllä jutustellessa hyvin, mutta esim. tämän päivän linnaesittelystä meni liian paljon ohi. Harmi, koska olisi ollut kiva tietää asiasta tarpeeksi. Ja voi olla, että kielikurssilla tulee vaikeampia asioita, mutta tuntuu, etten ymmärrä mitään sanoja. Toisaalta ollaan käyty nyt asiaa, joka on ollut aina minulle vaikea. Ollaan opeteltu verbejä etuliitteineen, eli aus/kommen, ab/kommen, vor/kommen, zu/kommen, nach/kommen, gegenüber/kommen, mit/kommen, unter/kommen jne.. En varmaan ikinä opi, että mitä noi kaikki tarkoittavat. Ja noitahan riittää. Monet verbit ovat tuollaisia, että kun vaihtaa etuliitettä, niin merkitys vaihtuu. Prkl. Ja nyt kun saksaa tulee joka tuutista, niin noita sekoittaa jatkuvasti ja blaah. Ja aikamuotojen kanssa on edelleen hirmusti ongelmia. Saksan kielessä eka verbi tulee lauseessa toisena ja toinen (ja kolmas ja neljäs) verbi tulee vikana, niin siinä ehtii unohtaa jo lauseen alun ennen kuin pääse loppuun. Ja kun yrittää liikaa, niin kaikki menee ihan sotkuun.. Nyt on sellainen tunne, ettei tätä kieltä voi oppia koskaan. Ja saan maileja paikallisilta, kun suunnitellaan, että mihin keikoille mennään, niin sitä vasta vaikea onkin ymmärtää. En tajua maileista yleensä sanaakaan... :/ Pitää alkaa lukea niitä oikein kunnolla. Kun tottakai txt-/mailikieli on ihan erilaista, kun kirjakieli, jota siis itse "osaan".

Telkusta oon katsellut Family Guyta ja Simpsoneita. Ja nyt tulee Frendit. Dubattuna tietysti. Se toivottavasti auttaa kielen opiskelussa. Jonkun leffankin voisi yrittää bongata koti-illan ratoksi. Ja ostin tänään kaupasta olutjuustoa. :D Toivottavasti on hyvää!

Ja ainiin, huoneen sotkuisuudesta päätellen kotiutuminen on sujunut hyvin. ;) Kuten Suomessakaan, pöytälevyä ei ole näkynyt enää pitkään aikaan ja lattialla on paljon sälää.. :P

Flunssaa ja kiirettä

Atshiuuu, Gesundheit [Terveydeksi]. Tätä tämä on ollut jo pidempää. Eli flunssa ei ole vieläkään helpottanut. Nyt on jäljellä enää nuha ja yskä. Mut sit oon saanut jostain sellasia ötökönpureman näköisiä jälkiä käsiini. En ole törmännyt yhteenkään hyttyseen täällä, joten en tiedä mitä ne on. Mutta kaipa ne Hydrokortisonilla lähtee. :) Viikonloppu meni siis kotosalla sairastaessa ja hajotus oli melkoisen suuri. Nukuin niin paljon kun vaan pystyin ja katsoin NettiTV:stä kaiken maailman hömppäohjelmia, kuten esim. Äidit ja tyttäret. Super!

Sunnuntaina halu tehdä jotain oli jo niin suuri, että oli pakko lähteä liikkeelle. Mentiin Riinan luokse suunnittelemaan kurssejamme. Jaa'a, mitähän siitäkin tuli. Löysin liikenne -kursseja noin sivuaineen verran. Enää pitäisi hyväksyttää se Suomessa ja alkaa opiskella. Huono puoli on se, että suurin osa kiinnostavista kursseista olisi nyt syksyllä, kun en vielä osaa niin hyvin saksaa, että alkaisin niin montaa kurssia suorittaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan keväällä olisi kaksi kurssia. :) Muokkasin sitä hieman.

Illalla mentiin porukalla Rathausplatzille katsomaan balettia. Siellä oli viimeistä iltaa Film Festivaalit, joilla näytettiin joka ilta suurelta screeniltä jotain kulttuuria (ooppeeraa, balettia, teatteria tms). Nyt oli vuorossa Joutsenlampi. Baletti on ihan hurjan siistiä katsottavaa. Aijon mennä jatkossakin. On ihan uskomatonta kuinka hyvin he osaavat tanssia. Upeeta! Tässäkin tapahtumassa oli huono puoli, nimittäin sää. Oli ihan mielettömän kylmä, vaikka oli paljon päällä. Piti lähteä kesken kaiken kotiin.

Tästä pääseekin sujuvasti aasinsillan kautta varmaan kiinnostavimpaan aiheeseen, eli säähän. Voi prkl tätä keliä. Tulin tänne nauttiakseni kesästä, jota ei siis Suomessa ollut. Onnistuinhan siinä peräti noin viikon. Nyt täällä on aivan järkyttävän hirveä keli. Kylmä (< 10 astetta), sataa ja tuulee. Ja tiedätte kuinka paljon vihaan sadetta! Ja mulla ei tietenkään ole mitään sadekelin kenkiä täällä, joten kivaa on. Menenkin tänään kenkäostoksille ja salee ostan jotkut kumisaappaat! :D Että joo, voitte lopettaa sen kadehtimisen ja näyttää pitkää nenää. Mut jaksan kyl vielä odottaa niit kauniita syyspäiviä ja hellekelejä. <3

Eilen (maanantaina 15.9.) alkoi orientaatiokurssi, SoS-programm. [SoS = Sehenswertes ohne Stress]. Kurssilla tutustutaan nähtävyyksiin ja käydään vierailuilla vaikka missä. Ensimmäisenä vuorossa oli TU-Rally (TU on siis meidän koulu, Technische Universität). Meillä oli viiden hengen tiimit, joissa kierrettiin ympäri koulun aluetta. Mun ryhmässä oli kolme ranskalaista ja yksi ruotsalainen. Oli kiva päästä täysin tuntemattomien kanssa, tutustua uusiin ihmisiin. Hyvin mukavia kaikki. Huono puoli se, että ranskalaiset puhuivat jonkin verran ranskaa keskenään, kun selvitettiin, että mitä tehdään ja minne mennään. Saimme siis saksankielisen paperinivaskan, jossa oli kartta ja ohjeet, että mitä piti tehdä ja minne mennä. Kierros oli mielettömän hauska, mutta olisi ollut aivan huippu, jossei olisi satanut kaatamalla.. :( Ei siinä miettinyt paljon muuta, kuin että äkkiä kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet.

Kierroksen jälkeen otettiin kuumat kaakaot ja turistiin hetki kahvilassa. Mä en hirmusti viihdy täällä kahviloissa, kun porukka polttaa niissä ja yök, kaikki alkaa haista tupakalle. Muuten ne olisivat ihan loistavia. Pian sen jälkeen lähdin metsästämään Jounia (Herra Suomesta, joka pyörittää judoseuraa täällä) yhdeltä koululta. Löysin lopulta koulun ja kyselyjen jälkeen jopa judosalinkin. :) Oli todella mukava tavata Jone ja hän oli hirmuisen ystävällinen minulle. Hän oli katsonut minulle sopivan ryhmän ja kertoi missä treenit on ja lupasin lainata alkuun judopukuakin. Super. Kun ilmoitin, etten voi vielä treenata flunssan takia, niin hän sanoi, että tule paikalle näyttämään naamaasi ja tutustumaan porukkaan. Kuulostaa lupaavalta. Menen tänään käymään siellä omissa treeneissäni ja katsotaan millaisia ihmisiä sieltä löytyy.

Maanatai-iltana menin Mellin (Buddyni) ja hänen kavereidensa kanssa leffaan. Leffa oli italialainen, Gomorrha, ja siinä oli saksankieliset tekstit. Ymmärsin yllättävän paljon. Paljon oli toki sanoja, joista ei ollut varma tai joista ei ollut mitään haisua. Ja monesti oli kiire ehtiä lukea kaksi riviä tekstiä ymmärtäen. Mutta leffa oli ihan ok, vaikka en pitänytkään siitä, että siinä tapettiin paljon ihmisiä (lapsiakin). Kyseessä oli siis jonkinlainen huumeleffa.. Mutta tärkeintä ei mun mielestä ole se, että millainen leffa on vaan kielen opiskelu ja ihmisten kanssa hengailu. Ja kun lähdettiin pois, niin oli hauska, kun mulla ei ollut mitään käsitystä, että missä ollaan ja millä pääsen kotiin. Ihmiset siinä sitten keskenään selvitti mulle reitin (kysy vain, että mihin menet) ja sanoi, että sä tuut nyt tänne ja meet nyt tonne. Okeeeeei! Tuntui tosi typerältä, koska Suomessa olen yleensä se, joka on eniten kartalla. ;)

Alussa kun tultiin Wieniin, niin Markus jutteli meille aivojen ylikuormittumisesta. Hän tarkoitti, että koko aivokapasiteetti on keskittynyt saksan kieleen ja muut asiat saattavat unohtua ihan täysin. Nyt ymmärrän mitä Markus tarkoitti. Itse en eräänä päivänä muistanut, että mitä kynttilälle tehdään. Hain, että kynttilä laitetaan päälle/toimimaan/mikäseon, ja Joonas ystävällisesti kertoi minulle, että kynttilä laitetaan palamaan. :) Ja uskon, että tämä pahenee vielä. Jos olisin täällä aivan yksin (suomalaisista) enkä olisi Suomeen yhteydessä, niin en varmasti osaisi kohta enää sanaakaan suomea. ;)

Ja ainii, kulttuurista pari sanaa. Mun mielestä on tosi outoa, että vain harva pyytää anteeksi kun törmää bussissa / astuu varpaille. Munst Suomessa on aina tapana sanoa, "sori" tms. Mutta täällä ei edes vilkaista kohti. Toki toi on melkoinen yleistys, mutta silti. Ja sit toinen on poskipusuttelu. Millonkohan siihen oppii.. Apua, mitämäteen, kuinkamontakertaa, apuaaa :DDD Nooo, fiilistellen.

Lisää orientoitumista elämään

Olen tässä pitkään miettinyt, että koska se "Elämän paras vuosi" alkaa, kun kaikki puhuvat, että sitä vaihtovuosi on. Mutta pikkuhiljaa alan tajuta, että mitä he ovat tarkoittaneet. Parin kuukauden päästä en saletisti kyseenalaista väitettä ollenkaan. Nyt kun on alkanut tutustua uusiin ihmisiin ja oppia kieltä, niin mikään ei voi estää minun nauttimasta elämästä! Paitsi flunssa.. :/ Sellainen tuli sitten eilen. Kurkkukipu, nuha ja päänsärky: kaikki samassa paketissa. Katsoin, että hinta E-bayssa on 1,50, täältä lähtee eurolla. ;D Ja jälleen tänään typerä suomalainen sääti täällä. Olin menossa apteekkiin ostamaan lääkkeitä. Luulin, että kello on jotain 16-17. Löysin apteekin ja katsoin, että se menee kiinni klo 18. Jesh, kerrankin ajoissa. Täällä kaupat (ja kaiketi kaikki muutkin vastaavat) menevät aikaisemmin kiinni kuin Suomessa. En löytäny apteekin ovea mistään.. Pyörin rakennuksen sivuilla, mutta ei sitä löytynyt. Löysin kuitenkin lopulta ovisummerin, jossa luki Apothek. Soitin sitä ja sieltä vastattiin. Sanoin, että haluaisin apteekkiin. Sieltä sanottiin, että apteekki on kiinni. Ihmettelin, että miksi? Mikähän erikoispäivä nyt sitten on. Kysyin, että milloin se olisi auki. "Jälleen huomenna." Hääh.. Paljonkohan kello on, mitähäh? Ja kellonhan oli 18:10.. :D Joten se niistä lääkkeistä.

Eilen oli ensimmäiset Erasmus -bileet. Juhuu! Ensin nähtiin meidän tutoreita (Buddyjä). Minun Buddy on Stefan, jota kutsutaan Meliksi (sukunimen mukaan). Hän on pitkä, tumma, komea ja kivakin. ;) Meillä oli hieman kieliongelmia, koska hän puhuu todella epäselvää enkkua, mutta haluaa itse puhua sitä. Hän osaa myös vähän ruotsia, koska hän oli siellä vaihdossa. Itse haluaisin tietysti puhua saksaa. Eli puhumme siis kaikkea mahdollista sekaisin ja se on täällä kaikkein hankalinta. Siis vaihtaa kielestä toiseen lennossa. Hauska, kun juteltiin, niin hän puhui minulle enkkua ja en tosissaan tajunnut oikeastaan yhtään mitään. Hän kysyi, että pitäisikö vaihtaa saksaan ja ylläripylläri tajusin kaiken. :D Siinä vaiheessa vähän nolotti, että luuleeks hän nyt, etten tajua ollenkaan enkkua?! :D Mutta hän vaikutti oikein mukavalta ja toivon, että ollaan yhteyksissä enemmänkin kuin vain yhden kerran (kuten joillekin on käynyt). Melin tosi hyvä kaveri on yhden Belindan (SWE), joka on minun hyvä kaveri, Buddy, joten ehkä tästä voi vaikka syntyä jonkinlainen kaverijoukko. Ja täällä Buddyt ovat tosi kohteliaita. Tarjosivat juotavaa heti jne. Illalla mentiin siis niihin ekoihin bileisiin Ride Clubille. Paikka on aika pieni, mutta kiva. Ja meillä oli drinkkilippuja, joilla sai mitä tahansa drinksuja. Ou jee. Ja tapasin Tiiniksenkin (lukiokaveri, joka opiskelee myös täällä) viimein bileissä. Yks iso huono puoli Itävallan baareissa (ja melkein missä tahansa muuallakin) on, että täällä saa polttaa sisällä. Ärsyttää, kun hiukset ja vaatteet ja kaikki alkaa haista tupakalle. Ja tääl toi tuulettaminenkin on vähä vaikeampaa kuin koto-Suomessa. Eli meillä ei siis ole parveketta. Lähdin kotiin aika aikaisin, kun tuolta baarista on aika hankala tulla meille. Tai ainakaan vielä en tiedä mitään fiksua reittiä. Ehkä sekin löytynee. :)

Kävin tänään avaamassa tilin paikallisesta pankista. Olen todella ylpeä itsestäni, sillä hoidin koko homman saksaksi. Ja oikeasti ymmärsin kaiken. Siihen saattaa toki vaikuttaa se, että olin kesän pankissa töissä ja tiedän asioista jotain pientä. Asiakaspalvelija oli todella ihana, koska hän puhui minulle todella selkeää saksaa (ei kauhean hitaasti kuitenkaan). Ensimmäinen hänen lauseistaan meni kuitenkin täysin ohi, koska se tuli niin nopeasti, etten ehtinyt vaihtaa saksamoodille. :) Ja siis tili oli melkein pakko avata, jos täällä aikoo elää. :D Saa nostettua käteistä ja maksettua esim. ruokakaupassa. Itse ainakin olen sen verran kortti-ihminen, että haluan maksaa sillä, enkä kantaa käteistä mukana.

Kävin myös ilmoittautumassa kouluun ja sain opiskelijakortin. On siellä koto-Suomessa (sekin) asia vähän paremmin hoidettu. Opiskelijakortti on oranssi noin kahden luottokortin kokoinen "vihkonen", jossa on kuva ja nimi jne. Jepujee. Kai se lompakkoon mahtuu.

Kielikurssi alkoi

Hallo!

Tänään alkoi saksan kielikurssi. Käyn kurssia Simmeringissä, joka sijaitsee asunnostani katsoen hevon bebassa. Siis ihan toisella puolella kaupunkia. Ensin menen ratikalla juna-asemalle (voisi myös kävellä, koska vain yksi pysäkinväli), sitten junalla yhden pysäkin Ottakringille ja siitä U3 (U-bahn 3) [metro] Simmeringiin. Matka-aika noin reipas puolisen tuntia.

Kurssilla on 15 jamppaa ja kaikki suunnilleen samalla tasolla kuin minäkin. Siellä on monia espanjalaisia, jotka puhuvat keskenään espanjaa ja ranskaa puhuvia on myös aika paljon. Itse olen ainoa suomalainen, mikä on tosi jees. Vaikka haluaisin sanoa jotain suomeksi, niin kukaan ei ymmärtäisi. Eikös se pakko ole paras keino oppia?

Opettaja on todella mukava ja hänen nimensä on Judith. Hän on melko nuori ja kysyi meiltä melkein ensimmäiseksi, että voiko hän jatkossa ottaa koiransa mukaan kurssille, koska se ei voisi olla yksin niin pitkää aikaa, mitä Judith joutuisi olemaan poissa. Judith on itävaltalainen ja puhuu hyvää ja selkeää saksaa, tarpeeksi hitaasti.

Tänään myös tutustuttiin paperisotaan, liittyen koulun alkamiseen. On kaikenmaailman rekisteröintiä ja säätöä. Miksi asiat pitää tehdä hankalasti? Tai voi olla, että se vain tuntuu säätämiseltä. En tiedä mitä ulkkarit joutuvat Suomessa tekemään ennen opiskelujen alkua.. Mutta eiköhän hommat hoidu tän viikon aikana. Myös hankalat aukioloajat vaikeuttavat tätä säätämistä. Simmeringistä on aika pitkä matka koululle, jossa noita hommia hoidetaan..

Illalla meillä on Buddy [tutor] -tapaaminen. Ties vaikka törmäisin omaani, joka vaikuttaa todella mukavalta parin mailin perusteella. Stefan (jotain sanotaan Mel:iksi), 25 wee. Hänestä lisää sitten kuin tiedän.

Lämmintä, pimeää ja paljon ihmisiä

Pari lisäpäivää Wienissä ja ollaan päästy jo puhumaan saksaa ihan kunnolla. Tänään tavattiin kielikurssilaisia ja kivaa oli. Mentiin aamulla erääseen Seminarraumiin, jossa oli ensimmäinen tapaaminen. Tapaamisen pitäjä kysyi minun nimeä ja olin ainoa, jolta nimi kysyttiin. Minulle ei koskaan selvinnyt, että miksi hän sitä kysyi.. :S Mutta tajusin kysymyksen ja osasin reagoida siihen panikoimatta, ou jee, osaan siis saksaa! :D Käytiin myös museossa, jossa kerrottiin Wienin historiasta. Mitään ei näyttelystä jäänyt mieleen, koska juteltiin vain muiden ulkkareiden kanssa ja tutustuttiin. Hienoja haarniskoja siellä oli. Mentiin sitten illalla vielä Donau Inselille (kerron siitä lisää myöhemmin) ja hengailtiin siellä. Suurin osa ulkkareista osaa saksaa ja kun malttaa puhua tarpeeksi hitaasti ja rauhallisesti, niin saan oman asiani sanottua. Kerkeää miettiä mitä on sanomassa ja miten se sanotaan. Parin viikon kuluttua oma saksa voisi olla jo sujuvaa ja ymmärtäminen myös.

Käytiin perjantaina käväsemässä koululla. Löydettiin paikallinen Sähkötalo (yhtä iso ja ruma), kirjasto ja päärakennus. Jälkimmäiset olivat hienoja ja perus wieniläisen näköisiä. Yliopistosta ei saanut oikein mitään vielä irti, kun ei tuntenut paikkoja, mutta pikku hiljaa.. :)















Koulun kirjasto

Mulle sanottiin fuksivuoden alussa, että jonain päivänä mustakin tulee oluen ystävä ja ehkä se vielä joskus tapahtuu. Olen nimittäin juonut täällä jo kaksi tuopillista kaljaa!!! Siitä se lähtee. Myös paikalliseen Spritzeriin (viiniä ja vissyä) ollaan tutustuttu ja hyvää oli.

Lauantaina täällä rikottiin paikallista syyskuun lämpöennätystä ja elohopea kipusi yli kolmeenkymmeneen. Oli suomalaisneidoilla melkoisen kuuma. Päätettiin mennä maauimalaan uimaan ja grillaamaan itseämme. Kivahan se on kerran kesässä käydä ottaa arskaa, kun en koko kesänä Suomessa päässyt. Paikka oli kiva. Se oli kukkulalla (Suomen mittakaavassa ainakin tunturi, jollei peräti vuori ;) ja sieltä aukesi näkymä koko Wienin kaupunkiin! Hyvin kaunista. Es gefällt mir sehr [Miellytti minua]. Ja tokihan siellä piti itsensä polttaa, vaikka meillä oli aurinkovoidetta. Samalla käytiin myös vähän korkeammalla, josta näkymät kaupunkiin olivat vieläkin hienommat. Pienoisessa sumussa kaupunki tosin oli, mutta eipä se haitannut. Pitää mennä joskus paremmalla kelillä uudestaan.






























Tätä minä kutsuisin elämäksi!


Perjantai-iltana oltiin Rathausplatzilla Filmfestivaaleilla. Siellä on iso screeni, jossa näytetään joka ilta joko teatteria, oopperaa tai jotain muuta kulttuurijuttua. Me katsoimme Die Zauberflöte für Kinder [Taikahuilu lapsille] -oopperaa. Oli hyvä, että se oli lapsille suunnattu, koska mekin tajuttiin jutuista jotain. :) Oli kivaa, koska tapahtuma on ulkona ja oli lämmintä ja pimeää sekä paljon ihmisiä. Ei Suomessa ole koskaan sellaista.

Käytiin myös Donau Insel Fest:illä. Donau Insel on Tonavan keskellä oleva 21 km pitkä saari. Ko. bileet on ilmaisfestarit ja siellä on todella paljon ihmisiä. Joidenkin huhujen mukaan jopa 3 miljoonaa kävijää viikonlopun aikana. Alueella on monia lavoja, ruoka- ja juomakojuja sekä erilaisia myyntikojuja. Ihan perusfestarit siis. Käytiin katsomassa Basshunteria (Joo, Vi sitter här i venten), Leningrad Cowboysia ja Sunrise Avenueta. Oli kivaa täälläkin! Ja täälläkin oli kivaa se, että oli lämmintä ja pimeää ja paljon ihmisiä. (Enkai vaan pidä sellaisesta? :)















Jee, basshunter, jee!


Ja tietokoneen kanssa oli ongelmia.. Yht'äkkiä näytöstä katosi kuva ihan kokonaan.. :S Ensin näyttö vilkkui ja välkkyi ja sitten kuva katosi. Päätin kuitenkin kokeilla tätä vielä kerran ja rämppäsin näyttöä edes takaisin ja nyt se toimii.. Kummaa. Mutta tärkeintä, että toimii, koska täällä ei pärjää ilman tietokonetta!


P.S. Emmä oikeesti palanut siellä maauimalassa. Kunhan yritin saada teidät kateellisiksi! ;)
P.P.S. En ole (oikeasti) tehnyt nyt mitään noloa.

Ensimmäiset päivät

Huh huh, pari loppuelämän viimeistä päivää takana enkä todella tiedä mitä ajatella. Paljon on tapahtunut ja paljoon pitäisi tottua. Keskiviikkona lähdettiin Suomesta hieman myöhässä olevalla lennolla aamutuimaan ja rinkassa oli painoa tasan 20 kiloa. Tarkkaa hommaa. Wieniin saapuessa Markus, joka on myös Tampereelta tuleva Erasmus -opiskelija, oli meitä vastassa. Markus on kokenut Wieninkävijä ja majaillut koko kesän täällä, joten huudit olivat tuttuja. Menimme taksilla ÖAD:lle (paikallinen asuntotoimisto), josta saatiin kämppien avaimet. Päätimme lähteä porukalla (Tampereelta tulevat vaihtarit: Tiia, Riina, Markus ja minä) kiertämään kaikkien asunnot. Rinkka selkään ja suunta kohti meikäläisen asuntoa.

Ensimmäinen ajatus, kun monien vaikeuksien jälkeen päästiin asuntoon sisään, oli, että onpas murju. Aivan järkyttävä. Kyseessä on siis kolmen hengen solu. Suihku ja vessa erikseen sekä keittiö. Talo on melko vanha ja sen näköinenkin. Mutta kerronpa ensin ongelmistani sisäänpääsyn kanssa. :D Avaimenperässä lukee Comeniusgasse 17C/TOP, 9/2. Tiesin, että osoitteeni on Comeniusgasse 9. Siitä sitten arpomaan, että mikä on oma kämppä. Ensin mietittiin, että asunto 9, huone 2. Vai olisiko 2 siltikin kerros.. Noh, ysin ovelle siis. Enpä saanut ovea auki, vaikka avain siihen menikin sisään. Nou hätä, plan B: kämppä nro 17 ja siellä C -huone. Pieleen meni sekin. Sitten nolona kysymään siivoojalta, että missäs minä oikein asun. :D Hän kertoi. Comeniusgasse sijaitsee 17. kaupunginosassa. Eli 17C(omeniusgasse). Jesh. Kämppä 9 ja siellä huone 2. Eli eka arvaus oli kuin olikin menny oikein. Uusi yritys ja nyt ovi aukesikin pienen väännön jälkeen. Huoneen ovi sentään aukesi ongelmitta. Huoneessa on sänky (80 cm), työpöytä, telkkari (n. 35 kanavaa), lipasto, vaatekaappi ja kirjahylly. Untuvapeitto on kuitenkin melko lämmin täällä 30 asteen helteessä. ;) Silleen siis ihan jees. Ja keittiö on myös kalustettu. (Pari paistinpannua, lautasta, kuppia, lusikkaa jne). Näkymät on sisäpihalle. Eipä nekään kovin kummoiset, mutta näkee hyvin, jos pihalla on bileet. Kämppiksinä on nyt kaksi espanjalaista tyttöä; Aka ja Mika. Ihan mukavia. He kuitenkin muuttavat kuun lopussa pois ja saan jotkut toiset tilalle. Ensikohtaaminen (illalla) ei mennyt ihan putkeen, koska sohlasin taas avaimen kanssa, enkä saanut ovea auki. Mika tuli oven taakse kysymään, että mitä asiaa ja mikä hätänä. Selitin, että muutin tänne tänään enkä saa ovea auki. :D Mika katseli hieman hölmistyneenä, mutta päästi kuin päästikin minut sisään ja siitä se jutustelu sitten lähti. Jepjep, I'm Sanna from Finland. Mutta mietippä itse mitä tekisit vastaavassa tilanteessa, jos joku renkkaisi sinun oveasi ja väittää asuvansa kämpässäsi. Wååt?
















Lähdettiin sitten käymään muiden tyttöjen luona. Myönnän, olen huisin kade heidän asunnoistaan. Mutta minkäs teet. Huono arpaonni, koska hakemuksissa ei ollut kuvia. :P Käytiin syömässä pizzat ja en ole koskaan saanut niin isoa pizzaa. Oli normaali pizzalautanen, mutta pizza tuli jokaiselta reunalta kymmenisen senttiä yli. Olihan siinä syömistä. Loppupäivä palloiltiin kaupungilla ja avattiin mm. puhelinliittymät. Tässä vaiheessa jo kaksi tapahtumaa hoidettu täysin saksankielellä. Ou jea!

Paikallisten kauppojen tsekkaus on myös jo aloitettu. Oma lähikauppani on Hofer, jossa kävinkin jo ruokaostoksilla. Aamulla oli vähän hoppu, koska olin tapojeni mukaan myöhässä tapaamisesta. Pitää mennä tutkimaan valikoimia paremmalla ajalla. Ja hemmetti, paikallisen pankkitilin avaaminen on mentävä tekemään pikapikaa, koska täällä ei (suurimmassa osassa paikoista) kelpaa maksuvälineenä kuin käteinen tai paikallinen pankkikortti. Tähän asti ainoa paikka, jossa on kelvannut joku muu (Visa, Master Card, Diners) on ollut puhelinliittymäkauppa. Eikun, olisi se
käynyt yhdessä toisessakin liikkeessä, mutta luottokorttiostoksen minimiraja oli 100 e ja minun ostos vain 10 e. Voivoi. Käteinen vaan alkaa pikkuhiljaa loppua ja kortilla maksaminen on myös kivempaa. :) Kaupoista vielä sen verran, että Riinan läheltä luulin tehteeni loistolöydön. Paikan nimi oli Cosmos, se sijaitsi rakennuksen 2. kerroksessa ja ikkunat olivat mustat. (Täysin samannäköinen, kuin Helsingin Onnela, Royal Onnela ;). Alakerrassa oli Burger King. Siis täydellinen yökerho. Jeejee, siellä bileet joskus. Seuraavana päivänä ihan toisella puolella kaupunkia oli samanlainen paikka. Hmmm.. Voiko kaupungissa olla kaksi samannimistä yökerhoa? Ööö, ei? Asiaa täytyy siis tutkia tarkemmin. Paikka paljastui paikalliseksi Verkkokauppa.com:iksi. :D Ei sillä, etten olisi sielläkin viihtynyt, mutta harvemmin on arvaus noin pahasti pieleen mennyt. :DD

Toisena päivänä mentiin ilmoittautumaan kaupunkiin. Tai oikeastaan kaupunginosaan. Saimme ÖAD:ltä Meldezettelin (paperi, jossa oli tietoja minusta ja olemisestani Wienissä), joka oli suurimmaksi osaksi täytetty valmiiksi. Kotimaa piti lisätä ja itse korjasin passin numeron, kun siellä oli vanhat tiedot. Mentiin virastoon ja käytiin ensin kahdessä väärässä paikassa ennen kuin löysimme oikean. Ei sillä, että ovessa olisi lukenut isolla, että siellä kyseinen mesta on. Noo, ei aina voi osata. Jonotusnumero vaan käteen ja asioita hoitamaan. Tätä paikkaa oli kehuttu ruuhkaiseksi ja peloteltu monen tunnin odottelulla. Itse odotin peräti ehkä puoli minuuttia. Ja asiakaspalvelija oli oikein silmäämiellyttävän näköinen nuorimies. Välihuomautuksena, että kaupungilla ei kävele vastaan kovinkaan paljon omaa silmää miellyttäviä mieshenkilöitä. Kumma juttu. Onko hyvä vai huono, sitä en tiedä. Ilmoittautuminen meni kuitenkin hyvin, eikä nuorimies onnistunut hämäämään minua kovin pahasti saksan kielellään.

Virallisen osuuden jälkeen lähdimme metsästämään kaupoista (oikeammin paikalliselta ostoskadulta Maria Hilfe strasselta) puuttuvia elämisen perustarvikkeita, kuten pyyhkeitä, kenkiä jne. Olemme suuresti ihmetelleet, että miten paikalliset pärjäävät ilman paikallista Stockmannia, Vapaavalintaa, Anttilaa, Seppälää, Clas Ohlsonia jne. Vai voiko vika olla muka meissä, ettei löydetä niitä? :0 Ehdottomasti ei. Kaikkien kannattaa tulla Suomeen, koska siellä kaupoista löytyy sitä, mitä asiakkaat haluavat. ;) Löysimme kuitenkin lähes kaiken mitä tarvitsimme ja lähdimme väsyneitä kotiin. Menimme kuitenkin ensin "maisemametrolla" (metro, joka ei kulje koko aikaa maan syövereissä) pienelle kierrokselle. Eli kävimme tsekkaamassa Tonavan (joku pikku puro keskellä kaupunkia ;) maisemia.

Julkinen liikenne on täällä melkoisen näppärä tapa matkustaa. Löytyy S-bahneja (juna), Strassenbahneja (ratikka), U-bahneja (metro) ja busseja. Bussia en ole vielä käyttänyt, mutta muut on testattu. Lemppari on ilmastoitu metro. :) Mun kotikulmille tulee ratikka 43. Ja vähän kauemmaksi tulee juna S45. Ja joku bussikin tänne tulee, mutta siitä en tiedä mitään. Harmi, etten asu metroaseman vierellä, koska tykkään niistä eniten ja niillä pääsee parhaiten mestoille. Nyt joutuu aina vaihtamaan, kun menee jonnekin.




















<< Hieno kello paikallisilla!

Ja ainiin, tänään ne kielen ymmärtämättömyydestä johtuvat nolot tilanteet alkoivat. Olin käymässä kauppakeskuksen vessassa, kun joku vanha mummo alkoi supattaa mulle jotakin. Katsoin häntä kummasti ja sanoin "Wie bitte" (=Häh?). Hän vain jatkoi mumisemista ja en saanut vieläkään mitään selvää ja kelasin, että tästä selvinnee parhaiten hymyilemällä kauniisti ja nyökyttelemällä. Hän kai selitti, että älä mene tuohon vessakoppiin, koska pönttö ei toimi kunnolla. Mutta selitti hän paljon muutakin, koska juttu kesti jonkin aikaa. Harmi sinällään, etten tajunnut, koska mummeli vaikutti ihan mukavalta ja olisihan hänellä voinut olla vaikka jotain fiksuakin sanottavaa. :) Ja lähipubini joku mies huuteli jotain perääni, mutta hänellekin vain hymyilin kauniisti ja jatkoin matkaani. Pitäisikö ehkä opetella vähän saksaa, kun tuntuu, ettei oikein mitään tajua?

Tässä ensimmäisten päivien kuulumiset. Huomenna kokemaan taas jotain uutta.

Vielä yhteystietoja:

Osoite:
Comeniusgasse 9/9/2
1170 WIEN
ÖSTERREICH

Puhelin:
+43 650 35 018 45

Paniikki Innostus Ahdistus - Hilfe!

Blogin kirjoittaminen alkaa. Hurjaa. Kuinkahan hyvin sitä osaa ilmaista itseään ja kuinkahan usein jaksaa kirjoittaa? Kerran viikossa pitää ainakin yrittää. Täältä voi kuitenkin käydä lukemassa kuulumisia ja kommentoida niitä myös.

Lähtö alkaa tosissaan lähestyä ja tunnelma on sen mukainen. Pakkaaminen on jo aloitettu eli rinkka on tuossa sängyllä ja sen vieressä epämääräinen läjä tavaraa. Kuinka voikin olla näin vaikeaa miettiä mitä kaikkea sitä vuoden aikana oikein tarvitsee. Passi ja hammasharja sekä Wienin kartta on messissä, joten nou hätä. Ja ystäväni Visa varmasti auttaa, kun tulee hätä. ;)

Viime viikosta asti olen ollut lomalla. Vasta eilen kuitenkin tuntui ensimmäisen kerran lomalta, koska ei tarvinnut tehdä mitään tai mennä minnekään. Olen siis rampannut hoitamassa käytännön asioita Suomen päässä ja olen hoitanut niitä jo niin paljon, että luulisi olevan kunnossa. Ja tulin kuin tulinkin kipeäksi juuri ennen lähtöä. Sehän on ollut tiedossa, että joku tauti iskee, koska koko kesän on painanut menemään ilman sairauksia. Sohvan pohjalla on kuitenkin kiva katsella hömppäleffoja ja olla passattavana. Ovelaa, eikö? ;)

Muttamutta, keskiviikkoaamuna lähtee kone kohti Itävaltaa ja seuraava kirjoitus tulee, kun saan komerossani netin pelaamaan. Siihenhän ei tietenkään mene kuin silmänräpäys näillä ATK-taidoilla.


Tschüss!