I Sverige

Hejssan!

Jag ska skriva i dag på svenska, eftersom jag är i Sverige. Alltså, hälsingar alla. Jag är nu i Borås och jag hade resat den hela natten. I går var jag i Stockholm och jag hade köpat ny jacka och skorna. Jag var också på bio. Jag tittade på High School Musical 3.

Mut joo, voin kirjoittaa suomeksikin, jotta tekin kaikki ymmärrätte. ;)

Oli kyl aika hullu shokki tulla tänne. Kun lähdin Wienistä, niin siellä paistoi arska ja oli oikeastaan T-paita keli, noin +20. Ja kun tulin tänne, niin laskeuduttiin tosi paksun pilviverhon läpi, ulkona satoi ja plussaa (!) oli viitisen astetta. Ja tuuli hullun kylmästi. Ja keski-Euroopan tyttö on siis liikenteessä syystakilla ja -kengillä. Geil.

Matka meni kuitenkin kaikin puolin hyvin. Niki Airin lentoemoilla oli muuten huippusiistit hatut. Pinkit sellaset.. myssyt! :D Päästiin ajoissa liikenteeseen ja tultiin ajoissa perille. Ja Wienin lentokentällä tuuli aivan mielettömästi. Siis tarkoitan, että ihan hullusti. Jos ei olisi pitänyt kaiteesta kiinni, kun nousi koneeseen, niin olisi saletisti kaatunut. Ikinä ollut noin kovassa tuulessa.. Lennolla sai ruokaa ja paikallisia lehtiä luettavaksi. Jee. Sain matkalaukkuni ensimmäisten joukossa ja olin tokana ulkona kentältä. Tai siis sieltä, mistä saa laukut. :) Siitä sitten Arlanda Expressillä keskustaan (on muuten tosi näppärä yhteys) ja tutkimaan mestoja.

Taidanpa laittaa vaan pikaisesti plussat ja miinukset ylös ja kirjoittaa ehkä joistain jutuista vähän enemmän. Ei oikeen jaksa nyt kirjoitella..

+ Kahvi
Siis normaalia kahvia! :) Ja santsikuppi oli ilmainen. ;)

+ Tutut liikkeet, siis kaupat :D

+ Tosi lähellä kotia
Hippasen taisi koti-ikävä iskeä.. Varsinkin Tukholmassa aloin ajatella, että pikku hetki vain ja olisin kotona..

+ Ymmärrän kaiken
Ruotsi on siis helppoa!

+ Siisteys ja asioiden toimivuus (kuin junan vessa)

+Voi maksaa luottokortilla
+ Mäkissä sai itse ottaa ketsuppia ja pippuria
+ Ei polteta sisällä
+ Maija!

- Sää :(

Menee itse asiassa molempiin, koska Tukholmassa sää oli hirveä, koska satoi, mutta Borasissa ihana, koska aurinko paistoi. Oli vähän kylmä tosin..
- Minua ei aina ymmärretä
Ihme tyyppejä noi ruotsalaiset, kun ei ymmärrä mun saksaruotsia! :D

- Lentopääkipu
- Pikaruokalat menivät aikaisin kiinni
- Ei saanut nukuttua matkoilla

Mitäs muuta.. Leffaan mennessä lippuja ostaessa mun edessä oli kai italialaisia jamppoja, jotka olivat kuuroja. Oli hauska seurata heidän lippujen ostamista. Ja hyvinhän se onnistui. :)

Ja ainii, bussissa oli alkolukko. Loistavaa! Aloin ihmetellä, että mitä se kuski rupesi siinä johonkin astmapiippuun puhaltelemaan, mutta tajusinkin, että alkolukkohan se oli. Niitä lisää!

Hälsningar!

Kiirettä

Hellou!

En tiedä antaako otsikko jonkin verran väärää kuvaa, mutta tuntuu, että koko ajan on hoppu ja vaikka mitä tekemistä. Ja viikot ne vaan kuluu hurjan nopeasti. Kohta oon taas Suomessa (käymässä siis ;).

Täällä on siis Vienna International Film Festivaalit käynnissä parhaillaan. Ja täällä on jopa yksi Kaurismäen leffa ohjelmistossa. Se on tosin joku englanninkielinen ja ikinä kuullutkaan siitä ja kaiken lisäks vielä loppuunmyyty, mutta silti. :) Käytiin katsomassa yks ranskalainen leffa "le silence de Lorna". Siinä oli saksaks tekstit ja suurimman osan ymmärsi kyllä, mutta ainahan sitä olis helpompi katsoa jollain kielellä, jonka osaa kunnolla. :)

Kävin myös hankkimassa VorteilsCardin, joka on siis alennuskortti juniin. Itävallan sisäisistä matkoista saa -50 % hinnasta pois ja ulkomaille suuntautuvista -25%. Nyt pitää enää alkaa matkustaa hullusti. :)

Torstaina meillä oli Buddy Networkin järkkäämä Eurodinner. Se siis tarkoitti, että jokainen teki jotain safkaa omasta maastaan ja sit mässättiin niitä. :) Cool. Me leivottiin Kirsin kanssa mustikkapiirakkaa ja korvapuusteja. Ja ne tekivät hyvin kauppansa. Munkin mielestä ne oli hyviä. Ja huomatkaa siis, että me leivottiin YHDESSÄ, mä en ainoastaan syöny taikinaa ja avannu uunia. ;) Vois ihan tosissaan alkaa sit Suomeen takastullessa opetella tota kokkaamista.. Meillä oli leipomusten lisäksi Turkinpippuriviunaa ja oli kyllä kiva katsella ihmisten ilmeitä, kun ne maistoi sitä. :D Ei maistunut ihan kaikille. Kummajaiset eivät ymmärrä hyvän päälle.

Perjantaina sain hieman konsultointiapua Emelieltä Ruotsin reissuuni liittyen. Piti ostaa matkaliput välille Tukholma-Boras-Tukholma. Kyllähän ne sitten pienen säätämisen jälkeen järjestyi. Mua niin ärsyttää säätäminen.. :/ Ois ollu niin helppoa mennä siinä liiton dösässä, mutta ei niin ei.. Tuleepahan vähän seikkailun makua tohonkin reissuun. ;)

Illalla oli Aljazin syndet. Oli myös Thomasin syndet, mutta välillä on tehtävä valintoja.. Siellä oli hullusti viunaa ja tulihan sitä vähän maisteltuakin.. Baariin piti mennä, mutta eipä päästy enää sisään 2-3 aikoihin. "Tää on täys". No ei sit kerta. Tänne siis avattiin uusi baari: Prater Dom, joka on ihan hullun iso ja kai ihan kivakin. Pitää mennä joskus toiste testaamaan. Juttelin jonossa paikallisten kans ja ihan hauskaa mulla oli, vaikka en sisään asti päässytkään. Olin himassa seiskan aikaan aamulla ja lauantai meni ylläriylläri koomatessa. :) Ja sain viime hetkillä jopa seuraakin yöllä. Eräs jantteri iskeytyi seuraani ja.. nih.. Jos se ois ollu kuumempi, ni sillä ois voinu olla vaikka jotain tsäänssei. ;D Mut ens kerral parempi onni. (Kummalla?)

Sunnutaina täällä oli joku ihme päivä. Mulle ei ole vielkään selvinnyt, että mikä. :D Siis kai joku kansallispäivä. Pahoittelut sivistymättömyydestäni. Hofburgilla oli hirmusti jotain armeijajuttuja ja joku paraati, joka kyllä missattiin, koska se oli jo aamulla. Oltiin mestoilla kämppikseni Nunun ja hänen kavereidensa kanssa. Hirmu kivaa, et pääsee tutustuu uusiin ihmisiin ja kaikki on tosi mukavia.

Ja ainii, yksi päivä oli meidän ratikan kanssa jotain ongelmia.. Normisti se kulkee 3 minuutin välein, mutta nyt jostain syystä 9 minuutin välein. Tuohan siis tarkoittaa, että kolmen ratikan jampat samassa ratikassa. Eli melkoisen ahdasta. Venasin ratikkaa pysäkillä, jossa oli kirjakauppa vieressä. Tutkin siinä sitten jotain alennuskoria ja matkaani tarttui ensimmäinen saksankielinen kirja. Kirjan nimi on "Röyhkeät naiset rinteillä" ja se vaikuttaa ihan kivalta. Se on novellikokoelma, eli suhteellisen helppolukuista sinällään, ettei tarvi koko kirjaa keskittyä samaan asiaan vaan juttu vaihtuu aina välillä. Kattoo nyt, että saanko sitä ennen kevättä luettua. :) Kun on Cosmokin luettavana. Ja sit jotain koulujuttui, mut eihän ne ny niiiin tärkeit oo. ;)

Ja lähden siis torstaina valloittamaan Ruotsia, joten Puss och Kram!

Päivitys kuulumisiin

Taas hieman kuulumisia keski-Euroopasta. :)

Käytiin uudella kierroksella Teknillisessä museossa. Oli kivaa jälleen. Nyt tuli nähtyä vähän eri asioita, mitä viimeksi. Ja esim. se yksi näyttely (ympäristöystävällinen liikenne) tuli koluttua tarkemmin läpi ja luettua niitä tekstejä ihan ajan kanssa. Ja käytiin myös osastoilla, joihin ei viimeksi keretty. Nytkään ei tosin päästy alimpaan kerrokseen asti. ;)

Illalla maisteltiin jälleen viinejä ja juustoja. Yksi omaa makua miellyttävä valkkari löytyi (en vaan muista enää, että mikä se niistä pulloista oli :D ) ja lopulta saatiin paikalle myös sinihomejuustoa, josta olen alkanut jo varovaisesti pitää! Yöllä käytiin etsimässä bileitä kaupungilta, mutta eipä niitä näkynyt. :) Hassua, kun toisena perjantaina on monet bileet samaan aikaan ja joskus ei sitten löydy yksiä etsimälläkään. Ja en viihdy täällä baareissa ton tupakansavun takia ollenkaan.. :/ Ihan kökköä, kun siellä olisi varmasti muuten ihan hullun hauskaa. Ja sama pätee kaikkiin kuppiloihinkin. Voisin hengailla kahviloissa vaikka kuinka, mutta.. niih.

Sunnuntaina pääsin ensimmäisen kerran tositoimiin judokisoissa. Menin paikalle hienosti ajoissa ja törmäsin heti Frankyyn, joka oli siis vastaava tuomari noissa kisoissa. Pidettiin aamulla oikein pikapalaveri, ehkä jopa viisi minuuttia, josta 3 käytettiin mun kysymykseen vastaamiseen. :) Alussa Frank puhui ihan ok hidasta saksaa, mutta palaverin lopussa mentiin jo sellaista kyytiä, että teki mieli kysyä, että hitaammin kiiiiitos. Ennen kuin sain kerättyä niin paljon rohkeutta, että oisin keskeyttänyt Herra Ison Herran, niin palaveri oli jo loppu. :D Tärkein anti palaverissa oli se, että tänään ollaan matolla yksin, ei kulmia. No jesh, kiva aloitus kaudelle (Ja uralle Itävallassa) Judo oli kuitenkin samanlaista, kun muualla maailmassakin. Paitsi, että täällä U13 ikäluokassa käsilukot on sallittuja ja > U15 kaikki on sallittua. Pari kertaa tulin antaneeksi väärät pisteet ja huomasin sen saman tien, mutta minkäs teet, kun kukaan ei korjaa.. Prkl. Niistä Frank huomautti heti. Muuten kehui paljon kaikin puolin. Sanoi jopa, että ääni oli hyvä ja riittävä, vaikka itsestä tuntui, ettei se riittänyt millään.. Kisapaikalla oli hirmuinen meteli koko ajan.

Ja ainii, yks suuri ero. Punnitus! Tuomaripalaveri oli siis tunti ja vartti ennen kisojen alkua. Mietin pitkään, että miksi. Ja suurempi yllätys oli se, että tuomaripalaveri ei edes kestänyt kauaa, joten mitä hittoa siinä vielä tunnin tekee?? :0 Noh, selvisi kuitenkin, että tuomarit pitävät punnituksen. Frank kysyi vapaaehtoisia ja itse ilmosin itseni vapaaehtoiseksi toiseen punnitukseen (iltapäivällä). Menin sinne yhden vanhemman miehen kanssa ja sitten siihen tuli vielä toinen vanhempi mies. Se tuli selkeesti kyttäämään mua, koska oli ihan haukkana mun toimien kanssa.

* Yhteinen punnitus tytöille ja pojille
* Kisasalissa
* Startkarte, jossa nimi, syntymävuosi ja siihen kirjattiin painoluokka (ei kaiketi ennakkoilmoo)
* Judopassi, vakuutus ja vuositarra syynättiin todella tarkkaan
* Painoluokka laitettiin vähä sinne päin (huom, kyläkisat)

Mä siis otin sen Startkarten ja se toinen kattoi passit ja muut. Kirjasin siihen aina painoluokan. Ja se vaihteli vähän miten sattuu. Jos tyttö painoi alusvaatteilla 57,4, ni se sai mennä -57.. Munst väärin. Nojoo, se kisoista. :)

Kirsi toi mulle mun lumilaudan Suomesta! Super! Nyt sitten vaan odottelemaan lunta ja reissuja Alpeille! Samassa paketissa oli myös kolme (!) suklaalevvä ja kolme pussia Turkkareita. Ehkä näillä elää.

Eilen oli trampoliinikurssi ja alettiin harjoitella volttia. Sanoisin, että melkoisen helppoa. Toiset ne vaan osaa toiset jutut. :) Kyl kai se ny trampoliinilla menee, ku menee melkein tasamaallakin. Mut sit, eka onnettomuus mulle.. Harjoiteltiin mahalleen hyppäämistä ja pelkäsin sitä, koska tiesin, että toi selkä ei todennäköisesti kestä sitä. Noh, kerran se sitten retkahti, etten saanut jännitettyä kroppaa ja nyt on alaselkä ihan hullun kipee.. :/ Paskempi juttu. Täytyy toivoo, et menee nopsaan ohi. Pahalta tuntuu kyl. Judon jätän tänään väliin, toivoittavasti paranee ensi viikoksi.

Ja lisää paskoja kuulumisia.. Tietokoneen korjauksen kanssa on kaikenlaista pientä säätöä ja tuntuu, ettei siitä tule valmista koskaan. Myös kovalevy menee uusiksi, joten heihei kaikki kuvat ja muistot. Koska kuka nyt jotain varmuuskopioita ottaa...? Ja vakuutusyhtiöiden kanssa on vähän säätöä liittyen noihin korvauksiin, mutta ne nyt saa luvan mennä parhaalla mahdollisella tavalla, koska olen mielestäni kärsinyt jo ihan tarpeeksi.. :/

Mut näillä mennään, heippa!

Kiukkuangstaus

Nyt tulee kiukkuangstipostaus, anteeksi jo etukäteen. Tuntuu, että kaikki mahdolliset asiat vituttaa ja on huonosti..

- Täällä sataa. Vittu.
- Sain huonoa palvelua tietokonehuollosta asioidessani puhelimella. Vittu.
- Ei mahduttu exculle. Vittu.
- Ranteeseen, nilkkaan ja poskeen sattuu. Vittu.
- Kaupunkiin ilmoittautuminen maksoi enemmän kun piti. Vittu.
- Mun harkkatyön aihe vaihtui vaikeammaksi. Vittu.
- Kämppis mölisi aamulla ja heräsin siihen. Vittu.
- Bussi välille Tukholma-Boras-Tukholma on peruttu. Vittu.

Joo.. Että näin. Käytiin tosiaan alkuviikosta ilmoittautumassa kaupunkiin. Hauskaa hommaa. Oli varauduttu piiitkään odottamiseen, mutta homma menikin suht kivuttomasti. Näin ensimmäisen tiskin ja siihen ei ollut yhtään jonoa, olin innoissani, että tämähän menee näppärästi. Iskin kaikki paperit pöytään ja sain kuulla, että tästä sainkin vasta jonotusnumeron seuraavaan paikkaan. Noh, yläkertaan siis. Siellä oli vain yksi numero ennen minua. Sinne päästyäni minulle sanottiin, et huone 659 (tms) ja sinne siis. Oltiin vihdoin päästy huoneeseen, jossa voitiin asioita! Juhuu! Iskin sielläkin kaikki paperit tiskiin ja sain vuorostani lapun täytettäväksi. Virkailija alkoi skannata papereitani. Huomhuom, Tiia ja Riina joutuivat ITSE kopioimaan paperinsa, minä en! :) Siinä sitten täyteltiin lappuja ja lopulta pääsin maksamaan. Sen piti maksaa 15 e + 2 e toimistomaksua, mutta meille heitettiin 13,20 e lisämaksu ulkomaisista dokumenteista.. Markus ei joutunut ko. maksua maksamaan. Kivakiva. Noh, maksoin kiltisti ja olen nyt ilmoittautunut Wieniin ja poliisi saa osoitteeni tietoon, jos teen jotain typerää.. Oliko sittenkään fiksua ilmoittautua...? :)

Keskiviikkona oli vuorossa äänestäminen Suomen suurlähetystössä. Voi että mikä paikka. Kuvittelin, että ulko-ovella olisi vähintäänkin Suomen lippu liehumassa, mut eheei, oli siellä kyltti, jossa luki Suomen suurlähetystö. Hurraa. Se siitä Suomitietämyksen lisäämisestä. Ja ainii, suurlähetystön nettisivuilla on virhe liittyen paikan sijaintiin.. Aijai.. Tulipahan käytyä ja suoritettua velvollisuudet. Äänestin muuten kaikkien periaatteideni vastaisesti. Eikun ei, äänestin sentään nuorta! :)

Mitähän vielä. Olisihan noista ylläolevista jotain kerrottavaa, mutta eiköhän nuo kiukkuumiset riitä. :)

P.S. On tapahtunut jotain kivaakin.
+ Sain Johannalta kortin
+ Suklaa on hyvää
+ Trampoliinikurssilla oli kivaa

Kuulumiset

Huh, tulipa taukoa kirjoittelussa.. Tietokoneelle sattui onnettomuus ja se on nyt huollossa.. Schade [harmi].. :/ Jotenkin epähuomiossa ja tähtien viallisen asennon vuoksi eräs viinilasi kaatui koneen päälle ja sitten lähti kuva ja lopulta lähti äänikin. ;) Eli ei käynnistynyt enää. Ja ihan aikuisten oikeesti mulla ei ollut mitään tekemistä tän asian kanssa. Täytyy toivoa sormet ja varpaat ristissa, että Itävaltalainen huolto pelaa ja nopeasti! Oli hauska viedä se kone sinne huoltoon, kun mun saksa on nyt mitä on.. Mutta päästiin yhteisymmärrykeen, vaikka pahin on vielä edessä. Mun pitää soittaa sinne huoltoon ja kysyä, että paljonko homma maksaa ja milloin koneen voi hakea takaisin kotiin. Puhelimessa kun tuo saksan ymmärtäminen on vielä hankalampaa. --> Tämän johdosta blogitusta tulee harvemmin ja ilman kuvia.

Viime viikolla oli myös liikennesuunnitelun perusteet -kurssin Vorbesprechung ["ilmoittautuminen"]. Sinne oli esi-ilmoittautunut 11 tyyyppiä ja kun menin paikalle, niin siellä oli yksi jätkä mun lisäksi. Alettiin siinä jutella kaikenlaista ja muita ei sitten paikalle ilmestynytkään. Mentiin kahdestaan juttelemaan proffan kanssa. Proffa oli todella mukava. Puhui suht helppoa saksaa ja häneltä oli helppo kysyä asioita uudelleen, koska meitä ei ollut montaa. Kurssilla tehdään harkkatyö, noin 10 sivua. Eli ei siis oikeastaan mitään. Toisaalta 10 sivua saksaksi ei ehkä olekaan niin piece of nakki, kun annan ymmärtää. :D Mutta toisaalta aikaa on tammikuun loppuun. Ajattelin (!!) kyllä tehdä sen aikasemmin alta pois, kun mulla ei ole muuta koulua niin paljoa. Proffa kysyi multa, että tuletko Unkarista? Ei, tulen Suomesta. Sitten hetken kuluttua hän ehdotti minulle aiheeksi esim. "Joukkoliikenne Ruotsissa" Hmmm.. No jos kuitenkin Suomessa, koska tiedän siitä hieman enemmän.. ;) En TAJUA, miksi kaikki haluavat väkisin pitää mua ruotsalaisena. Pahin loukkaus mitä suomalaiselle voi tehdä! Munst. Mutta joo, oli kiva tilaisuus ja juteltiin vielä sen jätkän kanssa poislähtiessä ja on kivaa, että paikalliset on mukavia ja auttavat. Kysyin siis vielä muutaman epäselvän asian tältä jätkältä, kun en kehdannut koko ajan kysyä proffalta, että meinasitko nyt siis tätä vai tota.. :)

Perjantaina oli bilepäivä! Oli ainakin neljät eri bileet, joista kaksissa käytiin. Käytiin Physiker Festeillä Freihausissa (eli siis koululla). Nämä bileet olivat.. noh, bileet. Tuli mieleen sellainen Teekkarisauna/Bommari/kiltabileet -yhdistelmä. En oikein viihtynyt.. :/ Sitten mentiin joihinkin Erasmus tervetuliaisbileisiin, joissa oli miljoona ihmistä, joista puolet oli liikaa. Ihan kiva paikka ja muutenkin, mutta.. liikaa ihmisiä. Jännä tää paikallinen (?) jonotuskulttuuri. Ovet on kiinni ja takaa tönitään ja tungetaan niiin paljon kuin mahdollista. Ja kun ovet avautuivat, niin ihan mieletön ryysäys sisään. Minäminäminä ensin. En tykännyt. Mun mielestä siisti jonottaminen on paljon enemmän jees. Tuolla viihdyttiin vaan joku tunti ja sen jälkeen lähdettiin etsimään Kneipeä [kapakka], josta olisi saanut kaljaa. No eipä löytynyt. Pyörittiin ympäri keskustaa (kello oli siis n. 2 yöllä), mutta ei löydetty paikkaa, josta olisi saanut kaljaa. Palattiin sitten ensimmäisiin bileisiin ottamaan yhdet oluset. Olin kotona joskus puoli viiden aikaa ja tällä kertaa yömatkustaminen sujui rauhallisissa merkeissä. :)

Lauantaina käytiin kävelemässä hautausmaalla Buddy Networkin järjestämänä. Joo, älkää kysykö miksi ihmeessä me sinne mentiin kävelylle. :D Noeii, se on Euroopan toiseksi suurin hautausmaa ja iso olikin.. Ja siellä oli mm. sellaisia julkimoita kuin Bethoven ja kumppanit. Ihan kiva oli sielläkin käydä. Se kuului sarjaan tänne en olisi itsekseen mennyt. Illemmalla syötiin porukalla crepsejä ja pelattiin pelejä.

Sunnuntaina kävin moikkaamassa paikallista judon tuomaripääjehua. Sellainen mies kuin Franz Linecker. Hyvä tyyppi ja otti mut kivasti vastaan. Puhuttiin ensin saksaa ja en uskonut korviani mitä hän sanoi, joten vaihdettiin sitten (hänen pyynnöstään toki :) enkuks. Hän sanoi saman asian enkuksi, joten pakko se oli kai uskoa. Hän oli buukannut mun yksiin kisoihin tuomariksi ensi sunnuntaiksi. No mut hei jesh. Mun ei pitänyt olla edes maassa silloin, mutta kai se on oltava. Mun mielestä on pöyristyttävää kuinka mun tietämättä mua voidaan määrätä mihinkään.. Noh, menen nyt kuitenkin sinne ja aijon huitoa niin hyvin, ettei mitään rajaa. :D Ja hän oli buukannut mut myös Wienin mestaruuskisoihin marraskuun lopulle. Ne on varmaan ihan kivat kisat. Ja kiva nähdä, että miten homma lähtee luistamaan, kun täällä on kai vähän eri systeemi tossa käsilukko-/kuristuslinjassa. Pitää tarkastaa se moneen kertaan.

Illemmalla käytiin maistelemassa Sturmia. Hyvää oli. :)

Tänään ilmoittauduin Tandem Learningiin. Se on siis kielen opiskelua pareittain jonkun kanssa. Minä haluan oppia saksaa ja toivottavasti joku haluaa oppia suomea. Eli nähdään tyyliin kerran viikossa ja jutellaan mukavia. Puolet toista kieltä ja puolet toista. Nyt vain vastausta odottelemaan. :)

Mut eipä kummempia, morjeens!

Urheilua ja vähän koulua

Olinpa trampoliinikurssilla! Aivan loistohommaa! Selkeä uusi harrastukseni. Mutta, onhan siinä toki huonojakin puolia. Noh joo, löysin lopulta oikean paikan yliopistolta ja ymmärsin systeemin kuinka homma toimii. Eli meillä on sellainen kortti, jossa on oma nimi ja kurssin nimi. Sitä pitää aina kantaa mukana. Se jätetään kurssin ajaksi pantiksi ja saat vastavuoroisesti avaimen pukkariin,. Tai siis kaappiin siellä. Sit venailtiin siin kurssin alkuu, ni joku iha hullun vanha pappa tulee selittää, et nyt kaikki tonne, ni haetaan trampoliinit. Okei... Haettiin sit ne. Meillä on kuusi isoa trampoliinia ja sellainen pieni voimistelusali on ihan täynnä niitä. Sitten opeteltiin miten ne kootaan. Ja eikun pomppimaan. Meitä oli noin kuusi yhdellä trampoliinilla ja vuoroteltiin siinä. Opettajia on siis kaksi ja molemmat on vanhoja pappoja. Harmaita ja sellaisia mitä voisi kuvitella Suomessa poikien liikanmaikoiksi, jotka ovat jääneet eläkkeelle jo aikoja sitten. :D Toinen on niin vihaisen oloinen, etten uskalla edes katsoa häneen päin. Toinen on iha ok. Opetuksesta en tajunnut yhtään mitään. :D Pari sanaa sieltä täältä, mutta voitte kuvitella millaista murretta tuollaiset sodanaikaiset papat puhuu. Noo, mutta kysyin aina mun ryhmäläisiltä ja onnekseni hekään eivät tajunneet aina mitä piti tehdä. Kai ne ohjeet olivat sitten niin epäselvät. Positiivista palautetta on tuolla kurssilla turha odottaa.. Itse sain kuulla näyttäväni vanhalta uimarimummolta, joka yrittää pärskiä eteenpäin.. Että joo. :D Olisi sittenkin ehkä kannattanut ymmärtää mitä se äijä sanoi siinä opetuksessa! :D Ja mielestäni olin yksi parhaista hyppijöistä, mutta toisaalta enpä nähnyt omaa suoritustani..

Ekalla kerralla me hypittiin ihan perushyppyjä yksin ja kaksin. Ja sitten opeteltiin vähän sitä, että miten käsiä pitää pitää ja tehtiin joitain pieniä harjoitteita. Lopuksi opeteltiin trampoliinien purkaminen. Mun ryhmän tyypit oli yhtä lukuunottamatta ihan kivoja. Se rupes tyyliin tiuskimaan, kun en tajunnut. Toisen kerran tai toisilla sanoilla sanominen olisi riittänyt ihan hyvin. Tai edes vähän hitaammin ja selkeämmin.. :) Mut joo, ens viikolla ehdottomasti uudestaan! Ja yllätyksekseni kipeäksi tuli ainoastaan haukkarit.. Odotin jotain ihan muuta.

Ja luennot alkoivat myös eilen.. Olin menossa tsekkaamaan sen enkunkielisen liikennepolitiikan. Hyvä, että löysin salin edes. Sen piti olla 2. kerroksessa, mutta mun mielestä se oli kyllä jo 3. kerros missä se oli.. Venailtiin siinä salin edessä tunnin alkua. Juttelin pari sanaa yhden unkarilaisen tytön kanssa. Tyyliin, et ooks tulos tälle kurssille ja pitääks meidän venaa täs, vai painella sisään.. Sit siihen tuli joku nainen, joka selitti, että pistäkää nimet tähän listaan. Aloitetaan luennot vasta ensi viikolla. Riiight! Mietin pitkään olisinko edes mennyt tuolle luennolle ja turhaahan se siis oli. Jouduin sit hinaa 4 tuntii koululla ihan turhaan tekemättä oikein mitään. Kivaa! Suomes voi sentään mennä kiltaan lukee Reginaa ja aina löytää jonkun kahvitteluseuraks, mut en viel täältä..

Iltapäivällä oli sitten vuorossa sama kurssi saksaksi. Harmittaa, etten ymmärtänyt vielä ihan hirmuisesti, sillä aihe on ihan uskomattoman mielenkiintoinen. Toivottavasti luentokalvot tulee jonnekin, niin saa vähän enemmän irti. Kun muistiinpanojen tekeminen on vähän hankalaa, jossei oikein tajua.. Mutta kurssille ilmoittautuminen on helppoa. Luentosalissa kiertää nimilista, johon laitetaan nimi ja tadaa, olet ilmoittautunut henkilökohtaisesti ensimmäisellä luennolla. Luennot oli ihan samanlaisia kuin Suomessakin. Porukka istuu ja kuuntelee, kun proffa juttelee. Joku jamppa kysyi jotain. Proffa heitti jopa jonkun vitsin luennon aikana. Ja ainii, luennot alkaa tasalta ja toi mun kesti 1,5 tuntia. Ja se oli siis 16 - 17:30 ja senkin jälkeen saliin tunki hirmuisesti porukkaa. Itse en niin välitä noista iltaluennoista.., mutta kai täällä on pakko pitää niitä tyyliin vuorokauden ympäri, kun on niin paljon porukkaa.

Illalla kävin judossa ja sai taas huomata, että kannattaisi käydä useammin. Meillä oli mattoa ja sellainen on olokin. Mustelmia ihan hullusti, nirhaumia, päässä joku sarvi ja kaikkein kivoimpana musta silmä! :D Eipä oo hetkeen ollu. Ja huomasin, et mähän oon aika hyvä matossa! Tai sit täkälaiset on melko huonoja.. Mut tuli hyvä mieli, koska en niin tosta matosta diggaa.

Viikonloppu täynnä toimintaa

Hallo!

En yhtään tiedä, että ketkä kaikki lukevat tätä blogia (sain tietää, että muutama ainakin :), joten voisitteko jättää itsestänne jonkun tiedon jonnekin (kommentti, IRC, mese, maili, txt tms). Olisi kiva tietää. :)

Mutta joo, en muista myöskään sellaista, että olenko kirjoitellut yhtään koulusta tai kursseista mitä ajattelin ottaa. Niistä ei kovin paljon ole kirjoitettavaa, koska niitä ei paljoa ole. :D Nyt syksylle olen valinnut seuraavat kurssit:
* Verkehrpolitik [Liikennepolitiikka] TAI
* National and European Transport Policy [Liikennepolitiikka englanniksi]
* Verkehrsoziologie [Liikennesosiologia]
* Grundlagen der Verkehrsplanung [Liikennesuunnittelun perusteet]

Onhan noissa tekemistä. En tiedä vielä noista politiikoista, että kumman otan. Kurssit ovat siis saksaksi, paitsi toi politiikka enkuks, jos otan sen, joten eiköhän niiden kanssa riitä vääntämistä. Ja olen siis lukemassa täällä liikennetekniikan (tms) sivuaineen dippavaiheeseen. Toivottavasti noista kursseista nyt saa sen verran opintopisteitä mitä on luvattu, koska muuten ahkeroin keväällä ihan hullun lailla.

Oltiin lauantaina käymässä Schönbrunnin eläintarhassa. Se oli melkoisen iso paikka ja siellä oli paljon eläimiä. Mua muun muassa säälitti ne norsut niin paljon, että tuli ihan paha mieli. Musta näytti, ettei ne ollut iloisia ja onnellisia. :( Mutmut, enpä minä heidän oloihin tai elämään voi paljoa vaikuttaa.



















Loistava Herr Affe!


AK ja Matti Suomesta Tampereelta ovat täällä käymässä ja treffattiin eläintarhan jälkeen. Lauantaiyönä täällä oli Lange Nacht Der Museen [museoiden yö], joka tarkoitti sitä, että 11 euron lipulla sait kiertää 97 museota (jos kerkesit :P ). Aikaa oli 7 tuntia. Me käytiin viidessä museossa ja se oli minusta jo melkoinen saavutus. Käytiin teatterimuseossa, kellomuseossa, luonnonhistoriamuseossa, Tobleronemuseossa (!) ja teknillisessä museossa. Suosikki oli teknillinen museo ja sinne aijon mennä uudestaan, koska meillä ei ollut hirmuisen kauan aikaa tuhlattavana siellä, koska piti keretä metrolla kotiin. Ja Tobleronemuseo oli oikeasta Designmuseo, mutta siellä oli Tobleronenäyttely.



















Aivan uskomattoman cool pyörä!


Sunnuntaikin oli toimintaa täynnä. Mentiin suklaamessuille! Uu jeah, voiko nainen mitään parempaa toivoa. Siellä oli paljon eri puljuja, jotka olivat tuoneet suklaataan näytille. Lippu maksoi 4 e ja se sisälsi maistiaislipun. Eli saimme maistaa 23 eri puljusta suklaata. Naminami! <3>





















Illemmalla käytiin Praterissa. Se on siis se hullun iso ja vanha maailmanpyörä täällä. Harmi vaan, että oli jo pimeää, koska ei saanut hyviä valokuvia. Oli kia nähdä kaupunki pimeällä, mutta täytyy varmaan mennä sinne joskus myös päivällä. Välillä sitä mietti, että ollaanhan sitä melko korkealla, mutta erityistä korkeanpaikankammoa ei tullut. Ja huvipuistoon pitää mennä kieppumaan joku toinen päivä. On jo melko kylmä siihen, mutta jos sitä vielä tulisi pari lämmintä päivää.

Avulias Sanna

Keskiviikkona saimme tänne kolmannenkin tytön asumaan. Hänen nimensä on Nunu ja hän tulee Indonesiasta. Hän ei osaa ollenkaan saksaa. En oikein ymmärtänyt, että mitä hittoa hän täällä tekee, koska hän sanoi opiskelevansa Luxemburgissa, muttei ollut saanut sieltä asuntoa.. Öö, täytyy kysyä joskus uudestaan. Täältä tulee kuitenkin tota matkaa jonkin verran Luxemburgiin. Mutta tytöt ovat kuitenkin todella mukavia molemmat. Hyvä juttu.

Ja meitsi on taas vaihteeksi kipeenä. Toivottavasti tää olis vaan nuhaa, eikä flunssaa pääkivulla ja muulla sälällä. Yritän parannella pikapikaa, koska perjantaina on jonkinlaiset megapippalot (Erasmus tervetuliaisbleet), joita on kehuttu paljon.

Eilen oli virallinen Erasmuksien tervetuliaistilaisuus. Siellä oli vararehtori ja ulkkarikoordinaattori? Mitar Pitzek puhumassa. Sen lisäksi Buddynetwork esitteli toimintaansa ja saatiin pikkuisen syötävää. Ihan kiva ilta. En mennyt Locoon jatkoille, koska ajattelin parannella itseäni.

Olin tänään pienellä kävelyllä tutkimassa mestoja. Menin ensin ratikalla päätepysäkille, ja löysin "lähi"ympäristöstäni mm. viinitarhan ja aivan uskomattoman metsän! Jee! Vihdoinkin. Siellä meni jonkunlainen luontopolku, mutta en ole varma olinko sillä. Menen sinne heti kun olen terve ja pystyn ravaamaan 10 kilsan lenkin.

Poistullessani eräs todella herttainen vanha mummeli kysyi minulta apua. Hän pyysi, että menisin huutamaan hänen naapurinsa oven taakse, että naapuri tulisi kaiketi tikkaiden kanssa mummelin luokse, koska jotain piti tehdä. Tyyliin avaimet sisällä ja vain yksi ikkuna auki. Tein toki parhaimpani, mutta en saanut äijälle huudettua. Talon portti oli kiinni ja kysyin mummelilta monta kertaa, että mitä numeroa mun pitää porttisummerista painaa, mutta hän ei sanonut. Sitten siihen tuli vielä yksi nainen, joka ymmärsi mummelia paremmin ja sai häneltä kaivettua tiedon, että mitä numeroa pitää painaa. Saimme lopulta miehen kiinni ja hän meni auttamaan mummelia. :) Että näin.

Ja tänään löysin vihdoin ruokamarketin. Kiitos Tiian tutkimusretken, hän löysi Merkur nimisen ruokaketjun ja sellainen löytyy minunkin läheltäni, niinpä menin sinne ruokaostoksille. Oli kivaa, kun kauppa oli suhteellisen iso ja hyllyistä löytyi vaikka mitä. Ja hinnatkin olivat alhaisemmat kuin Billassa tai muissa pienemmissä kaupoissa.

Ja tässähän alkaa kohta tuntua paikalliselta, kun lompakosta alkaa löytyä vaikka mitä etukorttia eri kauppoihin. :)