94
Moro!
Tänään on edessä poismuutto. Tai itse asiassa piti olla jo, mutta eipä näy siivoojia, niin en pääse pois täältä. Täältä piti siis lähteä yhdeksään mennessä (kello on nyt 10:40). Siivooja kävi aamulla, mut sillä ei ollut mukana mun sellasta paperia, joka sen pitää allekirjoittaa, et täällä on kaikki kunnossa. Sit se lähti sitä hakemaan ja sit se katos. Tyyliin koko talo etti sitä, mut eipä näkynyt. Sit lopulta löysin sen ja se sano mulle, et mun täytyy odottaa. No okei, venataan sit. Nyt oon sit täs selannu kohta kaks tuntia fb:tä, eikä siivoojaa näy missään. En tiedä, et millon pitäis lähtee ettii sitä taas.
Eilen vein jo suurimman osan kamoista Kathille, jonka luokse muutan siis viikoksi asumaan. Huh, että se rinkka painaa. Sit oli viel urheilukassillinen kamaa Kathille. Laseja ja safkaa ja sen semmoista. Mut joo, akku loppuu kohta, ni kerrankin tuli vaan pikapostaus. x)
Odottelenpa siis Putzfrauta... :)
Ja sitten kun se sieltä lopulta tuli, niin kysy melko suoraan, että "Mitäs sä täällä vielä oikeen teet?" Noh, feisbuukkaan, eks nää?! :D Sit kerroin sille, et haluun sen lapun, minkä se mulle lupas ja se ihmetteli, et aijaa, eks oo saanu sitä.. No en!
Siitä sitten vikojen kimpsujen ja kampsujen kanssa ÖAD:lle, jossa asiat menivät yllättävän jouhevasti. Sain shekin (woou, varmaan toka mun elämässä), jolla saan lunastettu mun takuurahat. Tai siis loput niistä, mitkä ei menny siivousmaksuihin. Kirjoitettiin eilen Vikin (kämppis) kanssa valituskirje ÖAD:lle ja aijon kyl jossain välis laittaa sinne postia, et jos ne hyvittäis mulle tota mun läävässä elämistä jollain tavalla. Siel oli kuitenkin nyt sen verran hässäkkää, etten ruvennu siitä meuhkaamaan.
Tavallaan aika haikeeta oli painaa kämpän ovi viimeistä kertaa kiinni. Mut oikeesti sitä ei kyl tajuu viel ollenkaan, ettei meekkään sinne illal enää takas. Se on nyt sitten yksi vaihe elämästä takanapäin. Nimittäin asuminen Comeniusgassen läävässä.
.. To be continued..
tiistai 30. kesäkuuta 2009
sunnuntai 28. kesäkuuta 2009
Donau Insel Fest
94
Hei!
En tiedä, että pitäiskö tässä kohta aloittaa jonkinlainen Final Countdown. Päivät vaan menee hirmu kyytiä eteenpäin, joka siis tarkoittaa sitä, että mun vaihtovuoteni alkaa olla lopuillaan ja Suomeen paluu edessä. Melko hurjaa.
Perjantaina mulla oli kaksi tenttiä. Oli hauskaa. Ekasta sain parhaan arvosanan ja tällä kertaa ihan oikeasti ansaitsin sen. Kyseessä oli Verkehr im alpinen Raum. Suurin osa ajasta juteltiin jostain aivan muusta kuin liikenteestä Alpeilla, mutta se oli tehtävänantokin. Ja hirmusti selitin kaikkea, joten taattu ykkönen. :)
Toinen tentti oli metka. Kyseessä oli siis aivan täysin ilmaisten opintopisteiden keruuta, eli kemian kokeita. Homma toimi siis niin, että porukkaa oli aivan hullusti isossa luentosalissa (650 hlö:lle) ja salin edessä proffat ja opiskelijat näyttivät erilaisia kemiallisia kokeita. Siinä samalla sitten täytettiin koepaperia, jossa oli aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Ihan kivat yleissivistävät 3 op.
Harkkatyöryhmän poikien kanssa sai taas hieman vääntää kättä. Eihän ne taas mitään oo saanut aikaiseksi. Ne lupas, että työ on eilen valmis, mutta "ylläri ylläri", eipä ollutkaan. Huomista kauhulla odottaen..
Viikonloppuna oli täällä jälleen Donau Insel Fest. Omista kiireistä, vieraista ja jopa säästäkin johtuen en ollut paikalla (tähän mennessä) kuin lauantaina. Oltiin katsomassa Snow Patrolia ja Scooteria. Piti mennä myös tsekkaamaan Christina Stürmer, mutta aivan uskomaton ruuhka esti tämän yrityksen. Pari muutakin ihmistä oli siis päättänyt tulla katsomaan Scooteria. Järjestäjän mukaan paikalla oli yli miljoona ihmistä! Mielestäni noilla esiintyjillä ja tällä säällä huima suoritus. Ja oli muuten huikeeta katsella kuinka kovaa Tonava virtasi. Vaikka olen hyvä uimaan, niin siihen virtaan en olisi halunnut pudota.. Laivatkaan tarvinneet moottoreita, kunhan vaan ajoivat virran mukana.
Ja vieraitakin siis oli. Suvi ja Bernhard Münchenistä olivat käymässä. On se vaan niin kivaa puhua saksaa natiivipuhujien kanssa. Ei huomaa omaa huonouttaan. x) Mutta oli ihana nähdä heitäkin pitkästä aikaa ja harmittavasti en kerennyt aivan liikaa viettämään aikaa heidän kanssaan. Eikä sääkään oikein suosinut heidän Wienin reissuaan. Noh, ehkä kuitenkin vähän, koska sain olkapäihini hieman väriä, kun oltiin lauantaina kaupungilla.
Huomenna olisi sitten muutto edessä. Muutan viikoksi judokaverini Kathin ja hänen veljensä luokse. Sohvapaikka on luvattu. :-) Ärsyttää jo valmiiksi kamojen pakkaamisen ja roudaamisen ajattelukin. Mutta kiva päästä täältä läävästä pois.. :S Nico muutti jo tänään pois ja kyllähän häntä ja hänen skypeen huutamistaan tulee tavallaan ikävä, kun ollaan melkein vuosi asuttu yhdessä.
Hei!
En tiedä, että pitäiskö tässä kohta aloittaa jonkinlainen Final Countdown. Päivät vaan menee hirmu kyytiä eteenpäin, joka siis tarkoittaa sitä, että mun vaihtovuoteni alkaa olla lopuillaan ja Suomeen paluu edessä. Melko hurjaa.
Perjantaina mulla oli kaksi tenttiä. Oli hauskaa. Ekasta sain parhaan arvosanan ja tällä kertaa ihan oikeasti ansaitsin sen. Kyseessä oli Verkehr im alpinen Raum. Suurin osa ajasta juteltiin jostain aivan muusta kuin liikenteestä Alpeilla, mutta se oli tehtävänantokin. Ja hirmusti selitin kaikkea, joten taattu ykkönen. :)
Toinen tentti oli metka. Kyseessä oli siis aivan täysin ilmaisten opintopisteiden keruuta, eli kemian kokeita. Homma toimi siis niin, että porukkaa oli aivan hullusti isossa luentosalissa (650 hlö:lle) ja salin edessä proffat ja opiskelijat näyttivät erilaisia kemiallisia kokeita. Siinä samalla sitten täytettiin koepaperia, jossa oli aiheeseen liittyviä kysymyksiä. Ihan kivat yleissivistävät 3 op.
Harkkatyöryhmän poikien kanssa sai taas hieman vääntää kättä. Eihän ne taas mitään oo saanut aikaiseksi. Ne lupas, että työ on eilen valmis, mutta "ylläri ylläri", eipä ollutkaan. Huomista kauhulla odottaen..
Viikonloppuna oli täällä jälleen Donau Insel Fest. Omista kiireistä, vieraista ja jopa säästäkin johtuen en ollut paikalla (tähän mennessä) kuin lauantaina. Oltiin katsomassa Snow Patrolia ja Scooteria. Piti mennä myös tsekkaamaan Christina Stürmer, mutta aivan uskomaton ruuhka esti tämän yrityksen. Pari muutakin ihmistä oli siis päättänyt tulla katsomaan Scooteria. Järjestäjän mukaan paikalla oli yli miljoona ihmistä! Mielestäni noilla esiintyjillä ja tällä säällä huima suoritus. Ja oli muuten huikeeta katsella kuinka kovaa Tonava virtasi. Vaikka olen hyvä uimaan, niin siihen virtaan en olisi halunnut pudota.. Laivatkaan tarvinneet moottoreita, kunhan vaan ajoivat virran mukana.
Ja vieraitakin siis oli. Suvi ja Bernhard Münchenistä olivat käymässä. On se vaan niin kivaa puhua saksaa natiivipuhujien kanssa. Ei huomaa omaa huonouttaan. x) Mutta oli ihana nähdä heitäkin pitkästä aikaa ja harmittavasti en kerennyt aivan liikaa viettämään aikaa heidän kanssaan. Eikä sääkään oikein suosinut heidän Wienin reissuaan. Noh, ehkä kuitenkin vähän, koska sain olkapäihini hieman väriä, kun oltiin lauantaina kaupungilla.
Huomenna olisi sitten muutto edessä. Muutan viikoksi judokaverini Kathin ja hänen veljensä luokse. Sohvapaikka on luvattu. :-) Ärsyttää jo valmiiksi kamojen pakkaamisen ja roudaamisen ajattelukin. Mutta kiva päästä täältä läävästä pois.. :S Nico muutti jo tänään pois ja kyllähän häntä ja hänen skypeen huutamistaan tulee tavallaan ikävä, kun ollaan melkein vuosi asuttu yhdessä.
torstai 25. kesäkuuta 2009
Melkosta menoa
92
Moro!
Huh, hullun kiireinen viikko. Nyt tosin alkaa helpottaa. Tänään olen jo hymyillyt ja ollut ihmisille ystävällinen. Melkoinen monsteri olen lienee ollut.. "Hups".
Tällä viikolla on siis suoritettu niitä kuuluisia vikan illan ihmeitä aivan urakalla. Aivan järkyttävä viikko ollut, ihan oikeesti. Silloin kun en ole lukenut, kirjoittanut harkkatyötä tai harmitellut liian vähää aikamäärää, olen.. noh, hajoillut. Vaikea selittää, mutta aika tiukalla ollut pinna.
Maanantai alkoi hyvin. Tapasin mun harkkatyön ohjaajan ja kelasin, että jutellaan vähän niitä näitä mun harkkatyöstä, mutta ei. Muija pisti suuren osa työstä uusiks. No mut kiitti hei. Ei siinä mitään, jos kieltä joutuu korjaamaan, mutta kun piti asioitakin ruveta korjaamaan. Ja internetin ihmeellisestä maailmasta kun ei oikeen löytynyt vastauksia kysymyksiin, joten eikun jollain ilveellä arvaamaan..
Samalla reissulla sain tietää, etten saakkaan tehdä yhtä tenttiä ensi maanantaina. Harkkatyön palauttamisen jälkeen pitää odottaa, että se arvostellaan, jonka jälkeen saa ilmota tenttiin, joka pitää tehdä ainakin viikkoa ennen tenttiä. Eli jos asia oikeasti on näin, niin en kerkeä tehdä tenttiä ennen kuin lähden maasta. Että kiva juttu. Kyllä taas ylensi mieltä. Pitää jutella hieman sen proffan kanssa.
Ja sää. Voi tsiisus mikä keli täällä on ja on ollut. Vettä on satanut aivan saavista kaatamalla ja sen lisäksi on ollut kylmä ja tuullut. Kyllä, aivan loistosää opiskella, MUTTA olen joutunut ramppaamaan koululla joka päivä ja hyvin tossa matkalla kerkeää kastua, vaikka olisi kuinka sateenvarjo ja vedenpitävät kengät. Ei paljon mieltä ylennä.
Tiistaina vein tavaroita Wienin ulkopuolelle eräälle perheelle, joka toimittaa ne Suomeen muuttoautossaan. Reissu olisi ollut täydellinen, MUTTA myöhästyttiin junasta semmoiset 10 sekuntia. Ja seuraava tuli puolen tunnin päästä. Ei siinä mitään, että junasta myöhästyy, mutta se, että joudun sen takia siirtämään sovittua tapaamista, se jurppi.
Tiistaina oli myös vikat judotreenit ja haikea olo oli, kun näki tyyppejä vikaa kertaa pitkään aikaan. Pakkohan heitä on tulla tänne moikkaamaan! Mentiin treenien jälkeen vielä "vähän" istumaan iltaa ja sehän taas tietty venähti. Ja seuraavana päivänä tentti, johon en ollut vielä lukenut ollenkaan. "Hups."
No se tentti meni odotusten mukaisesti aivan vituralleen. En ymmärtänyt oikeastaan mitään, mutta se oli odotettavaa, koska olin priorisoinut tämän tentin viimeiseksi tärkeysjärjestyksessä. MUTTA tentissä otti päähän aika rajusti, koska proffa sanoi alussa, että jos on ongelmia kysymysten kanssa, niin tulkaa kysymään. En sitten ymmärtänyt kahta viimeistä kysymystä ja menin kysymään, että mitäs näillä oikein haetaan. Vastaus oli: "Nämä asiat on käyty luennoilla läpi." SIIS MITÄÄÄÄH? Ei noin VOI vastata. Mulla kiehu niin täydellisesti yli, että saattoi jopa mennä vastaus hieman vittuilun puolelle... Ja aika loppui kesken..
Noh, päivän pelasti(?) joku poika, joka jakoi ilmaisnäytteitä. Olin hyvin syvällä sateenvarjoni sisällä, kun yht'äkkiä sen alle tulee myslipatukoita ja huikkaus: "Bitte schön [ole hyvä]". Hei, kiitti! x) Siinä niitä mutustellessa tuli hymy huulille, koska eräällä autoilijalla oli pyyhkijät autosta rikki ja hänellä oli autonsa ikkuna auki, pyyhkijänsulka kädessä ja hän roikkui puoliksi autosta ulkona ja pyyhki tuulilasia käsin. Hänkin nauroi toiminnalleen aivan katketakseen, joten ei siinä voinut kuin nauraa mukana! :D Ja toisenkin kerran tuli hymy huulille, kun näin jätkän, joka oli pukeutunut Star Trek pukuun! Siis.. :D Sellaiseen hopean väriseen ihme pukuun. En osaa selittää. Koominen se oli. Asun kruunasi hauskat arskat. Ja siis se jätkä oli kai ihan normivaatteissa.
En tiedä, meneekö tää taas mihin osastoon: itkeä, nauraa vai jotain muuta. Meidän talosta romahti katto! Tai kattoa. Kämppiksen tuli vuorotellen kotiin, että ooksä Sanna jo kuullu? Ööö, en..? Joo, talosta on romahtanut katto ja siellä on poliisi ja palokunta jne. Oookkeeei.. Mut ei siis mitään vakavaa. Kai. Osa räystästä, ulkokattoa on romahtanut. Ja onneksi asun täällä enää öö.. alle viikon! Toivottavasti ei kerkee yläkerran naapuri tulla sillä välin katosta läpi! :)
Tän päivän tentti meni sitten huomattavasti leppoisammin. Proffa on tosi letkee ja hymy huulilla kyseli kysymyksiä. Jotain osasin, mutta en todellakaan olisi ansainnut parhainta arvosanaa. Meitä oli viisi ja vain yksi meistä todella sen ansaitsi, vaikka kaikki siis saimme ykkösen. Mun edellä oleva poika ei oikeen osannut ja kun proffa laittoi hänelle ykkösen, niin porukka vähän hymähteli, mutta mun kohdalla oikeastaan revettiin kaikki, että hei pliiis, ei tää ihan näin pitäisi mennä. Myös kahden mun jälkeen tulevan kohdalla naureskeltiin arvosanojen antamisen yhteydessä. Ja proffa siis naureskeli ihan rennosti mukana. Tuli hullun hyvä mieli. :)
Noh, vielä pitäis huomiseen tenttiin lukea ja vähän kirjoitella harkkatyötä, mutta alkaa jo helpottaa huomattavasti, kuten alussa jo sanoin. Eiku niin, kaikkien kouluasioiden lisäksi on eräs tyyppi, joka aiheuttaa harmaita hiuksia. Miks miesten pitää vaan olla tommosia. Ja miks just silloin, kun en ite todellakaan ole parhaimmillani ja jaksa kärsivällisesti vastata ja selittää, että kuinka asiat on. Kunhan tiuskin vaan, että ole nyt *ittu mies, äläkä hiiri.
Ei mut joo, kiitti moi!
Moro!
Huh, hullun kiireinen viikko. Nyt tosin alkaa helpottaa. Tänään olen jo hymyillyt ja ollut ihmisille ystävällinen. Melkoinen monsteri olen lienee ollut.. "Hups".
Tällä viikolla on siis suoritettu niitä kuuluisia vikan illan ihmeitä aivan urakalla. Aivan järkyttävä viikko ollut, ihan oikeesti. Silloin kun en ole lukenut, kirjoittanut harkkatyötä tai harmitellut liian vähää aikamäärää, olen.. noh, hajoillut. Vaikea selittää, mutta aika tiukalla ollut pinna.
Maanantai alkoi hyvin. Tapasin mun harkkatyön ohjaajan ja kelasin, että jutellaan vähän niitä näitä mun harkkatyöstä, mutta ei. Muija pisti suuren osa työstä uusiks. No mut kiitti hei. Ei siinä mitään, jos kieltä joutuu korjaamaan, mutta kun piti asioitakin ruveta korjaamaan. Ja internetin ihmeellisestä maailmasta kun ei oikeen löytynyt vastauksia kysymyksiin, joten eikun jollain ilveellä arvaamaan..
Samalla reissulla sain tietää, etten saakkaan tehdä yhtä tenttiä ensi maanantaina. Harkkatyön palauttamisen jälkeen pitää odottaa, että se arvostellaan, jonka jälkeen saa ilmota tenttiin, joka pitää tehdä ainakin viikkoa ennen tenttiä. Eli jos asia oikeasti on näin, niin en kerkeä tehdä tenttiä ennen kuin lähden maasta. Että kiva juttu. Kyllä taas ylensi mieltä. Pitää jutella hieman sen proffan kanssa.
Ja sää. Voi tsiisus mikä keli täällä on ja on ollut. Vettä on satanut aivan saavista kaatamalla ja sen lisäksi on ollut kylmä ja tuullut. Kyllä, aivan loistosää opiskella, MUTTA olen joutunut ramppaamaan koululla joka päivä ja hyvin tossa matkalla kerkeää kastua, vaikka olisi kuinka sateenvarjo ja vedenpitävät kengät. Ei paljon mieltä ylennä.
Tiistaina vein tavaroita Wienin ulkopuolelle eräälle perheelle, joka toimittaa ne Suomeen muuttoautossaan. Reissu olisi ollut täydellinen, MUTTA myöhästyttiin junasta semmoiset 10 sekuntia. Ja seuraava tuli puolen tunnin päästä. Ei siinä mitään, että junasta myöhästyy, mutta se, että joudun sen takia siirtämään sovittua tapaamista, se jurppi.
Tiistaina oli myös vikat judotreenit ja haikea olo oli, kun näki tyyppejä vikaa kertaa pitkään aikaan. Pakkohan heitä on tulla tänne moikkaamaan! Mentiin treenien jälkeen vielä "vähän" istumaan iltaa ja sehän taas tietty venähti. Ja seuraavana päivänä tentti, johon en ollut vielä lukenut ollenkaan. "Hups."
No se tentti meni odotusten mukaisesti aivan vituralleen. En ymmärtänyt oikeastaan mitään, mutta se oli odotettavaa, koska olin priorisoinut tämän tentin viimeiseksi tärkeysjärjestyksessä. MUTTA tentissä otti päähän aika rajusti, koska proffa sanoi alussa, että jos on ongelmia kysymysten kanssa, niin tulkaa kysymään. En sitten ymmärtänyt kahta viimeistä kysymystä ja menin kysymään, että mitäs näillä oikein haetaan. Vastaus oli: "Nämä asiat on käyty luennoilla läpi." SIIS MITÄÄÄÄH? Ei noin VOI vastata. Mulla kiehu niin täydellisesti yli, että saattoi jopa mennä vastaus hieman vittuilun puolelle... Ja aika loppui kesken..
Noh, päivän pelasti(?) joku poika, joka jakoi ilmaisnäytteitä. Olin hyvin syvällä sateenvarjoni sisällä, kun yht'äkkiä sen alle tulee myslipatukoita ja huikkaus: "Bitte schön [ole hyvä]". Hei, kiitti! x) Siinä niitä mutustellessa tuli hymy huulille, koska eräällä autoilijalla oli pyyhkijät autosta rikki ja hänellä oli autonsa ikkuna auki, pyyhkijänsulka kädessä ja hän roikkui puoliksi autosta ulkona ja pyyhki tuulilasia käsin. Hänkin nauroi toiminnalleen aivan katketakseen, joten ei siinä voinut kuin nauraa mukana! :D Ja toisenkin kerran tuli hymy huulille, kun näin jätkän, joka oli pukeutunut Star Trek pukuun! Siis.. :D Sellaiseen hopean väriseen ihme pukuun. En osaa selittää. Koominen se oli. Asun kruunasi hauskat arskat. Ja siis se jätkä oli kai ihan normivaatteissa.
En tiedä, meneekö tää taas mihin osastoon: itkeä, nauraa vai jotain muuta. Meidän talosta romahti katto! Tai kattoa. Kämppiksen tuli vuorotellen kotiin, että ooksä Sanna jo kuullu? Ööö, en..? Joo, talosta on romahtanut katto ja siellä on poliisi ja palokunta jne. Oookkeeei.. Mut ei siis mitään vakavaa. Kai. Osa räystästä, ulkokattoa on romahtanut. Ja onneksi asun täällä enää öö.. alle viikon! Toivottavasti ei kerkee yläkerran naapuri tulla sillä välin katosta läpi! :)
Tän päivän tentti meni sitten huomattavasti leppoisammin. Proffa on tosi letkee ja hymy huulilla kyseli kysymyksiä. Jotain osasin, mutta en todellakaan olisi ansainnut parhainta arvosanaa. Meitä oli viisi ja vain yksi meistä todella sen ansaitsi, vaikka kaikki siis saimme ykkösen. Mun edellä oleva poika ei oikeen osannut ja kun proffa laittoi hänelle ykkösen, niin porukka vähän hymähteli, mutta mun kohdalla oikeastaan revettiin kaikki, että hei pliiis, ei tää ihan näin pitäisi mennä. Myös kahden mun jälkeen tulevan kohdalla naureskeltiin arvosanojen antamisen yhteydessä. Ja proffa siis naureskeli ihan rennosti mukana. Tuli hullun hyvä mieli. :)
Noh, vielä pitäis huomiseen tenttiin lukea ja vähän kirjoitella harkkatyötä, mutta alkaa jo helpottaa huomattavasti, kuten alussa jo sanoin. Eiku niin, kaikkien kouluasioiden lisäksi on eräs tyyppi, joka aiheuttaa harmaita hiuksia. Miks miesten pitää vaan olla tommosia. Ja miks just silloin, kun en ite todellakaan ole parhaimmillani ja jaksa kärsivällisesti vastata ja selittää, että kuinka asiat on. Kunhan tiuskin vaan, että ole nyt *ittu mies, äläkä hiiri.
Ei mut joo, kiitti moi!
sunnuntai 21. kesäkuuta 2009
Että semmosta
91
Moro!
Oli tunne, että on paljon asiaa, mutta enpä enää tietenkään muista mistään mitään. Mutta huh, kovaa on taas mennyt ja tuntuu, että menee loppuaikakin. Tai no.. menee ainakin. :)
Viime kerran jälkeen on tullut jonkin verran opiskeltua. Tentit lähenee ja hommia pitäis tehdä. Aamusta iltaan ja illasta aamuun lienee sopiva määrä lukea, mutta pakko se on jotakin muutakin tehdä. Opiskeltiin myös silleen porukalla, että mentiin Theresen luo. Kaikilla oli koneet ja tarvittavat systeemit mukana ja sitten vaan päntättiin. Silleen hyvä, koska ei kehtaa pitää taukoa tai juosta jääkaapille tai tutkia Facebookkia, kun muut tekevät jotain oikeesti. Toimii!
Meillä oli yhden harkkatyön välipalautus ja tsiisus, että oli noloa. Kuudesta jäsenestä kolme oli ajoissa paikalla.. Ei muistettu assarin nimeä.. Jne. Mutta välipala meni hyvin ja sain ekasta harkasta hyvää palautetta!
Sitten. Juhannus! Sellanen juhla siis oli ja meni. Ihan kivaa oli. Satoi ja muutenkin ihan perinteistä menoa. Oltiin ruotsalaisten järkkäämissä pippaloissa. Tai.. piknikillä Donau Inselillä. Siellä sitten oli kuin olikin hyvin ruotsalaista menoa juhannussalkoineen ja leikkeineen. On ne ruotsalaiset vaan yksinkertaisesti outoa porukkaa. Illalla oli Erasmus Farewell partyt. Kivaa oli, sen aikaa mitä siellä olin. Melko kovaa taisi mennä, kun aamun U-Bahnalla ja ratikalla tulin kotiin. Olin kai joskus 5-6 aikoihin kotona. JA en nukkunut tuntiakaan tuona yönä ja lauantai oli täyteen buukattu. Kyllä kuulkaa hajotti. Mutta positiivista, jaksoin aamun asti, pitkästä aikaa! \o/
Lauantaina olin katsomassa paikallisia DAN-kokeita. Huh mikä tilaisuus. Ei kestänyt "kuin" kuusi tuntia. Täällä heillä on siis ensin suullinen teoriatentti, sitten tehdään Kyu-Programm, sitten Gyoko-heitot ja sitten kata. Olikohan siinä kaikki? Taisi olla. Mutta todella paljon sai töitä tehdä. Ei ihan vedä mun 20 minuuttia noille vertoja.
Kun tulin sieltä kotiin, niin jouduin kävelemään Shottentorilta, koska kadulla olevien reivien takia ratikat eivät kulkeneet. Eli siis ihan oikeesti kadulla oli aivan hullut reivit. Musa soi tosi kovalla ja porukka joraa minkä kropasta irti lähtee. No ei oikeesti. Oli siis mielenosoitus. En tiedä mistä he mieltään osoittivat, mutta musiikki oli kovalla ja ihmiset tanssivat kävellessään. Ihan tosi jees!
Tänään oli viimeiset kisat täällä Itävallassa. Monet harmittelivat, että lähden pois ja kysyivät monesti, että onko sun pakko. Noh, onhan mun. Jokunen yritti mulle miestäkin etsiä, jotta jäisin. :) Mutta kaikki toivottelivat hyvää jatkoa, tsemppiä uralla ja myös tervetulleeksi takaisin ihan milloin vain haluan. :)
Moro!
Oli tunne, että on paljon asiaa, mutta enpä enää tietenkään muista mistään mitään. Mutta huh, kovaa on taas mennyt ja tuntuu, että menee loppuaikakin. Tai no.. menee ainakin. :)
Viime kerran jälkeen on tullut jonkin verran opiskeltua. Tentit lähenee ja hommia pitäis tehdä. Aamusta iltaan ja illasta aamuun lienee sopiva määrä lukea, mutta pakko se on jotakin muutakin tehdä. Opiskeltiin myös silleen porukalla, että mentiin Theresen luo. Kaikilla oli koneet ja tarvittavat systeemit mukana ja sitten vaan päntättiin. Silleen hyvä, koska ei kehtaa pitää taukoa tai juosta jääkaapille tai tutkia Facebookkia, kun muut tekevät jotain oikeesti. Toimii!
Meillä oli yhden harkkatyön välipalautus ja tsiisus, että oli noloa. Kuudesta jäsenestä kolme oli ajoissa paikalla.. Ei muistettu assarin nimeä.. Jne. Mutta välipala meni hyvin ja sain ekasta harkasta hyvää palautetta!
Sitten. Juhannus! Sellanen juhla siis oli ja meni. Ihan kivaa oli. Satoi ja muutenkin ihan perinteistä menoa. Oltiin ruotsalaisten järkkäämissä pippaloissa. Tai.. piknikillä Donau Inselillä. Siellä sitten oli kuin olikin hyvin ruotsalaista menoa juhannussalkoineen ja leikkeineen. On ne ruotsalaiset vaan yksinkertaisesti outoa porukkaa. Illalla oli Erasmus Farewell partyt. Kivaa oli, sen aikaa mitä siellä olin. Melko kovaa taisi mennä, kun aamun U-Bahnalla ja ratikalla tulin kotiin. Olin kai joskus 5-6 aikoihin kotona. JA en nukkunut tuntiakaan tuona yönä ja lauantai oli täyteen buukattu. Kyllä kuulkaa hajotti. Mutta positiivista, jaksoin aamun asti, pitkästä aikaa! \o/
Lauantaina olin katsomassa paikallisia DAN-kokeita. Huh mikä tilaisuus. Ei kestänyt "kuin" kuusi tuntia. Täällä heillä on siis ensin suullinen teoriatentti, sitten tehdään Kyu-Programm, sitten Gyoko-heitot ja sitten kata. Olikohan siinä kaikki? Taisi olla. Mutta todella paljon sai töitä tehdä. Ei ihan vedä mun 20 minuuttia noille vertoja.
Kun tulin sieltä kotiin, niin jouduin kävelemään Shottentorilta, koska kadulla olevien reivien takia ratikat eivät kulkeneet. Eli siis ihan oikeesti kadulla oli aivan hullut reivit. Musa soi tosi kovalla ja porukka joraa minkä kropasta irti lähtee. No ei oikeesti. Oli siis mielenosoitus. En tiedä mistä he mieltään osoittivat, mutta musiikki oli kovalla ja ihmiset tanssivat kävellessään. Ihan tosi jees!
Tänään oli viimeiset kisat täällä Itävallassa. Monet harmittelivat, että lähden pois ja kysyivät monesti, että onko sun pakko. Noh, onhan mun. Jokunen yritti mulle miestäkin etsiä, jotta jäisin. :) Mutta kaikki toivottelivat hyvää jatkoa, tsemppiä uralla ja myös tervetulleeksi takaisin ihan milloin vain haluan. :)
torstai 11. kesäkuuta 2009
Augarten
84
Hello!
Sain palautetta tuossa yksi kaunis päivä, etten kirjoita enää tarpeeksi usein blogia. Pitänee siis korjata huonot tavat ja alkaa taas ahkeroida. Syy oli kuitenkin se, ettei ole mitään asiaa. Ketään tuskin kiinnostaa mun perusarki, jossa käyn koululla, sporttaamassa, nään kavereita, syön ja nukun.
Mutta Berliinin reissusta jäi pari hauskaa juttua kertomatta. Oltiin sillä laiva-ajelulla ja meitä oli Määtän perhe (kaksi vanhempaa ja pojat 12 ja 14 wee) sekä minä. Ajelun hinta oli aikuisilta 9e, opiskelijoilta 7e ja alle 12 wee lapsilta 3e. Istuskeltiin siinä kannella ja Artsi lähti hakemaan olutta sisältä. Hän sitten maksoi matkan siinä samassa ja häneltä oli kysytty, että "Kaksi aikuista ja kolme lasta?" Hän oli vain myötäillyt, että joojoo, kaksi aikuista ja kolme lasta. x) Eli tällä reissulla Sanna 23 wee olikin Sanna 12 wee. Kyllä sai taas nauraa. Ja ehkä parhainta vielä koko jutussa oli se, että myyjä oli vielä korostanut oluesta, että tämä ei ole sitten lapsille.
Toinen hauska juttu oli teknillisessä museossa. Löydettiin sieltä semmoinen lentosimulaattori. Siinä lennettiin siis lintuna WIENIN yllä! Olin aivan innoissani, kun tunsin paikat ja selitin niitä Robertille. Yhtään en osannut lentää, mutta ei se ollut oleellista. Oli muuten oikeesti ihan hullun vaikeeta heiluttaa niitä siipiä ja ohjata sitä tipua eteenpäin. Saipahan ainakin Simbo ja se laitteen ohjaaja kunnon naurut. JA Simbo kehtasi sanoa mua tädiksi yhdelle pikkulapselle. Prkl! :)
Mutta takaisin Wieniin. Kävin tänään Augartenissa. Se on sellainen puisto, jossa on sodanaikaisia torneja, jotka olivat osa puolustusjärjestelmää. Eli niiden päältä pystyi ampumaan jollain tykillä ja näin siis suojella kaupunkia ja kaupunkilaisia. Melkoisia pytinkejä olivat. (Kokoa voi hieman päätellä siitä, että tossa kuvan alareunassa on hieman mua korkeampi aita.) Jotenkin toi historia on viime aikoina vaikuttanut muhun aika voimakkaasti. Koulussa ainoat asiat historiassa mitkä mua kiinnosti, olivat maailmansodat. Ja nyt olen ollut niidenaikaisissa mestoissa ja.. hankala selittää. Uskon, että kun tulen takaisin Suomeen, niin kaivan jostain lukion historian kirjat ja mietin asioita hieman uudelta kantilta.
Hello!
Sain palautetta tuossa yksi kaunis päivä, etten kirjoita enää tarpeeksi usein blogia. Pitänee siis korjata huonot tavat ja alkaa taas ahkeroida. Syy oli kuitenkin se, ettei ole mitään asiaa. Ketään tuskin kiinnostaa mun perusarki, jossa käyn koululla, sporttaamassa, nään kavereita, syön ja nukun.
Mutta Berliinin reissusta jäi pari hauskaa juttua kertomatta. Oltiin sillä laiva-ajelulla ja meitä oli Määtän perhe (kaksi vanhempaa ja pojat 12 ja 14 wee) sekä minä. Ajelun hinta oli aikuisilta 9e, opiskelijoilta 7e ja alle 12 wee lapsilta 3e. Istuskeltiin siinä kannella ja Artsi lähti hakemaan olutta sisältä. Hän sitten maksoi matkan siinä samassa ja häneltä oli kysytty, että "Kaksi aikuista ja kolme lasta?" Hän oli vain myötäillyt, että joojoo, kaksi aikuista ja kolme lasta. x) Eli tällä reissulla Sanna 23 wee olikin Sanna 12 wee. Kyllä sai taas nauraa. Ja ehkä parhainta vielä koko jutussa oli se, että myyjä oli vielä korostanut oluesta, että tämä ei ole sitten lapsille.
Toinen hauska juttu oli teknillisessä museossa. Löydettiin sieltä semmoinen lentosimulaattori. Siinä lennettiin siis lintuna WIENIN yllä! Olin aivan innoissani, kun tunsin paikat ja selitin niitä Robertille. Yhtään en osannut lentää, mutta ei se ollut oleellista. Oli muuten oikeesti ihan hullun vaikeeta heiluttaa niitä siipiä ja ohjata sitä tipua eteenpäin. Saipahan ainakin Simbo ja se laitteen ohjaaja kunnon naurut. JA Simbo kehtasi sanoa mua tädiksi yhdelle pikkulapselle. Prkl! :)
Mutta takaisin Wieniin. Kävin tänään Augartenissa. Se on sellainen puisto, jossa on sodanaikaisia torneja, jotka olivat osa puolustusjärjestelmää. Eli niiden päältä pystyi ampumaan jollain tykillä ja näin siis suojella kaupunkia ja kaupunkilaisia. Melkoisia pytinkejä olivat. (Kokoa voi hieman päätellä siitä, että tossa kuvan alareunassa on hieman mua korkeampi aita.) Jotenkin toi historia on viime aikoina vaikuttanut muhun aika voimakkaasti. Koulussa ainoat asiat historiassa mitkä mua kiinnosti, olivat maailmansodat. Ja nyt olen ollut niidenaikaisissa mestoissa ja.. hankala selittää. Uskon, että kun tulen takaisin Suomeen, niin kaivan jostain lukion historian kirjat ja mietin asioita hieman uudelta kantilta.
keskiviikko 10. kesäkuuta 2009
Dit fetzt ein!
EDIT: Vähän muutoksia loppuun ja kuvia.
84
Hallo!
Tulipa sitten vietettyä viikonloppua melkoisen historian omaassa kaupungissa. Eli siis Berliinissä Saksassa. Melko sanattomaksi vetää tuo historia ja jonkin verran siitä tuli paikallisten kanssa juteltuakin. Eipä siitä oikeastaan sen enempää. Menneisyys on historiaa ja tämä päivä tulevaisuutta.
Miksi sitten olin ylipäätään Berliinissä? Tällä kertaa kyseessä oli melkein täysin työreissu. Viikonloppuna järjestettiin judokisa Tuzla Cup, jossa olin tuomarina. Olin tutustunut kilpailun järjestäjään Thomasiin Tanskassa eräissä kisoissa ja siitä lähtien Thomas on pyytänyt minua usein Berliiniin. Tänä vuonna minulla oli mahdollisuus lähteä, joten miksipäs ei. Ja kyllä kannatti. Reissu oli aivan uskomattoman mahtava.
Lähdin torstai-iltana matkaan yöjunalla ja aamulla löysin itseni Berliinistä. Siitä sitten tutustumaan kaupunkiin ja illalla kisapaikalle. Kävin hieman sivistämässä itseäni erilaisissa museoissa Museums Inselillä ja sitten pällistelemässä muuria ja Brandenburgenstoria. Matkalla näin myös Siegessäule-pylvään ja Juutalaisten muistomerkin. Google tietää lisää, jos kiinnostaa.
Illalla sitten omatoimisesti kisapaikalle hullun tavaramäärän kanssa. (Rinkan lisäksi yksi matkalaukullinen tavaraa Suomeen ja erilaisia pienempiä kasseja.) Kun löysin perille ja menin morjenstamaan ihmisiä, niin heti avuliaat saksalaiset tulivat auttamaan kantamusteni kanssa ja auttoivat etsimään Thomasin. Siinä sitten auttelin kisapaikan rakentamisessa ja jubailin ihmisten kanssa. Muutamaan otteeseen sain kertoa, että "Moi, olen Sanna ja tulen Suomesta. Puhun näin hyvää saksaa, koska asun Wienissä."
Illalla kun kisapaikka oli kunnossa, niin lähdettiin pienellä porukalla hieman maistelemaan olutta. Olin tässä vaiheessa jo aivan kuollut, mutta ainakos yhden oluen jaksaa juoda. Mentiin erääseen kuppilaan, jossa oli unkarilaisten Stammtisch. Mentiin sinne, koska Thomasin parhalla kaverilla Gaborilla on unkarilaiset juuret jnejne. Siinä kun sitten tultiin kysymään, että mitä saisi olla, niin keskustelu meni osapuilleen näin: "Bier, Bier, Bier, Weiss Bier bitte." Ja tämä viimeinen oli siis yllättäen minä ja sain kyllä osakseni "hieman" pahaa silmää. :D Kaikki kääntyivät katsomaan, että mitä hittoa sä oikeen tilasit. Siinä sitten selittelin ja lopulta sain Weizeniä. :) Menihän se taas yöhön asti, mutta lähdettiin sentään Thomasin kanssa nukkumaan huomattavasti ennen kuin muut seurueestamme.
Aamulla sain armon aikaa, eikä mun tarvinnut herätä kuudelta lähtemään kisapaikalle. Sain nukkua peräti kahdeksaan asti. Gabor tuli aamulla mut hakemaan ja vaikutti mies melko fitissä olevan, vaikka.. noh nukkunut tuskin yhtään. Kisapaikalla sitten tuttujen morjenstelua ja tuomaripalaveri. Palaverissa ei kummempia. Antoisin saldo oli tuomariryhmien jako. Tuomareita oli paljon, joten meidän matolle tuli seitsemän tuomaria. Jaettiin 3 ja 4 ryhmät ja niiden sisällä sitten vaihdettiin miten vaihdettiin. Päivä oli hyvinkin onnistunut. Nolla kärpästä ja muutenkin vedin hyvin. Ryhmä oli ihan kiva ja eräs kollega halusi sitten kaiketi tutustua hieman paremminkin.
Illalla oli sitten banketti, jossa siis syötiin, juotiin ja juteltiin. Täältäkin lähdin suhteellisen kiltisti ja suhteellisen ajoissa nukkumaan. Siihen se kiltteys taisi sitten loppuakin.
Aamulla taas kisapaikalle ja hyvinkin fitissä kunnossa. Joskus olen vannonut, että krapulassa tai väsyneenä en kisoihin mene. Noh, väsy oli.. Tämä päivä oli huomattavasti tärkempi kuin edellinen, koska vuorossa olivat aikuiset ja mun matolla oli lisenssikokeleita, joka tarkoitti sitä, että tarkkailija katsoi mattoamme jatkuvasti silmä tarkkana. Ryhmässä oli vain viisi, joka siis tarkoitti enemmän töitä kuin edellisenä päivänä. Vedin kuitenkin aivan todella hyvin ja sain kehuja saksalaisilta tarkkailijoiltamme. Ja sain myös tietää, että läpäisen seuraavan lisenssikokeeni aivan varmasti loistavin arvosanoin!
Illalla sitten vuorossa taas hieman kaljanjuontia ja maailmanparantamista. Maanantaiaamuna meinasin ampua itseni, kun olin sopinut erään Stefanin kanssa, että hän tulee hakemaan mut kahdeksan aikaan, kun olin kaupungille menossa. Kyllä täytyy ihmisen olla tyhmä, kun herää vapaaehtoisesti keskellä yötä hullun rankan viikonlopun jälkeen vain ja ainoastaan lähteäkseen kaupungille. Noh, suomalaisseurassa tuli tämä päivä vietettyä: Sea Life ja kaupunkikierros paatilla. Illalla judoon, jonne kreikkalaiset ystävämme tulivat vieraiksi. Olipas ihan hauskat treenit. Vaikka aina sanon, että en osaa mattojudoa pätkän vertaa, niin kai mä oikeasti siinä oon aika hyvä. Tai sitten se kreikkalaistyttö oli aivan surkimus. :o)
Treenien jälkeen saksalaiseen tapaan kannettiin pari koria olutta saliin ja otettiin hieman urheilujuomaa. Ilta oli aivan mahtava. Siinä taas paranneltiin maailmaa oluen ja ouzon voimalla ja sanalla sanoen: parhautta oli. Illan aikana opin taas runsaasti saksaa ja sain sovittua itselleni deitit seuraavaksi päiväksi. ;)
Lyhyiden yöunien jälkeen lähdin taas kaupunkia kohti. Tällä kertaa kohteena Hauptbahnhof ja Robert. Robertilla oli lomaa ja hän lupasi lähteä seurakseni kaupungille päiväksi. Poliisimiehiä. :P Mentiin teknilliseen museoon ja siellä sai hyvinkin vietettyä koko päivän. Kierreltiin ympäri ja kokeiltiin jokaista vehjettä, jossa jotain kokeiltavaa oli. Hänen kanssaan oli aivan mahtavan kiva päivä. Hän näytti vielä pari nähtävyyttä (Checkpoint Charlie ja aukio, jonka nimeä en millään saa päähäni). Ja kai sitä jonkun verran on oppinut saksaa, koska kun istuttiin Robertin kanssa junassa, niin olin alkamassa puhumaan kanssamatkustajista paskaa, ihan kuten suomeksi voi melko rauhassa tehdä. Sitten tajusin, että hups, kaikki ymmärtäisivät. Eli saksa tuntui siis siinä vaiheessa täysin "äidin"kieleltä. Huisia.
Illalla aivan kuolleena junaan ja hyvin nukutti. Aloitin köllimisen siinä kuuden aikoihin ja otin pienet päikkärit. Heräsin jossain välissä ja rupesin yöunille. Eihän junassa ikinä voi kunnolla nukkua, mutta melko hyvää unta sain. Jostain syystä aamulla juna oli kaksi(!) tuntia myöhässä, joten se niistä luennoista.
Vaikka paljon näin ja koin, niin paljon jäi vielä nähtäväksi. Tiedän, että olen hyvin tervetullut Berliiniin, milloin vain sinne ikinä haluankaan mennä. Saletisti löytyy aina joku, jonka luokse pääsee yöksi ja joka pitää seuraa. Parhautta! Ihmiset ovat ihania ja tavoitteeni on tulla yhtä hyväksi ja ihanaksi ihmiseksi kuin berliiniläiset, joihin tutustuin.
Saldo:
* Uusia ystäviä
* Hyvät kisat loistotuomaroinnilla
* Hymy huulille
* Turisteilua (historiaa)
* Kaljapöhö
* Iso mustelma
* "Murtunut" varvas
* Jättimäinen univelka
84
Hallo!
Tulipa sitten vietettyä viikonloppua melkoisen historian omaassa kaupungissa. Eli siis Berliinissä Saksassa. Melko sanattomaksi vetää tuo historia ja jonkin verran siitä tuli paikallisten kanssa juteltuakin. Eipä siitä oikeastaan sen enempää. Menneisyys on historiaa ja tämä päivä tulevaisuutta.
Miksi sitten olin ylipäätään Berliinissä? Tällä kertaa kyseessä oli melkein täysin työreissu. Viikonloppuna järjestettiin judokisa Tuzla Cup, jossa olin tuomarina. Olin tutustunut kilpailun järjestäjään Thomasiin Tanskassa eräissä kisoissa ja siitä lähtien Thomas on pyytänyt minua usein Berliiniin. Tänä vuonna minulla oli mahdollisuus lähteä, joten miksipäs ei. Ja kyllä kannatti. Reissu oli aivan uskomattoman mahtava.
Lähdin torstai-iltana matkaan yöjunalla ja aamulla löysin itseni Berliinistä. Siitä sitten tutustumaan kaupunkiin ja illalla kisapaikalle. Kävin hieman sivistämässä itseäni erilaisissa museoissa Museums Inselillä ja sitten pällistelemässä muuria ja Brandenburgenstoria. Matkalla näin myös Siegessäule-pylvään ja Juutalaisten muistomerkin. Google tietää lisää, jos kiinnostaa.
Illalla sitten omatoimisesti kisapaikalle hullun tavaramäärän kanssa. (Rinkan lisäksi yksi matkalaukullinen tavaraa Suomeen ja erilaisia pienempiä kasseja.) Kun löysin perille ja menin morjenstamaan ihmisiä, niin heti avuliaat saksalaiset tulivat auttamaan kantamusteni kanssa ja auttoivat etsimään Thomasin. Siinä sitten auttelin kisapaikan rakentamisessa ja jubailin ihmisten kanssa. Muutamaan otteeseen sain kertoa, että "Moi, olen Sanna ja tulen Suomesta. Puhun näin hyvää saksaa, koska asun Wienissä."
Illalla kun kisapaikka oli kunnossa, niin lähdettiin pienellä porukalla hieman maistelemaan olutta. Olin tässä vaiheessa jo aivan kuollut, mutta ainakos yhden oluen jaksaa juoda. Mentiin erääseen kuppilaan, jossa oli unkarilaisten Stammtisch. Mentiin sinne, koska Thomasin parhalla kaverilla Gaborilla on unkarilaiset juuret jnejne. Siinä kun sitten tultiin kysymään, että mitä saisi olla, niin keskustelu meni osapuilleen näin: "Bier, Bier, Bier, Weiss Bier bitte." Ja tämä viimeinen oli siis yllättäen minä ja sain kyllä osakseni "hieman" pahaa silmää. :D Kaikki kääntyivät katsomaan, että mitä hittoa sä oikeen tilasit. Siinä sitten selittelin ja lopulta sain Weizeniä. :) Menihän se taas yöhön asti, mutta lähdettiin sentään Thomasin kanssa nukkumaan huomattavasti ennen kuin muut seurueestamme.
Aamulla sain armon aikaa, eikä mun tarvinnut herätä kuudelta lähtemään kisapaikalle. Sain nukkua peräti kahdeksaan asti. Gabor tuli aamulla mut hakemaan ja vaikutti mies melko fitissä olevan, vaikka.. noh nukkunut tuskin yhtään. Kisapaikalla sitten tuttujen morjenstelua ja tuomaripalaveri. Palaverissa ei kummempia. Antoisin saldo oli tuomariryhmien jako. Tuomareita oli paljon, joten meidän matolle tuli seitsemän tuomaria. Jaettiin 3 ja 4 ryhmät ja niiden sisällä sitten vaihdettiin miten vaihdettiin. Päivä oli hyvinkin onnistunut. Nolla kärpästä ja muutenkin vedin hyvin. Ryhmä oli ihan kiva ja eräs kollega halusi sitten kaiketi tutustua hieman paremminkin.
Illalla oli sitten banketti, jossa siis syötiin, juotiin ja juteltiin. Täältäkin lähdin suhteellisen kiltisti ja suhteellisen ajoissa nukkumaan. Siihen se kiltteys taisi sitten loppuakin.
Aamulla taas kisapaikalle ja hyvinkin fitissä kunnossa. Joskus olen vannonut, että krapulassa tai väsyneenä en kisoihin mene. Noh, väsy oli.. Tämä päivä oli huomattavasti tärkempi kuin edellinen, koska vuorossa olivat aikuiset ja mun matolla oli lisenssikokeleita, joka tarkoitti sitä, että tarkkailija katsoi mattoamme jatkuvasti silmä tarkkana. Ryhmässä oli vain viisi, joka siis tarkoitti enemmän töitä kuin edellisenä päivänä. Vedin kuitenkin aivan todella hyvin ja sain kehuja saksalaisilta tarkkailijoiltamme. Ja sain myös tietää, että läpäisen seuraavan lisenssikokeeni aivan varmasti loistavin arvosanoin!
Illalla sitten vuorossa taas hieman kaljanjuontia ja maailmanparantamista. Maanantaiaamuna meinasin ampua itseni, kun olin sopinut erään Stefanin kanssa, että hän tulee hakemaan mut kahdeksan aikaan, kun olin kaupungille menossa. Kyllä täytyy ihmisen olla tyhmä, kun herää vapaaehtoisesti keskellä yötä hullun rankan viikonlopun jälkeen vain ja ainoastaan lähteäkseen kaupungille. Noh, suomalaisseurassa tuli tämä päivä vietettyä: Sea Life ja kaupunkikierros paatilla. Illalla judoon, jonne kreikkalaiset ystävämme tulivat vieraiksi. Olipas ihan hauskat treenit. Vaikka aina sanon, että en osaa mattojudoa pätkän vertaa, niin kai mä oikeasti siinä oon aika hyvä. Tai sitten se kreikkalaistyttö oli aivan surkimus. :o)
Treenien jälkeen saksalaiseen tapaan kannettiin pari koria olutta saliin ja otettiin hieman urheilujuomaa. Ilta oli aivan mahtava. Siinä taas paranneltiin maailmaa oluen ja ouzon voimalla ja sanalla sanoen: parhautta oli. Illan aikana opin taas runsaasti saksaa ja sain sovittua itselleni deitit seuraavaksi päiväksi. ;)
Lyhyiden yöunien jälkeen lähdin taas kaupunkia kohti. Tällä kertaa kohteena Hauptbahnhof ja Robert. Robertilla oli lomaa ja hän lupasi lähteä seurakseni kaupungille päiväksi. Poliisimiehiä. :P Mentiin teknilliseen museoon ja siellä sai hyvinkin vietettyä koko päivän. Kierreltiin ympäri ja kokeiltiin jokaista vehjettä, jossa jotain kokeiltavaa oli. Hänen kanssaan oli aivan mahtavan kiva päivä. Hän näytti vielä pari nähtävyyttä (Checkpoint Charlie ja aukio, jonka nimeä en millään saa päähäni). Ja kai sitä jonkun verran on oppinut saksaa, koska kun istuttiin Robertin kanssa junassa, niin olin alkamassa puhumaan kanssamatkustajista paskaa, ihan kuten suomeksi voi melko rauhassa tehdä. Sitten tajusin, että hups, kaikki ymmärtäisivät. Eli saksa tuntui siis siinä vaiheessa täysin "äidin"kieleltä. Huisia.
Illalla aivan kuolleena junaan ja hyvin nukutti. Aloitin köllimisen siinä kuuden aikoihin ja otin pienet päikkärit. Heräsin jossain välissä ja rupesin yöunille. Eihän junassa ikinä voi kunnolla nukkua, mutta melko hyvää unta sain. Jostain syystä aamulla juna oli kaksi(!) tuntia myöhässä, joten se niistä luennoista.
Vaikka paljon näin ja koin, niin paljon jäi vielä nähtäväksi. Tiedän, että olen hyvin tervetullut Berliiniin, milloin vain sinne ikinä haluankaan mennä. Saletisti löytyy aina joku, jonka luokse pääsee yöksi ja joka pitää seuraa. Parhautta! Ihmiset ovat ihania ja tavoitteeni on tulla yhtä hyväksi ja ihanaksi ihmiseksi kuin berliiniläiset, joihin tutustuin.
Saldo:
* Uusia ystäviä
* Hyvät kisat loistotuomaroinnilla
* Hymy huulille
* Turisteilua (historiaa)
* Kaljapöhö
* Iso mustelma
* "Murtunut" varvas
* Jättimäinen univelka
keskiviikko 3. kesäkuuta 2009
Nicht dabei?! Nicht gelebt!
74
"Hot as hell!"
"Gas geben."
"Einfach das Leben geniessen!"
"Gemma Bier trinken."
Tulipa sitten vietettyä joulu, juhannus, synttärit, festarit ja häät yhdessä viikonlopussa. Eli oli siis aivan järisyttävät bileet!
Sai lahjoja == joulu.
Sataa, ollaan autoilla menossa juomaan viinaa, on kuitenkin kesä, hullun letkeetä musaa soi == juhannus.
Elämästä nauttimista == synttärit.
Musaa, alkoholia, uusia tuttavuuksia, bilettämistä, aivot offilla == festarit.
Tunteikasta menoa == häät.
Eli mitä ihmettä tämä kaikki oikein tarkoittaa? Kyseessä oli tietenkin Spring Break Partyt Kroatian rannikolla Rovinjissa. Sääennusteet eivät olleet meidän puolella, mutta kaikesta huolimatta vain perjantaina satoi (suurin osa matkalla), lauantaina oli aivan megasää ja sunnuntaina muun hitailun lomassa hieman huono keli.
Matkaan lähdettiin perjantaina aamukuuden jälkeen. Porukkaan kuului 12 erimaalaista sankaria ja kolmella autolla lähdettiin matkaan. Kroatiaan saavuttiin myöhään iltapäivällä ja pienen alkusäädön jälkeen päästiin asiaan, eli bilettämään. Itsellä meni hyvin. Oli sopiva humala, mutta ei missään tapauksessa liikaa. Riinan kanssa käytiin tutustumassa aika moniin porukoihin. Saldo: yksi lippis, yksi parempi tuttavuus ja n. 10 minuuttia diskossa.
Lauantai valkeni ja huomasimme, että kämppämme avain on kadonnut. Asiaa selviteltiin pitkälle sunnuntain puolelle, mutta selvisi kuitenkin loppujen lopuksi, että se oli varastettu.. Kivakiva. Itse nukuin tapahtumahetkellä noin kahden metrin päässä ovesta. Että ei ainakaan herkkää unta nukuttu, vaikka oli kylmä kuin napapiirillä ja tuntui, että olin koko ajan hereillä, kun paleli niin paljon.
Lauantai oli siis ranta-/allaspäivä. Aivan parhautta, vaikka tuuli hieman kylmästi välillä puhalsikin. Ja merivesi oli ah niin ihanaa! Rakastan merta! Kaljaa tuli nautittua sopivasti ja illalla grillailun jälkeen (ja ennen ja aikana ja ja..) päästiin taas asiaan, eli bilettämiseen.
Tällä kertaa taas lisää uusia ihmisiä ja ehkä jopa 15 minuuttia diskossa. Tuli pieni äkkilähtö, koska minulle tuli eräänlainen "tulos tai ulos" -ilmoitus. Saldo: hukkunut takki, naurua, ihmissuhderulettia, säätöä ja kaikkea muuta metkaa. Ja luontoaktivisteille tarkennus: takki ei toivottavasti hukkunut, se oletettavasti varastettiin hyötykäyttöön.
Minä olin kaikkien vastaväitteistä huolimatta lauantaiyönä tosikin kiltisti, koska.. noh. Kysykää asianosaisilta. :P Sunnuntai valkeni toisille jäätävämpänä kuin toisille ja toisille taas hyvinkin hymyilevissä merkeissä. Aamupalan jälkeen hieman merenrantareippailua ja ah niin ihania maisemia. Vielä jos se aurinko olisi paistanut. Ja aivan, avain löytyi! Eräät poijjaat sen sitten kantoivat meidän kämppään takaisin. "Löydettiin tämä tuolta pusikosta pitkän matkan päästä." "MiTäääh?" En tajua, en vaan tajua, mutta ehkä parempi niin. Mitään ei oltu pöllitty ja meni ihan näppärästi, kun ei tarvinnut ikinä etsiä tyyppiä, jolla avain olisi. Pidettiin siis koko loppuajankin ovi auki.
Sunnuntaina vannoin, että aijon tehdän diskossaolemisennätyksen! Ja jihuu, sehän onnistui. Olin varmaan neljä tuntia diskossa. Milloin kenenkin kanssa, kun seuralaiset tuntuivat olevan hieman eimejaksetakaantäälläollamennäänpois -tuulella ja itse jäin usein epätietoiseksi tästä informaatiosta. Ja olihan se paskaa, koska olen itse niin epäsosiaalinen ja aloitteisiin kykenemätön, joten.. nah, jepjep. Yö oli jälleen erilainen kuin yksikään aikaisempi ja mikäs sen parempi. Frankfurter, mag dich!
Maanantaina alkoi sitten kotimatka. Hyvästejä olisi tietysti voinut sanoa enemmänkin, mutta.. parempi näin. Matkalla ihasteltiin Sloveniaa, joka todella teki minuun positiivisen vaikutuksen. On rannikkoa ja vuoristoa. "Small country, with a big heart, really!"
Tässäpä tämä, seikkaperäinen selostus mun elämäni yhdestä parhaasta viikonlopusta. Vain minä itse tiedän, miten sen koin ja miksi. Te tiedette nyt osan!
Puspus,
P.S. Kuka on ens vuonna messissä?
"Hot as hell!"
"Gas geben."
"Einfach das Leben geniessen!"
"Gemma Bier trinken."
Tulipa sitten vietettyä joulu, juhannus, synttärit, festarit ja häät yhdessä viikonlopussa. Eli oli siis aivan järisyttävät bileet!
Sai lahjoja == joulu.
Sataa, ollaan autoilla menossa juomaan viinaa, on kuitenkin kesä, hullun letkeetä musaa soi == juhannus.
Elämästä nauttimista == synttärit.
Musaa, alkoholia, uusia tuttavuuksia, bilettämistä, aivot offilla == festarit.
Tunteikasta menoa == häät.
Eli mitä ihmettä tämä kaikki oikein tarkoittaa? Kyseessä oli tietenkin Spring Break Partyt Kroatian rannikolla Rovinjissa. Sääennusteet eivät olleet meidän puolella, mutta kaikesta huolimatta vain perjantaina satoi (suurin osa matkalla), lauantaina oli aivan megasää ja sunnuntaina muun hitailun lomassa hieman huono keli.
Matkaan lähdettiin perjantaina aamukuuden jälkeen. Porukkaan kuului 12 erimaalaista sankaria ja kolmella autolla lähdettiin matkaan. Kroatiaan saavuttiin myöhään iltapäivällä ja pienen alkusäädön jälkeen päästiin asiaan, eli bilettämään. Itsellä meni hyvin. Oli sopiva humala, mutta ei missään tapauksessa liikaa. Riinan kanssa käytiin tutustumassa aika moniin porukoihin. Saldo: yksi lippis, yksi parempi tuttavuus ja n. 10 minuuttia diskossa.
Lauantai valkeni ja huomasimme, että kämppämme avain on kadonnut. Asiaa selviteltiin pitkälle sunnuntain puolelle, mutta selvisi kuitenkin loppujen lopuksi, että se oli varastettu.. Kivakiva. Itse nukuin tapahtumahetkellä noin kahden metrin päässä ovesta. Että ei ainakaan herkkää unta nukuttu, vaikka oli kylmä kuin napapiirillä ja tuntui, että olin koko ajan hereillä, kun paleli niin paljon.
Lauantai oli siis ranta-/allaspäivä. Aivan parhautta, vaikka tuuli hieman kylmästi välillä puhalsikin. Ja merivesi oli ah niin ihanaa! Rakastan merta! Kaljaa tuli nautittua sopivasti ja illalla grillailun jälkeen (ja ennen ja aikana ja ja..) päästiin taas asiaan, eli bilettämiseen.
Tällä kertaa taas lisää uusia ihmisiä ja ehkä jopa 15 minuuttia diskossa. Tuli pieni äkkilähtö, koska minulle tuli eräänlainen "tulos tai ulos" -ilmoitus. Saldo: hukkunut takki, naurua, ihmissuhderulettia, säätöä ja kaikkea muuta metkaa. Ja luontoaktivisteille tarkennus: takki ei toivottavasti hukkunut, se oletettavasti varastettiin hyötykäyttöön.
Minä olin kaikkien vastaväitteistä huolimatta lauantaiyönä tosikin kiltisti, koska.. noh. Kysykää asianosaisilta. :P Sunnuntai valkeni toisille jäätävämpänä kuin toisille ja toisille taas hyvinkin hymyilevissä merkeissä. Aamupalan jälkeen hieman merenrantareippailua ja ah niin ihania maisemia. Vielä jos se aurinko olisi paistanut. Ja aivan, avain löytyi! Eräät poijjaat sen sitten kantoivat meidän kämppään takaisin. "Löydettiin tämä tuolta pusikosta pitkän matkan päästä." "MiTäääh?" En tajua, en vaan tajua, mutta ehkä parempi niin. Mitään ei oltu pöllitty ja meni ihan näppärästi, kun ei tarvinnut ikinä etsiä tyyppiä, jolla avain olisi. Pidettiin siis koko loppuajankin ovi auki.
Sunnuntaina vannoin, että aijon tehdän diskossaolemisennätyksen! Ja jihuu, sehän onnistui. Olin varmaan neljä tuntia diskossa. Milloin kenenkin kanssa, kun seuralaiset tuntuivat olevan hieman eimejaksetakaantäälläollamennäänpois -tuulella ja itse jäin usein epätietoiseksi tästä informaatiosta. Ja olihan se paskaa, koska olen itse niin epäsosiaalinen ja aloitteisiin kykenemätön, joten.. nah, jepjep. Yö oli jälleen erilainen kuin yksikään aikaisempi ja mikäs sen parempi. Frankfurter, mag dich!
Maanantaina alkoi sitten kotimatka. Hyvästejä olisi tietysti voinut sanoa enemmänkin, mutta.. parempi näin. Matkalla ihasteltiin Sloveniaa, joka todella teki minuun positiivisen vaikutuksen. On rannikkoa ja vuoristoa. "Small country, with a big heart, really!"
Tässäpä tämä, seikkaperäinen selostus mun elämäni yhdestä parhaasta viikonlopusta. Vain minä itse tiedän, miten sen koin ja miksi. Te tiedette nyt osan!
Puspus,
P.S. Kuka on ens vuonna messissä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)
