Kielikurssi alkoi

Hallo!

Tänään alkoi saksan kielikurssi. Käyn kurssia Simmeringissä, joka sijaitsee asunnostani katsoen hevon bebassa. Siis ihan toisella puolella kaupunkia. Ensin menen ratikalla juna-asemalle (voisi myös kävellä, koska vain yksi pysäkinväli), sitten junalla yhden pysäkin Ottakringille ja siitä U3 (U-bahn 3) [metro] Simmeringiin. Matka-aika noin reipas puolisen tuntia.

Kurssilla on 15 jamppaa ja kaikki suunnilleen samalla tasolla kuin minäkin. Siellä on monia espanjalaisia, jotka puhuvat keskenään espanjaa ja ranskaa puhuvia on myös aika paljon. Itse olen ainoa suomalainen, mikä on tosi jees. Vaikka haluaisin sanoa jotain suomeksi, niin kukaan ei ymmärtäisi. Eikös se pakko ole paras keino oppia?

Opettaja on todella mukava ja hänen nimensä on Judith. Hän on melko nuori ja kysyi meiltä melkein ensimmäiseksi, että voiko hän jatkossa ottaa koiransa mukaan kurssille, koska se ei voisi olla yksin niin pitkää aikaa, mitä Judith joutuisi olemaan poissa. Judith on itävaltalainen ja puhuu hyvää ja selkeää saksaa, tarpeeksi hitaasti.

Tänään myös tutustuttiin paperisotaan, liittyen koulun alkamiseen. On kaikenmaailman rekisteröintiä ja säätöä. Miksi asiat pitää tehdä hankalasti? Tai voi olla, että se vain tuntuu säätämiseltä. En tiedä mitä ulkkarit joutuvat Suomessa tekemään ennen opiskelujen alkua.. Mutta eiköhän hommat hoidu tän viikon aikana. Myös hankalat aukioloajat vaikeuttavat tätä säätämistä. Simmeringistä on aika pitkä matka koululle, jossa noita hommia hoidetaan..

Illalla meillä on Buddy [tutor] -tapaaminen. Ties vaikka törmäisin omaani, joka vaikuttaa todella mukavalta parin mailin perusteella. Stefan (jotain sanotaan Mel:iksi), 25 wee. Hänestä lisää sitten kuin tiedän.