Montafon

43



















Oltiin Alppimatkailemassa läntisessä Itävallassa, Schrunssissa. Tai oikeastaan ei oltu Schrunssissa, mutta se on hieman "isompi" kylä siinä meidän mestan vieressä. Oma kylämme oli nimeltään St. Gallenkirche. Matkalla oltiin suomen-ruotsalaisin voimin: Anna, Tiia, Therese (SWE) ja minä Wienistä sekä Katri Suomesta. Matkaan lähdettiin maanantaina 2.2. yöjunalla. Junamatka meni ihan kivasti makuuvaunussa, vaikka se juna kaikenlaista meteliä pitikin. Nukuttiin kuitenkin suhteellisen hyvin ja vielä pimeän aikaan (seitsemän aikoihin) oli ensimmäinen vaihto. Täällä makuupaikkoihin kuuluu aamupala (sämpylää ja kahvia) ja saimme aivan loistavaa palvelua junahenkilökunnalta. Tällä tarkoitan, että konduktööri-täti kysyi, että mihin aikaan haluamme aamupalan ja ehdotti jopa, että otamme sen take awayna, jotta saamme nukkua pidempään.

1. päivä:
Kun päästiin Schrunsin kylään aamulla ennen kahdeksaan, niin aurinko alkoi pikkuhiljaa nousta. Etsimme bussia, jolla pääsemme majapaikkaamme ja sieltä se pienen odottelun jälkeen tuli. Kysyimme kuskilta, että meneekö tämä sinne ja missä pitää jäädä pois. Hänellä ei ollut mitään käsitystä. No jesh, hyvin tää menee. Hän kuitenkin kehotti hyppäämään kyytiin (eikä puhettakaan, että oltaisi jotain maksettu kyydistä) ja alkoi itse soitella neuvoja joltakin, että missäköhän sitä pitäisiä jäädä pois. Jo tässä vaiheessa olimme kerenneet huomata, että kylän porukka on aivan mielettömän ystävällisiä. Kaikki tervehtivät ja hymyilivät. Wau, otetaan oppia heistä!

Löydettiin oikea bussipysäkki ja lähdettiin taapertamaan ylämäkeen kohti majapaikkaamme. Löysimme oikean talon ja heti sisältä tuli paikan pitäjä toivottamaan tervetulleeksi ja ohjaamaan meidän alakertaan, jonne saimme jättää tavaramme siksi aikaa, että hän saa huoneemme siivotuksi. Talo oli siis aivan huge ja siellä oli kuusi erikokoista huoneistoa. Meidän huoneisto oli alakerrassa, saunan vieressä. Siihen kuului makuuhuone (neljä sänkyä) ja keittiö, jossa sohvasta oli tehty yksi sänky lisää. Ja meillä oli oma terassi ja lähin hiihtohissi lähti parin sadan metrin päästä talostamme. Kauppa oli vähän kauempana, mutta ostokset tuli helposti hoidettua, kun tultiin rinteestä. Bussipysäkille oli matkaa hieman vähemmän kuin rinteeseen. Olin todella tyytyväinen majapaikkaamme.

Sitten käytiin vuokraamassa Annalle ja Thereselle laskukamat. Sielläkin palvelu oli todella ystävällistä ja tytöt selkeästi hymyilivät tarpeeksi, koska saivat välineensä todella halvalla. Tässä vaiheessa Katrin juna oli jo Schrunssissa, eli otimme hänet bussipysäkiltä matkaan ja kamojen vaihdon jälkeen lähdettiin kohti rinteitä. Otimme bussilla suunnaksi Silvretta Nova hiihtokeskuksen. Siellä sitten paineltiin menemään koko päivä auringonpaisteessa. Hurjan kivaa! Kun lopetettiin laskeminen, niin vähän Apres Skitä ja kaupan kautta kotiin. Illalla syötiin, käytiin saunassa ja mentiin aikaisin nukkumaan matkaväsymystä pois.























2. päivä:
Toinenkin päivä valkeni aurinkoisena. Päätimme nyt ottaa kurssin aivan toiseen suuntaan kohti Hoch Joch keskusta. Matkan alkuvaiheessa päästiin jo draaman makuun, sillä bussikuskimme ajoi kapealla sillalla (tai oikeasti sen jälkeen) pienen kolarin erään Audin kanssa. Paha skriiiik -ääni ja kaikki ulos ja seuraavaan bussiin. No kiva kiva. Itse laskupäivä oli kiva, vaikka pienen pientä tuskaa oli jo jaloissa havaittavissa. Täksi päiväksi oli sukkamäärä lisätty kolmeen, mutta sekään ei sitten kuitenkaan ollut se optimiratkaisu. Laskettiin taas pitkää päivä ja lopussa saatiin hieman lisää ei-niin-toivottua -draamaa. Annan lauta putosi tuolihississä ja kaiken epäonnen ja sähläämisen jälkeen eräs mies lähti helikopterilla sairaalaan. Hän näki, että lauta putosi ja lähti sen perään. Sitten tapahtui jotain, mistä kenelläkään ei ole mitään tietoa, että mitä.. Että näin, ei kovin mukava päätös päivälle. Minä ja Katri lähdettiin kauppaan ja tekemään ruokaa (Katri oli Apres Skissä tapahtumahetkellä ja minä hissin yläasemalla, joten kumpikaan ei ollut nähnyt mitään), muut lähtivät vielä hieman setvimään asiaa... Noh, sattuneesta syystä tänäkään iltana ei menty Apres Skihin, vaan aikaisin nukkumaan.

3. päivä:
Aamu valkeni auringonpaisteisena, muttei niin kirkkaana kuin edelliset päivät. Päätimme, että lähdemme lähihissillämme ylös vuorille. Viritimme Annan kanssa tuunatut karkuremmimme tiukasti lautoihin ja jalkoihin kiinni ja taas mentiin. Hissi oli aivan järkyttävä. Ei oikeen kukaan tajuttu kuinka se turvakaari piti sulkea ja siinä sitten köröteltiin pelko persiissä, että mitähän nyt tapahtuu. Kaikki pääsimme kuitenkin ylös asti ehjin nahoin. Päivä oli peruskauraa, eli laskemista (ja vähän kaljaa). Tänä päivänä löytyi kaikkein optimaalisin sukkaratkaisu: oikeassa jalassa kaksi tavallista sukkaa ja villasukka, vasemmassa yksi tavallinen sukka ja villasukka. Mulla siis näköjään on näinki suuri ero jalkojen koossa.

Illalla saunaan ja nyt nokka kohti Apres Skitä, viimeisen illan kunniaksi. Mentiin ensin Schrunsin keskustaan, josta yritettiin etsiä jotain baaria tai pubia. Oli muuten hankalaa. Päädyttiin sitten yhteen hissin lähellä olevan Apres Ski -baariin. Siellä oli kova meno, hullusti ihmisiä ja paljon kaljaa. :) Se meni kymmenen aikaan kiinni ja kyseltiin siinä sitten, että mihis nyt.. Baarin työntekijä suositteli meille lähes omassa kotikylässämme olevaa Limo-baaria. Siellä oli kuulemma tänään bileet ja tyttönen itsekin oli lähdössä sinne, koska siellä on kaikki. Selvä, sinne siis.























Eine Strasse, viel Bäume,
Ja, das ist eine Allee.
Allee, allee, allee.

Tuota hoilatessa meni bussin odottelu ja itse bussimatkakin. Sitten vaa baariin sisään. Ja miksiköhän tästäkin piti tehdä vaikeaa? Jouduttiin jonottamaan (!) ja narikka oli täynnä. Nooh, takit vaan jonkun kaapin päälle ja menoks. Lisää kaljaa ja hullusti joraamista! Oli ihan huisin kivaa ja todella letkeetä, sillä 12- ja 50-vuotiaat juhlivat sulassa sovussa samassa baarissa... :) Melkosta. Kotiin taksilla kahden aikoihin ja yöpalaksi spagettia. x)

4. päivä:
Huh, joko kello on kahdeksan? Onko pakko nousta. Joo'o, kyllä on. Ylös ja pakkaamaan, sillä huone piti luovuttaa.. Nooh, kyllä se elämä kuitenkin lopulta voitti, vaikka ulkona oli pilvistä ja pientä kivistystä oli havaittavissa pääkopan alueella.. On tuo ulkoilmaurheilu kuitenkin loistavaa! :) Päädyttiin laskemaan taas Hoch Jochiin, tai oikeammin vain minä, Therese ja Tiia laskettiin. Anna ja Katri menivät rodlaamaan (eli kelkkailemaan). Meidän laskeminen oli melkoista hakuammuntaa, sillä rinteessä ei nähnyt yhtään mitään. Muistelin, että kohta tulee pieni ylämäki, johon täytyy ottaa vauhtia, mutta eipä tullut otettua, koska ei nähnyt ei niin mitään. Tuli ainakin hypittyä päivän aikana aivan hullun paljon. Rinteiden reunoilla olevat oranssit merkkikepit pelastivat minun päiväni aivan kympillä. Syömisen jälkeen oli mun vuoro kokeilla rodlaamista. Lainasin Katrin kelkkaa ja sitten mentiin. Ei ollut helpointa lautailukengillä, mutta onnistui.. Nilkan jos olisi saanut ojennettua, niin olisi ollut helpompaa. Ja jos ei muuta, niin kastuin ainakin ihan täysin, koska mun kengät pöllytti sitä lunta aika hyvin päälle.. :) Mutta hauskaa oli, ihan simppana! ;)


















Päivän jälkeen oli väsyneitä naisia koko kämmenellinen. Raahauduttiin talollemme hakemaan kamat ja käymään pikaisesti suihkussa. Sen jälkeen Schrunsin kautta Bludenziin, jossa kävimme syömässä ja hengasimme loppuillan, ennen kuin junamme lähti 22:40 kohti Wieniä. Therese ei ollut saanut lippua samaan makuuvaunuun meidän kanssa ja yllätykseksemme vaunussa meitä odotti sellainen vanhahko äijä, joka ei sanonut mitään koko aikana (tai ainakaan minä en kuullut). Noo, nukkumaan vaan! :) Olin muuten aika väsynyt, kun otin pientä välikuolemaa jo juna-aseman odotushuoneessa.. :)

Mutta kaiken kaikkiaan reissu oli aivan mahtava! Jälleen kerran väsynyt, mutta onnellinen. Nyt kello on puoli seitsemän ja odottelen, että milloin kehtaan mennä nukkumaan. ;)