Kymmenen senttiä pelkkää vittuilua

60

Odotuksia ei oikeastaan ole. Tai.. on sittenkin. Ennakkoluuloja voisi sanoa. Menen sisään. Stereotyypin mukaisia ihmisiä, paljon. Pelottaa? Ei sentään. Tunnen olevani liian helppo nakki kuka ei kuulu joukkoon pelissä. Ehkä olut helpottaa, kokeillaan. Astun peremmälle. Sydämessä alkaa jyskyttää vai onko se sittenkin sydän joka hakkaa. Ei, kyllä se tulee ulkopuolelta. Oikeastaan koko kropassa jyskyttää. Metkaa. Sitten alkaa tapahtua. Minäkin nostan vaistonvaraisesti käden ylös. Pää alkaa notkua omituisesti puolelta toiselle. Eihän tämä nyt niin paha juttu olekaan. Annan virran viedä ja kohta huomaan jopa hieman hyppiväni? Mitäh? Onneksi muutkin tekevät niin. Huulillani on hassu hymy. Varmaan myös melko leveä sellainen. Miksi muilla ei ole? Olen kuin olenkin siis hieman poikkeava. Ehkä.

Mistä ihmeestä tässä on oikeen kyse? Villejä veikkauksia? Taas meni yksi mäenookoskaan, mutta.. tehty mikä tehty. Olin heavy-konsertissa! :)


















Tässä kävi niinkin hassusti, että Therese tunti lämppäribändin poikia ja sai meidän nimemme listaan, jonka vuoksi siis pääsimme ilmaiseksi keikalle. Ehdottomasti kokemisen arvoinen ilta, mutta tuskin menen toista kertaa. Ainakaan kovin vapaaehtoisesti ja niin, että itse maksaisin ko. keikasta. Noh, never say never. Bändit olivat siis ruotsalaiset Sabaton ja Hammer Fall. Ikinä en ollut kummastakaan kuullut, mutta kai ne melkoisen kuuluisia ovat.

Mutta se konsertista. Oli vieraitakin. Maija ja Topi kävivät! Oli kivaa. Säät suosi ja molempina päivinä käytiin piknikillä puistoissa, koska oli vaan niin megahyvät kelit. Ja sitten juotiin vähän drinksuja. Mentiin ekaan paikkaan, ja päätettiin ottaa siellä yhdet. Lähdettiin pois ja siirryttiin noin 10 metrin päähän seuraavaan. Topi tokaisi, että mitähän tästäkin illasta tulee, jos tätä tahtia jatketaan. Toisessa paikassa käytiin (minä kävin) mielenkiintoinen keskustelu tarjoilijan kanssa.

"Oletteko te Unkarista?"
"Ei."
"No mistäs sitten?"
"Suomesta."
"Teillä Suomessa ei ole tapana antaa tippiä?"
"Ei."

:D Palvelu oli meistä huonoa ja loppusummat sopivia tasalukuja, joten ei tosiaan annettu mitään tippiä. Eikä paikassa ollut edes vessaa ja oli kyllä jo melkoiset kuplat otsissa.




































Loppuviikko menikin sitten kouluhommia painaessa ja täytettyjä paprikoita syöden. Viikonloppuna aluemestaruuskisat (judossa siis) ja siellä koko vkl. Oli kivaa. Kyllä sitä koko ajan pärjää kollegoiden kanssa paremmin ja pystyy olemaan jutuissa mukana. Hyvä homma! Käytiin kisojen jälkeen vielä jätskillä ja voi tsiisus sitä annosta.. Aivan liian makea ja suurin osa suklaakastiketta. Börp, ei enää ikinä! Paikka oli Wienin kehutuin jätskipaikka Tichy, joka oli kuin olikin ääriään myöten täynnä.

Mun mielestä on tapahtunut muutakin jännää, mutta ei nyt tulee mieleen, että mitä pitäisi kirjoitella. Tulee sitten joskus mieleen.

Kuvia voinen laittaa, kun saan akun ladattua ja kuvat koneelle.

Ainii, mies tarjosi mulle drinkin baarissa.Ja Maijalle kans. Oisko peräti ollu taas yksi uusi eka kerta? ;)