Urheilua.. :)

Sunnuntaina täällä oli todella nätti ilma. Kävelin tuolla Tonavan rannalla judokisojen jälkeen ja siinä oli yksi suuri syy, miksi viihdyn täällä. Oli jotenkin niin rauhallista ja rentouttavaa katsella Tonavaa ja alkavaa syksyä. Ja oli kiva olla välillä yksin ja ajatella omia asioita. Omaa rauhaa.






















Judokisoista muutama sananen. Kyseessä oli siis International Vienna Open. Eli luulin, että kyseessä on kovatasoinen ja "arvokas" kilpailu. Sunnuntaina vuorossa olivat ikäluokat U13 ja U15. Tai niitä ainakin näin parin tunnin aikana. Tasoltaan kilpailu oli varmasti tasokas (about 9 maasta osanottajia), mutta siihen ne olettamukset sitten päättyivätkin. Seuraavaksi jotain mieleen jääneitä huomioita.
* Matolla vain yksi tuomari, ei kulmatuomareita.
* Tuomareilla päällä vähän mitä sattuu: osalla takki, osalla ei.
* Ottelijoilla päällä IHAN mitä sattuu: mm. punainen ja keltainen takki ja mustat housut. Ja sekapukuja (sininen takki, valkoiset housut) oli todella paljon.
* Ei punaista otteluvyötä, vaan sininen.
* Ottelija meni matsin jälkeen sanomaan toimitsijapöydälle, että hän voitti.
* Pukua ei laitettu kuntoon ottelun loputtua eikä muutenkaan vaadittu hyvää ryhtiä tms.

















Säännöt lähes samat kuin Suomessa (kuristukset ja lukot sallittuja jo aikaisemmin), joten en usko, että mulle tulee ongelmia tuomitsemissa täällä. Sen mitä katselin tuomareita, niin melko huono tasoisia löytyi. Heillä oli perusrutiinia, mutta mielestäni heille tuli melko paljon virheitä. Ja kun ei ollut nurkkia korjaamassa, niin mokat jäi voimaan. Huonompi juttu. Ottelut olivat melko "puhtaita" ja helppoja tuomita. Ei kummallisia tekniikoita tms. Ainoa ongelma tulee siinä, että kun ottelijalla voi olla päällä melkein mitä vaan, niin heidän erottamisensa on melko vaikeaa. Kai siihenkin tottuu..

Maanantaina kävin hakemassa Ausseninstituutista [KV-yksikkö] itselleni kutsun Rathausilla järjestettävään Coctail -tilaisuuteen. Ei tietoa mitä siellä tapahtuu, mutta on varmaan ihan kivaa. :)

Tänään olin Delphinin kanssa uimassa. Uimala maksoi 2,40e opiskelijalta ja paikka oli hieno. Siellä oli kaksi isoa uintiallasta ja lastenallas sekä tietysti hyppytorni. Tänään oli useita koululaisryhmiä uimassa, joten välillä meinasi olla ahdasta. Mutta teki todella hyvää liikkua pitkästä aikaa!

Mennessäni uimaan sattui Ubahnassa hauska juttu. Tai ei niinkään hauska.. Olin täpötäydessä metrossa, kaukana ovesta. Huomasin, että hitto vie, ollaankin jo mun asemalla. Aloin tunkea sieltä keskeltä pois, Entschuldigung [anteeksi] avulla ja pääsin jo lähelle ovea, kun tuli kuulutus, että "Zug fährt ab" [juna lähtee] ja silloin se kans lähtee, eikä jää venaa ketään. Olin, että voi paska, mennään sit seuraavalle, mut sitten erän ystävällinen nainen, joka tukki lastenvaunuilla koko metron, meni oven väliin, ettei ne sulkeudu ja pääsin puikahtamaan ulos. Pitää muistaa ensi kerralla ängetä oven vieraan "hieman" aikaisemmin.

Ja kun olin ostamassa Semesterkarteani [julkisen liikenteen lippu lukukaudeksi], niin huomasin, että kannattaa AINA allekirjoittaa kuitti samalla allekirjoituksella kuin mikä on luottokortissa.. Jonoa oli joku pari sataa metriä ja kelasin, että sutaisen vain nopsaan jonku nimmarin, kun olin turannut jonossa jo pitkään ja myyjä totesi minulle kiukkusena, että eipä ole muuten samanlainen nimmari kuin kortissa. Voi tsiisus, mitäs nyt, poliisitko paikalle. Ei sentään. Hän onneksi viskasi korttini minulle ja lähdin vikkelästi pois.. Ja oli muuten paljo spugeja asemalla.. :S

Ja sain myös uuden kämppiksen. Hänen nimensä on Nicoleta (tai joku tommonen) ja hän tulee Romaniasta. Menin heti esittäytymään hänelle saksaksi ja hän katsoi minua kuin mitäkin muukalaista.. No johan on, kun ei Itävallassa saksaa ymmärretä.. :D Vaihdoin kuitenkin enkuks ja hän kysyi heti, että olenko saksalainen.. Ööö, EN! :D Jutusteltiin siinä sitten ja kysyin, että osaako hän saksaa. Hän sanoi, että joo, muttei uskalla käyttää sitä?! WÅÅÅT? Mitä sä sitten täällä teet? Vaihdettiin kuitenkin saksaksi ja hän puhuu mielettömän hyvää saksaa! Tyyliin parempaa kuin minä. Ja ei uskalla muka käyttää. Nyt odotellaan kolmatta tyttöä tänne.

Lisää nähtävää ja koettavaa

Ja nyt kun ihan vauhtiin päästiin, niin jatkettiin tuolla maan alla könyämistä. Oltiin nimittäin SeeGrottessa, joka on euroopan suurin maanalainen järvi. Se on vanhassa kaivoksessa ja kokoa järvellä on melkoisesti. (En nyt millään löydä sitä koko mistään :). Alhaalla on vuodenajasta riippumatta aina +9 astetta kylmää ja kyllä siellä paleli. Ja kävi mielessä, kun käveltiin matalaa käytävää pitkin kohti järveä, että mitähän tässä tapahtuisi, jos yht'äkkiä joka paikasta alkaisi tursuta vettä siihen käytävään..

















Käytiin myös katsomassa Itävallan suurinta tuulimyllyä. Kuvittelette tietysti, että se oli ihan mahdottoman suuri ja ylväs ilmestys, mutta eheeei. Se oli kymmenen metriä korkea ja toinen Itävallan kahdesta tuulimyllystä. ;) Siellä esittelyä pitänyt täti oli mielestäni aivan loistava! :D Nainen kysyi joka välissä, että tajusittehan nyt ihan varmasti. Ja kun sanoin, että tajusin melkein kaiken, niin hän selitti asian minulle kokonaan uudestaan. Mutta tajusinpahan ainakin, kuinka se mörskä toimii. :)






















Sitten käytiin vielä Neusidlerseellä (järvi). Oli ihana nähdä järvi pitkästä aikaa. Olenkin jo kaivannut. En oikeen tajunnut, että mitä nähtävää siellä oli, mutta käytiin nyt kuitenkin.. :) Käytiin sellaisella tunnin mittaisella paattiretkellä. Vähän palelsi siellä kannella, vaikka arska (!!) vähän yrittikin paistaa.

Exculta mentiin suoraan TU-Hoffest bileisiin. En olisi halunnut mennä suoraan, koska mulla a) ei ollut meikkiä, b) mulla oli lenkkarit, c) mulla oli reppu ja d) mulla ei ollut bilepaitaa, mutta jouduttiin menemään suoraan, koska tapahtuma on niin suosittu, että sinne ei myöhemmin pääse sisään. Ja myynnissä oli vain one-way-tickettejä, joten ei voinut hakea leimaa käteen ja lähteä käymään kotona. Kun kerrankin asuin bilepaikan lähellä (10-20 minsaa kävellen), niin olisin halunnut käydä himbessä. Mutta ei sit. Aluksi ostettiin pientä syötävää ja voi tsiisus kuinka hidasta palvelua on edes olemassa! Kaksi tyttöä teki siinä annoksia (toast / bratwurst) ja voi että. Noo, sainpa ainakin ruokaa loppuviimeksi.

Bileissä oli esiintymässä paikallisia bändejä. Kuntelin kahta ja eka oli ihan ok, mutta toinen oli jotain aivan järkyttävää.. Jotain ihme örinää huutaen ihan hullusti. Kiitti mut ei kiitti täl kertaa.. :S Mun Buddy kysyi multa monesti, ettei taida olla Sanna ihan sun juttu. No ei tosissaan joo.. :) Ja bileet pidettiin siis Ottakringin panimolla. Eli ei ollut pitkä matka roudaa kaljaa paikalle. Ja paikka oli ihan hullun iso. Se oli semonen tehdashalli. Hyvä paikka pitää bileet kyl. Ja siel alkoi lämpeneekkin, kun tuli enemmän ihmisii ja alkoi jorata. Paikalla oli muuten 2000 ihmistä ja ne oli siis meidän yliopiston (TU) bileet. Lähdin aika aikaisin pois, koska on pientä väsymystä liikkeellä ja kaikki kaverit lähti jo aikaisemmin pois sekä alkoi ärsyttää kaikki megakänniset ihmiset ympärillä.

Ja opin uusia tapoja taas. Pojat tarjosivat meille juotavaa (Jekkua, sitä myydään pienissä pulloissa). Niiden, joille tarjotaan, pitää laittaa se pikkupullon korkki nenänpäähän juodessa. Ööö, kiva tapa? :D En oikeen tajunnut juttua, mutta mikäs siinä.. :D Ja sit meille tarjottiin toisenki kerran juotavaa ja siinä vaiheessa tuli sellanen olo, että milloin on mun vuoro. Kun Suomessa kukaan ei tarjoa koskaan (kärjistettynä) baarissa juotavaa, niin tuli sellanen typerä olo. Okei, toki Suomessakin tehdään niin, että hae sä ekat, niin mä haen toiset. Ainakin kaljakekessä. Mut joo, pitää muistaa toi seuraavissa bileissä, ni pääsee korjaamaan vahingon. :)

Ja ainii, sit mulle tuli bileis "Siiiis mä en kestä" -fiilis. Hajosin ihan täysin. Sitä on vaikee selittää, mut kai se oli yhteensulautuma kaikesta: väsymyksestä , vieraasta kielestä, kulttuurista, toisen kerran väsymyksestä ja turhautumisesta ja kaikesta. Kulttuurishokki, niinkuin Riina sen sanoi. Sitä on tässä odoteltu, mut.. pitikö sen just bileis tulla. :D Mut ei oikeesti pahempaa. Kunhan kiukuttelin hetken suomeks, niin helpotti. :)

Tänään ois ohjelmassa pyykinpesua ja judokisoissa käyminen. Eiköhän se tästä. :)

Uusia kokemuksia

Kun mietin, että miten aloitan tämän tekstin, niin jouduin ihan miettimään, että mikä viikonpäivä tänään on. Jotenkin taju niistä katoaa ihan täysin tässä tiimellyksessä.

Torstaina oli kuitenkin kielikurssin koe ja helppohan se oli. Ja oltaisiin saatu käyttää halutessamme muistiinpanoja, mutta ei sanakirjaa. En kuitenkaan viitsinyt niitä käyttää, koska.. noh, mihin niitä olisi tarvinnut. :) Ja hyvin alkoi mun koeura täällä, sillä myöhästyin kokeesta tyylikkäästi. Olin edellisenä päivänä sanonut Markukselle, että enpä ole törmännyt täällä yhteenkään liikenneonnettomuuteen, vaikka liikennettä on paljon ja se on melko vauhdikasta. Noh, aamulla, kun menin metroon, niin samantien tuntui, että joku on nyt vialla, koska metro kulki hitaasti ja tuli alunperin väärästä suunnasta. Liikuttiin kuitenkin eteenpäin ja asemilla pysähdyttiin vähän tavallista pitempään. Sitten tuli ensimmäinen kuulutus, josta ymmärsin lähes kaiken. Eli jollain asemalla on tapahtunut onnettomuus ja siksi matka ei etene. Meinasin kysyä tulkkausta vieressä istuvalta rouvalta, mutten sitten viitsinyt. Kelasin, että metro kuitenkin menee eteenpäin ja varmaankin perille asti, koska porukka ei alkanut rynniä pois metrosta. Seuraavasta kuulutuksesta tajusin sitten jo paikankin, jossa onnettomuus oli tapahtunut ja että metro ei pysähdy sillä asemalla. Koe alkoi yhdeksältä ja pari minuutti yli laitoin viestin opettajalle, että tulen myöhässä, koska on tapahtunut onnettomuus. Ja onnettomuus oli siis se, että joku oli hypännyt?/työnnetty? / jotain junan alle asemalla. Koko asema oli suljettu ja junat kulkivat yhtä raidetta pitkin. Kun päästiin Simmeringiin (pääteasema, jossa kielikurssi oli), niin metrosta tuli kolme muuta kurssilaista, mikä oli kiva, ettei tarvinnut yksin mennä. Sitten päästiin rakennuksen ulko-ovelle, joka tietysti oli kiinni. Sitten piti soittaa opettajalle, että tuutko avaamaan. Minä soitin ja sanottuani asiani opettaja vain sanoi: "Ei se mitään Sanna, tiedän, että siellä on onnettomuus, tule kun tulet." :D Eieieiei, kun ollaan ovella, tuletko avaamaan?! :D En tiedä miksi hän ei heti tajunnut, että ollaan ovella, vaikka mielestäni niin sanoin. Päästiin kuitenkin aloittamaan koe puolisen tuntia myöhässä. Opettaja kulki itse kans metrolla, joten siksi hän tiesi onnettomuudesta. Ja melkein kaikki muutkin olivat tulleet myöhässä. Koeaikaa oli puolisentoista tuntia ja opettajalta sai kysyä, jossei jotain tajunnut. Ei siis oikea koe, vaan.. noh, tommonen. Sain kuitenkin ryhmän parhaat pisteet (Kertoo mitä?!?!? :D) 74/77. Aika paljon oli pieniä virheitä, kuten esim. piti olla keine, mutta mulla oli keinen. Niistä jos pääsisi eroon. Mut osaan näköjään sit jonnin verran saksaa.. :)

Illalla katsottiin SoS-kurssilla leffa Der Dritte Mann (The Third Man). Ymmärsin taas yllättävän paljon, kun seurasin saksankielisiä tekstejä. Leffa oli ihan hauska. Pitänee ehkä katsoa joskus suomeksi uudestaan, niin tajuaa kaikki pienemmätkin jutut sieltä. Sen jälkeen mentiin Janin ja Aljazin luo juomaan viunaa. :D Kokeiltiin sellaista erikoisuutta, kun lämmitettyä viiniä kanelin ja sokerin kera. Sekä punaisena että valkoisena. Ei paha. Suosittelen kokeilemaan. En tiedä mistä johtui, mutta ekan lasin jälkeen sotku alkoi maistua aina vaan paremmalle. Puolen yön maissa mentiin sitten bileisiin. Oli WU (talousyliopisto täällä) Buddynetworkin järjestämät tervetuliaispippalot. Ne oli paatissa Tonavalla. Olipahan muuten hauskaa! Pitkästä aikaa sai jorata kunnolla. Ja Sanna taisi olla hieman huppelissa.. :) Ja en pysty ymmärtämään, että kuinka vaikeeta saksan ymmärtäminen baarissa voi olla?!? Yks Benny jutteli mulle kaikenlaista ja en vaan tajunnu, kun se puhu. Tajusin sanoja, mutta en saanut kokonaisuudesta kiinni. Ja kun hän sanoi saman enkuks, niin ei mitään ongelmaa ymmärtää. Toki siin on se, että saksa on hänen äidinkieli ja enkku on meidän molempien yhteinen vieras kieli. Mutta olen ihan varma, että tajuisin esim. kahvikupin ääressä kaiken mitä hän sanoisi. Kummaa.. :S Ja olihan tapaus, kun etsittiin ensimmäista kertaa yöbussia, jolla pääsee kotiin. :D Hilfee, wir können nicht unseren Nachtbus finden! :D [Apuaa, ei löydetä yöbussiamme.] Lohdutukseksi tähän ostimme pizzaa! <3 Ja bussikin sitten lopulta löytyi. Mun piti vielä jatkaa siitä ratikalla ja löydettyäni pysäkin aloin jutella jonkun hipin kanssa siinä, koska tuijottelimme molemmat aikataulua. Juttelimme jotain yleismaailmallista, kun yht'äkkiä eräs pariskunta kysyi minulta, että otetaanko taksi, kun ollaan samaan suuntaan menossa. Ei se paljoa maksa. Ööö, okei, otetaan vaan. :) Lähdettiin sitten metsästämään taksia (sen sai tosi helposti) ja enpä tiennyt, että kuinka hyvää saksaenkkusaksaa osaan puhua. :D Höpöteltiin koko matka ja puhuin niin sujuvasti, ettei mitään rajaa. Tai sit se vaan kuulosti mun korvaan tosi sujuvalta. ;D Mutta pääsin sujuvasti kotiin ja maksoin kyydistä viisi euroa. Ei paha. Ja tulihan sitä pari tuntia nukuttua ennen kielikurssille lähtöä. :)

Tänään oltiin viemärissä! Kyllä, ihan oikein, viemärissä! :D Wienin alla kulkee Wien Fluss [joki] ja tuolla maan alla on hirmusti kaiken maailman viemärijuttuja. Oltiin sitten siellä. Ja pieni selitys siihen, että mitä hittoa me siellä tehtiin: Sen eilisen leffan (Der Dritte Mann) kohtauksia oli kuvattu noissa viemäreissä ja niitä huudeja oltiin ihastelemassa. Siellä oli ällöttävää: pimeää, märkää, likaista, pahanhajuista ja huono ilma. Mutta onneksi en törmännyt rottiin.. :S Mutta oli tosi upee kokemus nähdä jotain tollaista ja harva voi sanoa, että on ollut Wienin alla kulkevissa viemäreissä hengailemassa. Sinne en tod. haluaisi eksyä..

Rathaus ja panimo ja..

Moro,

oltiin toissapäivänä käymässä Rathausilla. Meillä oli sielläkin opastettu kierros ja oli ihan kiva nähdä sekin paikka sisältä. Massiivinen rakennus ja todella hieno sisältä. Siellä oli mm. suuren suuri juhlatila, joka oli täynnä pieniä ruokapöytiä. Täydellinen sitsipaikka!

















Kierroksen jälkeen oltiin menossa aitoon Sacherkakkupaikkaan, mutta se vaikutti aivan hullun kalliilta ja oli ihan täysi. Mentiin nurkan taakse johonkin vastaavaan. Ei tämäkään mikään halpa paikka ollut, sillä kakkupalasesta ja kahvista sai maksaa 9 euroa. Mutta oli se sen arvoista. Naminami! :)

















Eilen käytiin Ottakringin olutpanimolla. Huisin kivaa. Enpä ole ennen sellaisessakaan käynyt. Nähtiin ja kuultiin oluen valmistuksen eri vaiheet. Enpä tiennyt niistäkään oikeen mitään. :) Nyt hieman enemmän. Lopuksi päästiin maistelemaan kaljoja. Maistoin Caramel maltaasta tehtyä olutta ja samantyylistä, mutta vaaleampaa. Enempää en viitsinyt ottaa, kun oli judoon meno illalla. Mutta koko ajan se olut alkaa maistua paremmalta.., vaikkei vieläkään hyvältä. :)

Judossa oli kivaa. Meitä oli viitisentoista paikalla, joista osa oli ihan aloittelijoita. Ensimmäistä kertaa judotreeneissä, ja aiemmin he olivat olleet Jonen itsepuolustuskurssilla. Jonen, treenien vetäjän, puheesta en tajunnut puoliakaan, mutta koko ajan olin ihan messissä, että mitä pitää tehdä. Judo on siitä helppo laji, että koko ajan näytetään mitä seuraavaksi tehdään ja sanasto on pitkälti japanin kielistä. Ja pärjäsin porukassa loistavasti. Voi sanoa, että mulla on melkoisen hyvä tekniikkapohja.. Ei ne taidot mihinkään katoa, vaikka välillä ne vähän ruostuvatkin. Ja voi että, on kyllä ikävä JURRIn tatamia. Tuolla on niiiin kova tatami, että ihan itkettää. Tatamit ovat suoraan koulun lattialla ja aijaijai sitä lentämistä. Noo, eipäs valiteta niin paljoa. Mutta huomaa, että on ollut taukoa ja tottunut hyvään. :) Pitääkin muistella surmaaja-Sepon kertomuksia betonilattialle heittelemisestä, kun seuraavan kerran tekee mieli valittaa. :D Ja mustelmia on tottakai vaikka muille jakaa. Onneks ei oo enää kesävaatekeli, niin ei joudu selittämään hakkausjälkiä.

Ja iik iik, kielikurssin loppukoe on huomenna. Pitäisi alkaa lukea. Ja aloitinkin jo. Kielioppia kertaan vielä. Mutta koe ei oikeasti ole vaikea. En usko. Nähtiin viime vuoden koe ja melkoisen helppo oli ollut. Toki siinäkin on helppo turata ja unohtaa helpoimmatki sanat, mutta.. tuskin ainakaan huonointa tulosta teen. :D Ja Judith sanoi, että kaikki läpäisemme kokeen kyllä!

Ja viime päivänä olen päässyt todistamaan, että kuinka hankala mun nimi voi olla. Kämppis oli kirjoittanut poismuuttaessaan mulle viestin, joka alkoi "Dear Sanae". :D Ja yksi Thomas oli kirjoittanut Kirsille viestillä, että "Senna kommt auch." :D Joopa joo, kivaa! No ei se tietenkään haittaa niin pitkään, kun vaan tajuu, et kenestä puhutaan. Mut ton Sennan kanssa oli kuulemma ollut jo miettimistä, ei ollut Kirsi ihan heti yhdistänyt. Koska voisihan se ollu joku Senna.. :D Ja monet haluaisi sanoa "Sana" tai "Saana". Hassua. :)

Tänään oltiin UNO Cityssä exculla. ( == VIC = Vienna International Centre). Se on hieno rakennuskeskittymä, jossa on mm. YK:n organisaation tiloja. Tykkäsin tästä todella paljon ja oli kiva kuulla toiminnasta siellä, historiasta ja muustakin. Ja tällä kertaa ymmärsin saksankielisestä opastuksesta melko paljon.
















Kyllä se Suomen lippukin siellä on. :)

Ja kiitos vaan suuresti Matti Juhani Saari. Suomi sai taas roppakaupalla näkyvyyttä ympäri maailmaa ja kuinka ollakaan, ei ainakaan positiivista sellaista. Koulusurmat on ollut täällä pääuutinen ja olen joutunut monille selittämään asiaa, että mitä oikein tapahtui. Ja monet kysyvä, että miksi? NO NIINPÄ, sen kun tietäisi! Ei voida Suomessa kovin hyvin. Tuntuu, että täällä on turvassa ennemmin kuin siellä. Toisaalta kuka tietää, että kuka meistää täällä sekoo ensimmäisenä. Okeiokei, ei saa sanoa noin. Yksi kaveri Sveitsistä sanoi, että suomalaiset sekoo, koska siellä ei paista aurinko. Kuka tietää vaikka olisikin noin?

Tsemppiä ja jaksamista erityisesti Suomeen ton(kin) asian tiimoilta. <3

Red Bull Flugtag

Tänään oli Itävallassa (Wienissä?) seitsämännettä kertaa Red Bull Flugtag. Suomessahan se oli elokuussa ensimmäistä kertaa ja en päässyt halusta huolimatta paikalle, koska piti mennä Tampereelle ko. päivänä. Näin sentään telkusta muutamia lentoja. Mutta nyt otettiin vahinko takaisin ja käytiin katsomassa lentämistä keski-Euroopan malliin. Tapahtuma on todella kiva ja viihdyttävä, mutta ylläripylläri tänäänkin satoi. Se vie heti parhaimman fiiliksen tapahtumasta kuin tapahtumasta. Lentäjiä oli yhteensä 41 kappaletta ja laskeutuminen tapahtui Tonavaan. Voittajasta ei ole mitään tietoa, mutta ymmärtääkseni se ei lentänyt niin pitkälle kuin Suomessa. Suurin osa lennoista jäi alle 10 metrin ja yksi ei päässyt edes veteen asti. :D (Kyllä se lopulta sinne tuupattiin, mutta kai sille jotain miinusmetrejä tuli lennon pituudeksi.) Pisin näkemäni lento taisi olla 14,5 metriä. Jos edes ymmärsin oikein. Ja poislähtiessä saatiin maistaa uutta? Cola Redbullia. Se oli pahaa.. :/ En kyllä muutenkaan välitä niin paljoa energiajuomista, joten saattoi se olla ihan norminkin makuista. En tiedä.

















Illalla Melli soitti mulle, et lähdenks kattoo niiden kans leffaa. Hitto ku hänen kanssaan puhuminen on niin vaikeeta. :D Hän puhuu hirmuisen epäselvästi ja tietysti nopeasti. Vaikka pyydän häntä puhumaan hitaammin, niin häntä on melko mahdoton ymmärtää sen epäselvyyden takia. Toki ymmärrän, että omaa äidinkieltä puhuu omalla tavalla, mutta silti vois vähän tsemppaa mun kanssa. :D Kasvokkain vielä pärjään hänen saksan kanssa, mutta puhelimessa se on aivan mahdotonta.. Puhuttiin sitten enkkua. Olin kyllä ymmärtänyt asian ihan oikein, mutta ei vain ollut niin paljon luottoa omaan kielitaitoon.. Kateltiin sit porukal yks länkkäri ja tyttöjen kaa vannotettiin, et me niiiiin valitaan ens kerral leffa, koska nyt kaikki kerrat on ollut ampumista, tappamista ja kuolemista. Ei sellaista Sampille, kiitos! Mut oli kiva ilta ja herrasmiehenä Melli toi mut kotiin asti autolla. En kyl osais ajaa tääl autoo yhtään.. Olin ihan hukassa, kun tultiin meille, suunnasta ei ollut mitään tietoa.. Heti kun mentiin kadulle, jossa en ollut ollut, niin suuntavaisto katosi täysin. Eikä ollut tietoa, että kuinka pitkä matka on jne.. Ja täällä on paljon yksisuuntaisia, ratikoiden seassa ajamista ja ajetaan melko kovaa kaupungissakin. Vaikka omaa autoa on ikävä, niin silti ajelen mielummin Helsingissä kuin täällä. :) Ja kyllähän paikallisille tavoille oppisi nopeasti.

Nähtävyyksiä: Melk ja Dürnstein

Tänään lauantaina oltiin päivä exculla Melkissä ja Dürnsteinissa. Melkissä oli luostari ja.. noh, siinä se sitten olikin. :) Kohde on historiallisesti merkittävä ja kuuluu UNESCON maailmanperintöluetteloon. Paikka sijaitsee Tonavan varrella. Mesta oli iso ja sisältä nätti. Ja kirjasto oli hulppea. Todella iso ja näyttävä. Pihalla oli suuri puutarha, jossa oli kiva käpystellä, vaikka vähän satoikin. Opastus oli saksaksi ja kyllä siitä jonnin verran ymmärsi, mutta harmittavan paljon meni ohi kuitenkin.



















Luostari Melkissä


Toinen kohteemme oli pikkukylä Dürnstein, 911 asukasta. Siellä oli paljon viinirypäleviljelmiä ja kyllä teki mieli napata muutama terttu matkaevääksi. Dürnsteinissa kävimme syömässä kivassa pikkuravintolassa, jossa oli huippuhyvää ruokaa. Naminami. Virallinen kohde oli kuitenkin erään linnan rauniot. Linna oli sijainnut korkealla kukkulalla ja tuhoutunut toisen maailmansodan aikana. Kavutessamme korkealle linnan liepeille meinasi alkaa piiputtaa ja huomasi, että jotain pientä flunssaa on ollut liikkeellä. Mutta kiipeäminen todella kannatti. Maisemia on turha edes yrittää kuvailla tässä, kun valokuvistakaan ei välity se sama tunnelma. Aivan uskomatonta. <3>
































Ja heei, mulla on ollu korvikset kohta kolme viikkoa korvissa! ;)

Nähtävyyksiä ja kielitaantuma

Kävin tiistaina hieman shoppaamassa. Reppu piti löytää ja kumisaappaat olisi ollut bueno. Niitä ei kuitenkaan löytynyt, mutta yhdet kengät ostin. Vaikka en mikään kenkäihminen ole, niin löysin kenkäkaupan, joka oli taivas! Olisin voinut ostaa vaikka kuinka monet kengät, mutta onneksi järki (siis mikä?) sanoi, että Sanna, tämä on ehdoton nounou. Ja onneksi ei ollut vielä paikallista pankkikorttia (tuli tänään, jee), ei hirmusti käteistä ja normikortit eivät käyneet. Ei tullut siis ostettua monia kenkiä. Enkä saisi niitä vuoden päästä mitenkään Suomeen.. Ehkä.. :D Samalla reissulla kävin tutustumassa tulevaan judoryhmääni. Ihmiset vaikuttivat mukavilta ja joukkoon mahtui judokoita aloittelijoista 4. Danin jantteriin. Ja ikähaarukka oli > 15 v. suunnilleen. Uskon viihtyväni. Ensi viikolla sinne siis!

Keskiviikkona klo 7 alkoi yliopistojen urheilukursseille ilmoittautuminen. Täällä USI (Universitäts Sport Institut Wien, liikuntayliopisto) järjestää yliopistoliikuntaa. Kursseja on aivan mielettömän paljon ja niitä on vaikka mitä erilaisia. Ja jos luulitte, että tuolloin seiskalta pitää olla klikkaamassa jotain nettikilkettä, jolla ilmoittautuminen tehdään, niin olitte väärässä. Silloin mennään yliopistolle, jossa täytetään yhteystietolappu, johon merkitään myös kurssit, joille haluaa osallistua. Sitten joku täti/setä tarkastaa lapun ja pääset tiskille, jossa tarkistetaan, että kurssilla on tilaa ja maksetaan kurssi saman tien. Menimme paikalle kielikurssin jälkeen klo 12 ja jono oli jokseenkin 500 metriä. Eipä jääty jonottamaan, koska meillä oli kiire kaupunkikierrokselle. Mentiin seuraavana iltapäivänä uudestaan ja jonoa ei ollut yhtään. Homma hoitui nopeasti ja näppärästi ja mahduin haluamalleni kurssille, eli trampoliinihyppykurssille!! GEIL! Odotan innolla.

Kekenä oltiin myös kaupunkikierroksella pyörillä. Oli kiva päästä pyörän selkään ja sillä näki niin paljon enemmän kuin kävellen. Keskustassa ajaminen oli melko hurjaa, vaikka pyörätiet on merkitty hyvin ja pyöräilijöillä on omat liikennevalot. Olihan joka paikassa autoja, busseja ja ratikoita. Ilman ruumiita kuitenkin selvittiin. Ja meidän ryhmässä oli vain(?) yksi, joka ei osannut ajaa pyörällä. Kierroksella nähtiin mm. Hundertwassehaus (http://fi.wikipedia.org/wiki/Hundertwasserhaus ), joka on ehkä liian erikoinen minun makuuni sekä Wienin kallein ostoskatu. Illalla oli bileet Locossa. Karaokebileet, joissa ei ihan hirveästi laulettu karaokea. Paikka oli pieni ja sinne otettiin ihan liikaa ihmisiä sisään. Jos Huumassa on joskus täyttä, niin tuolla oli täyttä * 2 eli siellä ei mahtunut liikkumaan oikeen mitenkään. Ja kun tulen Suomeen, niin on ihan pakko mennä heti baariin, koska rakastan sitä, kun siellä ei saa polttaa! Tupakansavussa hengailu ei vaan ole kivaa.



















Hundertwasserhaus


Torstaina käytiin tutustumassa Parlamenttitaloon ( http://fi.wikipedia.org/wiki/It%C3%A4vallan_parlamenttitalo ). Kiva pytinki. Ja tänään perjantaina käytiin Schönbrunnin linnassa ( http://fi.wikipedia.org/wiki/Sch%C3%B6nbrunn ). Sekin oli kiva pytinki. :) Kyllä sellaisessa kelpaisi asua, vaikka tykkään enemmän modernista tyylistä.. Illalla kävin moikkaamassa mun Espoon naapureita, jotka ovat täällä kielikurssilla. Meeri oli todella ystävällinen ja antoi mulle oman juusothöylänsä, kun mainitsin, että mulla ei ole täällä sellaista. Kivaa! :) Nyt ei tarvii syödä koko aikaa valmiiksi viipaloitua juustoa.













Schönbrunnin linna


Ja muutama sana kielestä.. Olen ollut viime päivinä todella väsynyt ja se voi olla osasyy kielitaantumaani. Tuntuu, että osaan koko ajan vain huonommin saksaa. Pärjään kyllä jutustellessa hyvin, mutta esim. tämän päivän linnaesittelystä meni liian paljon ohi. Harmi, koska olisi ollut kiva tietää asiasta tarpeeksi. Ja voi olla, että kielikurssilla tulee vaikeampia asioita, mutta tuntuu, etten ymmärrä mitään sanoja. Toisaalta ollaan käyty nyt asiaa, joka on ollut aina minulle vaikea. Ollaan opeteltu verbejä etuliitteineen, eli aus/kommen, ab/kommen, vor/kommen, zu/kommen, nach/kommen, gegenüber/kommen, mit/kommen, unter/kommen jne.. En varmaan ikinä opi, että mitä noi kaikki tarkoittavat. Ja noitahan riittää. Monet verbit ovat tuollaisia, että kun vaihtaa etuliitettä, niin merkitys vaihtuu. Prkl. Ja nyt kun saksaa tulee joka tuutista, niin noita sekoittaa jatkuvasti ja blaah. Ja aikamuotojen kanssa on edelleen hirmusti ongelmia. Saksan kielessä eka verbi tulee lauseessa toisena ja toinen (ja kolmas ja neljäs) verbi tulee vikana, niin siinä ehtii unohtaa jo lauseen alun ennen kuin pääse loppuun. Ja kun yrittää liikaa, niin kaikki menee ihan sotkuun.. Nyt on sellainen tunne, ettei tätä kieltä voi oppia koskaan. Ja saan maileja paikallisilta, kun suunnitellaan, että mihin keikoille mennään, niin sitä vasta vaikea onkin ymmärtää. En tajua maileista yleensä sanaakaan... :/ Pitää alkaa lukea niitä oikein kunnolla. Kun tottakai txt-/mailikieli on ihan erilaista, kun kirjakieli, jota siis itse "osaan".

Telkusta oon katsellut Family Guyta ja Simpsoneita. Ja nyt tulee Frendit. Dubattuna tietysti. Se toivottavasti auttaa kielen opiskelussa. Jonkun leffankin voisi yrittää bongata koti-illan ratoksi. Ja ostin tänään kaupasta olutjuustoa. :D Toivottavasti on hyvää!

Ja ainiin, huoneen sotkuisuudesta päätellen kotiutuminen on sujunut hyvin. ;) Kuten Suomessakaan, pöytälevyä ei ole näkynyt enää pitkään aikaan ja lattialla on paljon sälää.. :P