Urheilua ja vähän koulua

Olinpa trampoliinikurssilla! Aivan loistohommaa! Selkeä uusi harrastukseni. Mutta, onhan siinä toki huonojakin puolia. Noh joo, löysin lopulta oikean paikan yliopistolta ja ymmärsin systeemin kuinka homma toimii. Eli meillä on sellainen kortti, jossa on oma nimi ja kurssin nimi. Sitä pitää aina kantaa mukana. Se jätetään kurssin ajaksi pantiksi ja saat vastavuoroisesti avaimen pukkariin,. Tai siis kaappiin siellä. Sit venailtiin siin kurssin alkuu, ni joku iha hullun vanha pappa tulee selittää, et nyt kaikki tonne, ni haetaan trampoliinit. Okei... Haettiin sit ne. Meillä on kuusi isoa trampoliinia ja sellainen pieni voimistelusali on ihan täynnä niitä. Sitten opeteltiin miten ne kootaan. Ja eikun pomppimaan. Meitä oli noin kuusi yhdellä trampoliinilla ja vuoroteltiin siinä. Opettajia on siis kaksi ja molemmat on vanhoja pappoja. Harmaita ja sellaisia mitä voisi kuvitella Suomessa poikien liikanmaikoiksi, jotka ovat jääneet eläkkeelle jo aikoja sitten. :D Toinen on niin vihaisen oloinen, etten uskalla edes katsoa häneen päin. Toinen on iha ok. Opetuksesta en tajunnut yhtään mitään. :D Pari sanaa sieltä täältä, mutta voitte kuvitella millaista murretta tuollaiset sodanaikaiset papat puhuu. Noo, mutta kysyin aina mun ryhmäläisiltä ja onnekseni hekään eivät tajunneet aina mitä piti tehdä. Kai ne ohjeet olivat sitten niin epäselvät. Positiivista palautetta on tuolla kurssilla turha odottaa.. Itse sain kuulla näyttäväni vanhalta uimarimummolta, joka yrittää pärskiä eteenpäin.. Että joo. :D Olisi sittenkin ehkä kannattanut ymmärtää mitä se äijä sanoi siinä opetuksessa! :D Ja mielestäni olin yksi parhaista hyppijöistä, mutta toisaalta enpä nähnyt omaa suoritustani..

Ekalla kerralla me hypittiin ihan perushyppyjä yksin ja kaksin. Ja sitten opeteltiin vähän sitä, että miten käsiä pitää pitää ja tehtiin joitain pieniä harjoitteita. Lopuksi opeteltiin trampoliinien purkaminen. Mun ryhmän tyypit oli yhtä lukuunottamatta ihan kivoja. Se rupes tyyliin tiuskimaan, kun en tajunnut. Toisen kerran tai toisilla sanoilla sanominen olisi riittänyt ihan hyvin. Tai edes vähän hitaammin ja selkeämmin.. :) Mut joo, ens viikolla ehdottomasti uudestaan! Ja yllätyksekseni kipeäksi tuli ainoastaan haukkarit.. Odotin jotain ihan muuta.

Ja luennot alkoivat myös eilen.. Olin menossa tsekkaamaan sen enkunkielisen liikennepolitiikan. Hyvä, että löysin salin edes. Sen piti olla 2. kerroksessa, mutta mun mielestä se oli kyllä jo 3. kerros missä se oli.. Venailtiin siinä salin edessä tunnin alkua. Juttelin pari sanaa yhden unkarilaisen tytön kanssa. Tyyliin, et ooks tulos tälle kurssille ja pitääks meidän venaa täs, vai painella sisään.. Sit siihen tuli joku nainen, joka selitti, että pistäkää nimet tähän listaan. Aloitetaan luennot vasta ensi viikolla. Riiight! Mietin pitkään olisinko edes mennyt tuolle luennolle ja turhaahan se siis oli. Jouduin sit hinaa 4 tuntii koululla ihan turhaan tekemättä oikein mitään. Kivaa! Suomes voi sentään mennä kiltaan lukee Reginaa ja aina löytää jonkun kahvitteluseuraks, mut en viel täältä..

Iltapäivällä oli sitten vuorossa sama kurssi saksaksi. Harmittaa, etten ymmärtänyt vielä ihan hirmuisesti, sillä aihe on ihan uskomattoman mielenkiintoinen. Toivottavasti luentokalvot tulee jonnekin, niin saa vähän enemmän irti. Kun muistiinpanojen tekeminen on vähän hankalaa, jossei oikein tajua.. Mutta kurssille ilmoittautuminen on helppoa. Luentosalissa kiertää nimilista, johon laitetaan nimi ja tadaa, olet ilmoittautunut henkilökohtaisesti ensimmäisellä luennolla. Luennot oli ihan samanlaisia kuin Suomessakin. Porukka istuu ja kuuntelee, kun proffa juttelee. Joku jamppa kysyi jotain. Proffa heitti jopa jonkun vitsin luennon aikana. Ja ainii, luennot alkaa tasalta ja toi mun kesti 1,5 tuntia. Ja se oli siis 16 - 17:30 ja senkin jälkeen saliin tunki hirmuisesti porukkaa. Itse en niin välitä noista iltaluennoista.., mutta kai täällä on pakko pitää niitä tyyliin vuorokauden ympäri, kun on niin paljon porukkaa.

Illalla kävin judossa ja sai taas huomata, että kannattaisi käydä useammin. Meillä oli mattoa ja sellainen on olokin. Mustelmia ihan hullusti, nirhaumia, päässä joku sarvi ja kaikkein kivoimpana musta silmä! :D Eipä oo hetkeen ollu. Ja huomasin, et mähän oon aika hyvä matossa! Tai sit täkälaiset on melko huonoja.. Mut tuli hyvä mieli, koska en niin tosta matosta diggaa.