Italia -Milano

13

Ciao!

Italia.. Hmm: Ferrari, muoti, pizza, jätski, lämpö, Luigi.. Sitähän se on. Vai onko? Tästä kävin ottamassa selvää Helmin luona Milanossa 4. - 7.12.

Lähdin matkaan torstai-aamuna klo 5 aamulla. Edellisenä iltana oli Julen syndet, joista kotiuduin Tiian luokse Praterstrenin läheisyyteen puolen yön pintaan. Uni ei kuitenkaan ollut tullakseen ja katsoin kelloa vielä puoli kahden aikaan. Noo, kai sitä parin tunnin yöunilla selviää. Lentokentälle matkusti uninen ja innoissaan oleva nuori nainen. Check in oli tehty ja jos turvatarkastuksen läpäisee, niin koneeseen vaan. Olin kuvitellut kerkeäväni käymään Diners Loungessa aamupalalla, mutta paskat. Juoksuksi se melkein meni.

Lento oli kiva. Ihailin koko matkan ihania, aurinkoisia Alppimaisemia. <3 Tykkääntykkään! Ainoa miinuspuoli oli, että vieressä istui kärttyinen nainen, jota hieman jopa pelkäsin.. Hauska oli, kun saatiin ruokaa koneessa, niin juuri silloin kone tärisi ja heilui melkoisesti, niin en uskaltunut ottaa kahvikuppiani lentoemännän kädestä, koska pelkäsin, että kaadan sen tämän rouvan päälle.. Naureskeltiin siinä sitten lentoemännän kanssa, että joojoo, ihan kohta. :) Perillä Malpensan kentällä minua odotti ihanat maisemat. En saanut kuin yhden kuvan siitä, mutta.. parempi sekin kuin ei mitään. Lumiset vuoret, täynnä auringonpaistetta. Voi että, voiko olla kauniimpaa. Mutta joo, siitä venailemaan laukkua ja Helmin ohjeiden mukaan lentokenttäbussiin. Kaikki sujui todella jouhevasti ja ennen kuin huomasinkaan, oltiin matkalla kohti Milanon keskustaa. Univelka alkoi jo tässä vaiheessa vähän verottamaan, ja otin pienet torkut. Matka kesti odotettua pitempää ja valitettavasti Helmi joutui useamman minuutin venailemaan asemalla.. :/ Heräsin yhtäkkiä, kun oltiin jossain. Paikka näytti melkoisesti päätepysäkiltä. :) Apua, vaatteet niskaan ja ulos. Ja jee, siellä punatakkinen pirteä Helmi jo venailikin. Jaau! Käpsyteltiin siitä Helmin kämpille, joka muuten sijaitsee loistopaikalla. Pidin. Helmi lähti käväsemään luennolla ja minä otin pientä Power Sleepiä, jotta jaksaa taas. Nukuin ehkä puolisen tuntia, mutta sehän riitti. Sitten lähdettiin ottamaan ensikosketusta kaupunkiin. Ainii, oli muuten metkaa, kun ei tajunnut sanaakaan mistään.. :D Sitä olen aina venannut ja .. melkoista se on. Loppureissusta kyl ymmärsi jo paljon enemmän. Ja kai sitä saksaa jonnin verran osaa, koska teki koko ajan mieli puhua saksaa. Tai kaikki fraasit ja sellaset ois tullut saksaksi.

Ja voi että, nähtiin ihan megasöpöjä koiranpentuja. Awwaww. Niitä olisi voinut katsella vaikka kuinka pitkään. Ne oli siis sellaisen eläinkaupan ikkunassa telmimässä. Tässä vaiheessa otettiin ensikosketus italiailaiseen pizzaan. Oli hyvää! Söin semmoista perunapizzaa. Joo, kuulostaa oudolle, mut se oli kivan väristä ja hyvän makuista. Tankkauksen jälkeen matka jatkui. Käppäiltiin ympäri kaupunkia ja harmittelin useaan otteeseen, kun kamera jäi toiseen laukkuun. Mutta minkäs teet. Illaksi meille oli buukattu luento! Siis kyllä, ihan mentiin yliopistolle kuuntelemaan arkkitehtuurista kertovaa luentoa. Oli melkoisen hauskaa, koska luento pidettiin taas eräillä vahvimmista kielistäni eli japaniksi ja italiaksi. ;) Kivoja kuvia oli. :D Onneksi Helmi käänsi aina kun kerkesi. Ja oli siinä mullakin tekemistä, kun piti erästä nähtävyyttä katsella, joka istui edessämme. Tämän häppeningin idea oli siis japanilainen Tadao Ando, joka oli tullut kotimaastaan pitämään luentoa. Aiheesta ei sen enempää, koska en sitä ymmärtänyt. Mutta jamppa kertoi siis suunnittelemistaan rakennuksista ja.. Tadao on siis ihan mielettömän kuuluisa arkkitehti, mutta kyllähän te kaikki hänet tietysti tunnette. ;) Ja tilaisuus oli oikeasti todella suosittu, sillä suuri luentosali oli aivan täynnä ihmisiä ja mekin jouduimme sivuhuoneeseen kuuntelemaan luentoa. Siellä oli valkokangas, jossa oli Andon Powerpointit. Jätkästä ei näkynyt siis vilaustakaan. Lopuksi kävimme kurkkaamassa ison salin ovelta, ja näimme kuin näimmekin tämän kuuluisan herran. Taas omaa sivistymättömyyttäni, mutta luulin ensin yhtä toista jamppaa täksi guruksi.. Noo, kaikkea sitä käy. Ja hei, opin minäkin jotain. Vuoden 2016 olympilaiset pidetään Tokiossa! Käytiin illalla syömässä kivassa ravintolassa ja saatiin megakohtelua, koska Helmi on yhden tarjoilijamiehen suursuosikki! ;) Oltaisiin saatu kyytikin kotiin, mutta meikää alkoi ramaista sen verran, että suuntasimme nukkumaan ennen kuin tarjoilijan työvuoro loppui.

Perjantainakin urheiltiin. Lähdettiin taas kävelemään kaupungille. Käytiin katsomassa komeata linnaa. Linna on nimeltään Castello Sforzesco. Sen rakentaminen on aloitettu 1300-luvulla, eli olihan se melko vanha pytinki. Ja siellä olihurjia tykinkuulia vallihaudan? pohjalla. Jännää! Pyörittiin myös paikallisilla joulumarkkinoilla. Tai no.. markkinoilla nyt ainakin, josseivät niin jouluisia olleet. Ja syötiin lättänät munkit. Siis sellaiset frispeen näköiset (ja kokoiset). Sitten lähdettiin käymään messuilla. Odotin jotain pieniä nättejä joulumessuja, jossa on erilaisia kojuja ja vähän jotain ostettavaa.. Mutta, pieleen meni niin täydellisesti, kun pieleen vaan voi mennä. :D Messukeskus oli siis aivan valtava kompleksi, jossa oli neljä ihan megaisoa hallia täynnä eri maiden (ja maanosien) tuotteita. Sieltä olisi löytynyt varmasti ihan mitä vaan. :D Muutamia esimerkkejä mainitakseni: sukkia, saippuoita, kynttilöitä, nimikoituja esiliinoja, vaatteita, ruokaa jne.. Itse ostin sellaisen kynttiläsysteemin. (Mahdoton selittää. :D ) Se on ikuinen kynttilä, joka toimii veden, ruokaöljyn ja talouspaperin avulla. Jooo, tulkaa katsomaan. En ala selittää enempää. :D

Perjantai-ilta kun oli, niin alkoihan sitä vähän menojalka vipattaa.. ;) Tehtiin fisua ja Helmin kämppiksetkin pitivät juomasta. Ja tykkäsivät Salmiakkifisuistakin, tai ainakin huijasivat hyvin pitävänsä.. Vähän viiniä vielä ja bronto! Tarkoitus oli etsiä pari kaveria, mutta eipä heistä näkynyt jälkeäkään, itse asiassa koko viikonloppuna.. Mentiin ensin kaljoittelemaan pieneen pubiin, jossa oli jonkun kaverin synttärit ja porukka oli melkoisen vauhdissa. Hauska paikka ja hyvää kaljaa. Sieltä siirryttiin sitten Alcatraz -yökerhoon. Meidän olisi pitänyt maksaa jotain sisään ja varsinkin kun olin jättänyt ESN-korttini kotiin (enhän mä nyt ainakaan sitä tarvii), niin olisi pitänyt maksaa. Menin eri jonoon kuin Helmi, mutta mut ohjattiin sieltä pois ja pääsin ilmaiseksi sisään. Meille iskettiin sellaiset pienet pahvilaput käteen ja sanottiin, että älä missään tapauksessa hukkaa, koska se maksaa 39? e. Eli siis idea sama kuin Praterdomissa, eli kortilla ostetaan juomia ja poislähtiessä maksetaan kaikki. Paikka oli iso ja tosi kiva. Siellä oli rokkipuoli ja sit sellainen.. toisenlainen puoli. :) Tykkäsin paikasta. Ja tulihan sieltä pari Luigia löydettyä joiden kanssa jorata. Ja kuten miesten kuuluu käyttäytyä, löytyi eräs Luigi maksamaan mun laskun.. Ei paha. ;) Hänen kanssaa meillä ei ollut mitään yhteistä kieltä. Hän puhui minulle italiaa ja minä hänelle saksaa. :D Törmättiin yhteen tyttöön, joka puhui saksaa ja hän siinä käänsi meille vähän. Hän kysyi, että eikös tollainen ole melko hankalaa, kun ei ole yhteistä kieltä..? No eiiiii. :D Kyseinen Luigi vielä heitti meidät himaan illan päätteeksi. Kiitti ja hei!

Lauantai alkoi ihan kivasti, mutta kävelyn päätteeksi etsityssä ravintolassa alkoi melko täydellinen jäätyminen. :D Kumpikaan saanut oikeen sanaa suustaan, kun käytiin melkoisen pitkillä piuhoilla. :D Siitä se elämä kuitenkin alkoi voittamaan. Käytiin siis Suomen Tur... eikun siis Milanon Turusssa tsekkailemassa kanavia. Kaunista oli! Syötiin myös jätskit, vaikka ulkona oli jäätävän kylmä. Haettiin kaupasta hieman etkoilujuomaa, jotta saatiin valmisteltua itsemme uuteen nousuuun. Ja lauantainahan oli siis Suomen itsenäisyyspäivä ja pitihän sitä juhlistaa mm. Jallukolalla. ;) Katseltiin Linnan Juhlia ja maisteltiin juominkeja. Geil!

Suunnattiin tällä kertaa pienten etkojen kautta Rolling Stones yökerhoon. Etkot olivat suhteellisen suomalaisen Lorenzon luona. Oli taas matka sinnekin. Mm. ranattiin bussiin hullun lailla ja rimputeltiin vieraiden ihmisten ovipuhelimia.. :D Joopajoo, mitään en oo koskaan ottanut. Tämäkin baari oli kiva. Iso ja viihtyisä. Ja tanssilattialla oli aivan parhautta, kun kaikki pistelivät menemään ihan kympillä. Ja löysin itselleni taas jälleen uuden harrastuksen: Mosh Pit. Eli tossa on siis "ideana" se, että riehutaan tanssilattialla ihan sekona ja tönitään toisia sen mitä keretään.. Ja se on sit niinku tosi hauskaa. :) Ja jos kaadut, niin ylös vaan ja uudestaan. Mä oon btw aika hyvä tos hommas. ;) Täältäkin baarista löytyi Luigi ja .. noh.. joo. :) Oli se kuuma. Kotiin mentiin taas aamuyöstä ja Helmi teki loistavaa Pestopastaa. Naminami!

Sunnuntai alkoi Linnan Juhlien tapahtumien tsekkaamisella ja ihmeen vähällä koomaamisella. Keli oli loisto, arska paistoi, eikä ollut kovin kylmä. Jeij! Milanossa oli paikallinen juhlapäivä. Ihmisiä oli aivan mielettömän paljon liikenteessä. Siis niinku ihan sikana! Hyvä kun joukkoon mahtui. Käppäiltiin taas ympäri kaupunkia ja suuntana oli Duomo, jossa viimeksi käydessä ei ollut kameraa mukana. Poikettiin matkalla puistossa, jossa oltiin käyty jo aikaisemmin, mutta nyt oli melkoisen erilaista. Oli possujunaa ja luistinrataa sekä markkinakojuja. Ihan hauskaa! Ja käveltiin myös kuuluisien muotiliikkeiden ohi. Siis tosiaan ohi, koska tuntui, että myyjät olisivat tulleen sanomaan jo ovella, että anteeksi, olet tainnut erehtyä liikkeestä. ;) Oli ne hienoja kyllä! Päästiin loppujen lopuksi Duomolle ja tavoitteena oli kiivetä sinne katolle, mutta harmiksemme se oli juuuuri mennyt kiinni, kun oltiin änkeemässä sisään. Noh, ei sit. Maisemat olisivat salee olleet huikeat ja sääkin oli selkeä, niin olisi nähnyt pitkälle. Noh, käytiin sisällä kirkossa ja pällisteltiin sitä ulkoa. Kirkon rakentaminen oli muuten kestänyt 500 vuotta.. Ei mikään pikkujuttu.. Koska mun lento lähti illalla kotia kohti, niin mekin otettiin suunnaksi koti, koska piti käydä vielä syömässä. Jätskit ja pizzat oli päivän saldo ja oli mieltsin hyvää. Pizza varsinkin! Sitä jaksan muistella hyvällä pitkään. Ja oli se suolaistakin, koska join koneessa varmaan viisi lasia vettä. :)

Helmi saattoi mut lentokenttäbussille ja matka kotiin pääsi alkamaan. Lento meni ihan ok. Olin kentällä juuri oikeaan aikaan ja en joutunut odottamaan missään muualla kuin turvatarkastuksessa. Kun menin portille, niin samantien meitä alettiin ottaa sisään. Ja sen verran myöhässä menin check inniin, että sain paikan varauloskäynnin kohdalta ja siinä on jalkatilaa vaikka kuinka. Ja samalla rivillä ei edes ollut ketään, niin sivullekin oli tilaa. Ja sain ruokani ensimmäisenä! Täydellinen paikka! :D Jotain vikaa lennossa piti kuitenkin olla; korvat menivät superlukkoon ja oli melkoista tuskaa pään sisällä.. Mutta mutta, es geht..

Kotiin pääsin puolen yön aikoihin. Teki kuitenkin todella hyvää viettää lomaa hyvässä seurassa ja mielellään olisi ollut pidempääkin. Kuka nyt takaisin arkeen haluaa..

Ja tästä kertomuksesta puuttuu varmasti paljon asioita, mutta.. ei pysty muistamaan kaikkea. Onneksi edes tämän verran sain jakaa teidän kanssa. :)


Pistetään pari kuvaa vielä loppuun. :)


















Ne kivan kivat maisemat lentokentällä.


















Kyl te tiedätte (jos ette, niin arvatkaa :)


















Kanava























Linna



















Duomo