Tandem

56

Hei!

En muista, että kerroinko syksyllä yliopistollamme olevasta mahdollisuudesta opiskella kieltä paikallisen opiskelijan kanssa, Tandemlearningista.. Noh, kerron nyt sitten kuitenkin.

Tandemlearning tarkoittaa siis sitä, että joku paikallinen opettaa mulle saksaa ja minä hänelle suomea. Syksyllä mietin, että lähdenkö mukaan touhuun ja laitoin hakemuksen viimeisenä mahdollisena päivänä. Tästä (?) johtuen en saanut syksyksi partneria ja viisastuin kevääksi sen verran, ettö ilmosin hommaan heti ensimmäisenä päivänä, kun se oli mahdollista. :) Lyhyen odottelun jälkeen tuli viesti, että minulle on löytynyt Tandempartneri, Sarah.

Laitoin hänelle heti viestiä, että koskas nähdään. Kirjoitin viestin saksaksi ja meinasin pudota penkiltä, kun vastaus tuli aivan selkeällä suomen kielellä!! :) Okei, siinä oli pari virhettä, mutta toisaalta jos hän osaisi suomea äidinkielensä veroisesti, niin hän tuskin hakisi tähän hommaan.

Tänään sitten nähtiin ensimmäistä kertaa. Olin aivan uskomattoman yllättynyt kuinka hyvin hän pärjäsi suomen kielellä. Ja ymmärsi mua hyvin, vaikka en puhunut mitenkään erityisen selkeästi tai kirjakielellä. Jutellessa joitain sanoja hän vähän haki ja kysyi minulta saksaksi, että mitä ne ovat suomeksi ja kerran meni kymmenet ja tuhannet hieman sekaisin. En ihan saanut lauseesta kiinni, kun hän sanoi, että hänen kämppiksensä oli "kaksituhattaviisi" -vuotias.. "Öö, tarkoitatko, että hän aloitti opinnot vuonna 2005?" Mutta kun asia selvisi, niin pienen nauramisen jälkeen päästiin taas jutussa eteenpäin.

Olen koko syksyn odottanut, että pääsisin kuulemaan, kun joku puhuu murtaen suomea, jotta ymmärtäisin millaisia ongelmia paikallisilla on ymmärtää mun saksaa. Suurimman osan asioista (oikeastaan kaiken) ymmärtää, vaikka toisella tuleekin päätteiden tai verbimuotojen kanssa virheitä. Ei se haittaa juttelua yhtään. Sarah toivoi, että korjaisin hänen puhettaan, kun tulee karkeita virheitä, jotta hän oppisi. Mietinkin nyt, että kuinka paljon hänen puhetta kehtaa ruveta korjaamaan.. Että missä se raja menee. Koska mua ärsyttää iha sikana, jos joku korjaa mun jokaisen pienenkin virheen saksan kielessä. Koska teen niitä tosi paljon mm. artikkeleiden ja adjektiivien taivutuksen kanssa, niin ärsyttää, kun ei saa asiaansa sanotuksi, vaan toinen puuttuu juttuun koko ajan. Eli mietin, että ehkä aloitan korjaamisen verbimuodoista. Ehkä jostain tosi karkeista päätevirheistäkin.

Mutta, odotan, että keväästä tulee tosi kiva (tämänkin asian suhteen siis) ja että opin puhumaan sujuvampaa ja kieliopillisesti parempaa saksaa! Ja että saan Sarahista ystävän, joka tulee mielellään Suomeen kylään! :)