Flunssaa ja kiirettä

Atshiuuu, Gesundheit [Terveydeksi]. Tätä tämä on ollut jo pidempää. Eli flunssa ei ole vieläkään helpottanut. Nyt on jäljellä enää nuha ja yskä. Mut sit oon saanut jostain sellasia ötökönpureman näköisiä jälkiä käsiini. En ole törmännyt yhteenkään hyttyseen täällä, joten en tiedä mitä ne on. Mutta kaipa ne Hydrokortisonilla lähtee. :) Viikonloppu meni siis kotosalla sairastaessa ja hajotus oli melkoisen suuri. Nukuin niin paljon kun vaan pystyin ja katsoin NettiTV:stä kaiken maailman hömppäohjelmia, kuten esim. Äidit ja tyttäret. Super!

Sunnuntaina halu tehdä jotain oli jo niin suuri, että oli pakko lähteä liikkeelle. Mentiin Riinan luokse suunnittelemaan kurssejamme. Jaa'a, mitähän siitäkin tuli. Löysin liikenne -kursseja noin sivuaineen verran. Enää pitäisi hyväksyttää se Suomessa ja alkaa opiskella. Huono puoli on se, että suurin osa kiinnostavista kursseista olisi nyt syksyllä, kun en vielä osaa niin hyvin saksaa, että alkaisin niin montaa kurssia suorittaa. Alkuperäisen suunnitelman mukaan keväällä olisi kaksi kurssia. :) Muokkasin sitä hieman.

Illalla mentiin porukalla Rathausplatzille katsomaan balettia. Siellä oli viimeistä iltaa Film Festivaalit, joilla näytettiin joka ilta suurelta screeniltä jotain kulttuuria (ooppeeraa, balettia, teatteria tms). Nyt oli vuorossa Joutsenlampi. Baletti on ihan hurjan siistiä katsottavaa. Aijon mennä jatkossakin. On ihan uskomatonta kuinka hyvin he osaavat tanssia. Upeeta! Tässäkin tapahtumassa oli huono puoli, nimittäin sää. Oli ihan mielettömän kylmä, vaikka oli paljon päällä. Piti lähteä kesken kaiken kotiin.

Tästä pääseekin sujuvasti aasinsillan kautta varmaan kiinnostavimpaan aiheeseen, eli säähän. Voi prkl tätä keliä. Tulin tänne nauttiakseni kesästä, jota ei siis Suomessa ollut. Onnistuinhan siinä peräti noin viikon. Nyt täällä on aivan järkyttävän hirveä keli. Kylmä (< 10 astetta), sataa ja tuulee. Ja tiedätte kuinka paljon vihaan sadetta! Ja mulla ei tietenkään ole mitään sadekelin kenkiä täällä, joten kivaa on. Menenkin tänään kenkäostoksille ja salee ostan jotkut kumisaappaat! :D Että joo, voitte lopettaa sen kadehtimisen ja näyttää pitkää nenää. Mut jaksan kyl vielä odottaa niit kauniita syyspäiviä ja hellekelejä. <3

Eilen (maanantaina 15.9.) alkoi orientaatiokurssi, SoS-programm. [SoS = Sehenswertes ohne Stress]. Kurssilla tutustutaan nähtävyyksiin ja käydään vierailuilla vaikka missä. Ensimmäisenä vuorossa oli TU-Rally (TU on siis meidän koulu, Technische Universität). Meillä oli viiden hengen tiimit, joissa kierrettiin ympäri koulun aluetta. Mun ryhmässä oli kolme ranskalaista ja yksi ruotsalainen. Oli kiva päästä täysin tuntemattomien kanssa, tutustua uusiin ihmisiin. Hyvin mukavia kaikki. Huono puoli se, että ranskalaiset puhuivat jonkin verran ranskaa keskenään, kun selvitettiin, että mitä tehdään ja minne mennään. Saimme siis saksankielisen paperinivaskan, jossa oli kartta ja ohjeet, että mitä piti tehdä ja minne mennä. Kierros oli mielettömän hauska, mutta olisi ollut aivan huippu, jossei olisi satanut kaatamalla.. :( Ei siinä miettinyt paljon muuta, kuin että äkkiä kotiin vaihtamaan kuivat vaatteet.

Kierroksen jälkeen otettiin kuumat kaakaot ja turistiin hetki kahvilassa. Mä en hirmusti viihdy täällä kahviloissa, kun porukka polttaa niissä ja yök, kaikki alkaa haista tupakalle. Muuten ne olisivat ihan loistavia. Pian sen jälkeen lähdin metsästämään Jounia (Herra Suomesta, joka pyörittää judoseuraa täällä) yhdeltä koululta. Löysin lopulta koulun ja kyselyjen jälkeen jopa judosalinkin. :) Oli todella mukava tavata Jone ja hän oli hirmuisen ystävällinen minulle. Hän oli katsonut minulle sopivan ryhmän ja kertoi missä treenit on ja lupasin lainata alkuun judopukuakin. Super. Kun ilmoitin, etten voi vielä treenata flunssan takia, niin hän sanoi, että tule paikalle näyttämään naamaasi ja tutustumaan porukkaan. Kuulostaa lupaavalta. Menen tänään käymään siellä omissa treeneissäni ja katsotaan millaisia ihmisiä sieltä löytyy.

Maanatai-iltana menin Mellin (Buddyni) ja hänen kavereidensa kanssa leffaan. Leffa oli italialainen, Gomorrha, ja siinä oli saksankieliset tekstit. Ymmärsin yllättävän paljon. Paljon oli toki sanoja, joista ei ollut varma tai joista ei ollut mitään haisua. Ja monesti oli kiire ehtiä lukea kaksi riviä tekstiä ymmärtäen. Mutta leffa oli ihan ok, vaikka en pitänytkään siitä, että siinä tapettiin paljon ihmisiä (lapsiakin). Kyseessä oli siis jonkinlainen huumeleffa.. Mutta tärkeintä ei mun mielestä ole se, että millainen leffa on vaan kielen opiskelu ja ihmisten kanssa hengailu. Ja kun lähdettiin pois, niin oli hauska, kun mulla ei ollut mitään käsitystä, että missä ollaan ja millä pääsen kotiin. Ihmiset siinä sitten keskenään selvitti mulle reitin (kysy vain, että mihin menet) ja sanoi, että sä tuut nyt tänne ja meet nyt tonne. Okeeeeei! Tuntui tosi typerältä, koska Suomessa olen yleensä se, joka on eniten kartalla. ;)

Alussa kun tultiin Wieniin, niin Markus jutteli meille aivojen ylikuormittumisesta. Hän tarkoitti, että koko aivokapasiteetti on keskittynyt saksan kieleen ja muut asiat saattavat unohtua ihan täysin. Nyt ymmärrän mitä Markus tarkoitti. Itse en eräänä päivänä muistanut, että mitä kynttilälle tehdään. Hain, että kynttilä laitetaan päälle/toimimaan/mikäseon, ja Joonas ystävällisesti kertoi minulle, että kynttilä laitetaan palamaan. :) Ja uskon, että tämä pahenee vielä. Jos olisin täällä aivan yksin (suomalaisista) enkä olisi Suomeen yhteydessä, niin en varmasti osaisi kohta enää sanaakaan suomea. ;)

Ja ainii, kulttuurista pari sanaa. Mun mielestä on tosi outoa, että vain harva pyytää anteeksi kun törmää bussissa / astuu varpaille. Munst Suomessa on aina tapana sanoa, "sori" tms. Mutta täällä ei edes vilkaista kohti. Toki toi on melkoinen yleistys, mutta silti. Ja sit toinen on poskipusuttelu. Millonkohan siihen oppii.. Apua, mitämäteen, kuinkamontakertaa, apuaaa :DDD Nooo, fiilistellen.