Ensimmäiset päivät

Huh huh, pari loppuelämän viimeistä päivää takana enkä todella tiedä mitä ajatella. Paljon on tapahtunut ja paljoon pitäisi tottua. Keskiviikkona lähdettiin Suomesta hieman myöhässä olevalla lennolla aamutuimaan ja rinkassa oli painoa tasan 20 kiloa. Tarkkaa hommaa. Wieniin saapuessa Markus, joka on myös Tampereelta tuleva Erasmus -opiskelija, oli meitä vastassa. Markus on kokenut Wieninkävijä ja majaillut koko kesän täällä, joten huudit olivat tuttuja. Menimme taksilla ÖAD:lle (paikallinen asuntotoimisto), josta saatiin kämppien avaimet. Päätimme lähteä porukalla (Tampereelta tulevat vaihtarit: Tiia, Riina, Markus ja minä) kiertämään kaikkien asunnot. Rinkka selkään ja suunta kohti meikäläisen asuntoa.

Ensimmäinen ajatus, kun monien vaikeuksien jälkeen päästiin asuntoon sisään, oli, että onpas murju. Aivan järkyttävä. Kyseessä on siis kolmen hengen solu. Suihku ja vessa erikseen sekä keittiö. Talo on melko vanha ja sen näköinenkin. Mutta kerronpa ensin ongelmistani sisäänpääsyn kanssa. :D Avaimenperässä lukee Comeniusgasse 17C/TOP, 9/2. Tiesin, että osoitteeni on Comeniusgasse 9. Siitä sitten arpomaan, että mikä on oma kämppä. Ensin mietittiin, että asunto 9, huone 2. Vai olisiko 2 siltikin kerros.. Noh, ysin ovelle siis. Enpä saanut ovea auki, vaikka avain siihen menikin sisään. Nou hätä, plan B: kämppä nro 17 ja siellä C -huone. Pieleen meni sekin. Sitten nolona kysymään siivoojalta, että missäs minä oikein asun. :D Hän kertoi. Comeniusgasse sijaitsee 17. kaupunginosassa. Eli 17C(omeniusgasse). Jesh. Kämppä 9 ja siellä huone 2. Eli eka arvaus oli kuin olikin menny oikein. Uusi yritys ja nyt ovi aukesikin pienen väännön jälkeen. Huoneen ovi sentään aukesi ongelmitta. Huoneessa on sänky (80 cm), työpöytä, telkkari (n. 35 kanavaa), lipasto, vaatekaappi ja kirjahylly. Untuvapeitto on kuitenkin melko lämmin täällä 30 asteen helteessä. ;) Silleen siis ihan jees. Ja keittiö on myös kalustettu. (Pari paistinpannua, lautasta, kuppia, lusikkaa jne). Näkymät on sisäpihalle. Eipä nekään kovin kummoiset, mutta näkee hyvin, jos pihalla on bileet. Kämppiksinä on nyt kaksi espanjalaista tyttöä; Aka ja Mika. Ihan mukavia. He kuitenkin muuttavat kuun lopussa pois ja saan jotkut toiset tilalle. Ensikohtaaminen (illalla) ei mennyt ihan putkeen, koska sohlasin taas avaimen kanssa, enkä saanut ovea auki. Mika tuli oven taakse kysymään, että mitä asiaa ja mikä hätänä. Selitin, että muutin tänne tänään enkä saa ovea auki. :D Mika katseli hieman hölmistyneenä, mutta päästi kuin päästikin minut sisään ja siitä se jutustelu sitten lähti. Jepjep, I'm Sanna from Finland. Mutta mietippä itse mitä tekisit vastaavassa tilanteessa, jos joku renkkaisi sinun oveasi ja väittää asuvansa kämpässäsi. Wååt?
















Lähdettiin sitten käymään muiden tyttöjen luona. Myönnän, olen huisin kade heidän asunnoistaan. Mutta minkäs teet. Huono arpaonni, koska hakemuksissa ei ollut kuvia. :P Käytiin syömässä pizzat ja en ole koskaan saanut niin isoa pizzaa. Oli normaali pizzalautanen, mutta pizza tuli jokaiselta reunalta kymmenisen senttiä yli. Olihan siinä syömistä. Loppupäivä palloiltiin kaupungilla ja avattiin mm. puhelinliittymät. Tässä vaiheessa jo kaksi tapahtumaa hoidettu täysin saksankielellä. Ou jea!

Paikallisten kauppojen tsekkaus on myös jo aloitettu. Oma lähikauppani on Hofer, jossa kävinkin jo ruokaostoksilla. Aamulla oli vähän hoppu, koska olin tapojeni mukaan myöhässä tapaamisesta. Pitää mennä tutkimaan valikoimia paremmalla ajalla. Ja hemmetti, paikallisen pankkitilin avaaminen on mentävä tekemään pikapikaa, koska täällä ei (suurimmassa osassa paikoista) kelpaa maksuvälineenä kuin käteinen tai paikallinen pankkikortti. Tähän asti ainoa paikka, jossa on kelvannut joku muu (Visa, Master Card, Diners) on ollut puhelinliittymäkauppa. Eikun, olisi se
käynyt yhdessä toisessakin liikkeessä, mutta luottokorttiostoksen minimiraja oli 100 e ja minun ostos vain 10 e. Voivoi. Käteinen vaan alkaa pikkuhiljaa loppua ja kortilla maksaminen on myös kivempaa. :) Kaupoista vielä sen verran, että Riinan läheltä luulin tehteeni loistolöydön. Paikan nimi oli Cosmos, se sijaitsi rakennuksen 2. kerroksessa ja ikkunat olivat mustat. (Täysin samannäköinen, kuin Helsingin Onnela, Royal Onnela ;). Alakerrassa oli Burger King. Siis täydellinen yökerho. Jeejee, siellä bileet joskus. Seuraavana päivänä ihan toisella puolella kaupunkia oli samanlainen paikka. Hmmm.. Voiko kaupungissa olla kaksi samannimistä yökerhoa? Ööö, ei? Asiaa täytyy siis tutkia tarkemmin. Paikka paljastui paikalliseksi Verkkokauppa.com:iksi. :D Ei sillä, etten olisi sielläkin viihtynyt, mutta harvemmin on arvaus noin pahasti pieleen mennyt. :DD

Toisena päivänä mentiin ilmoittautumaan kaupunkiin. Tai oikeastaan kaupunginosaan. Saimme ÖAD:ltä Meldezettelin (paperi, jossa oli tietoja minusta ja olemisestani Wienissä), joka oli suurimmaksi osaksi täytetty valmiiksi. Kotimaa piti lisätä ja itse korjasin passin numeron, kun siellä oli vanhat tiedot. Mentiin virastoon ja käytiin ensin kahdessä väärässä paikassa ennen kuin löysimme oikean. Ei sillä, että ovessa olisi lukenut isolla, että siellä kyseinen mesta on. Noo, ei aina voi osata. Jonotusnumero vaan käteen ja asioita hoitamaan. Tätä paikkaa oli kehuttu ruuhkaiseksi ja peloteltu monen tunnin odottelulla. Itse odotin peräti ehkä puoli minuuttia. Ja asiakaspalvelija oli oikein silmäämiellyttävän näköinen nuorimies. Välihuomautuksena, että kaupungilla ei kävele vastaan kovinkaan paljon omaa silmää miellyttäviä mieshenkilöitä. Kumma juttu. Onko hyvä vai huono, sitä en tiedä. Ilmoittautuminen meni kuitenkin hyvin, eikä nuorimies onnistunut hämäämään minua kovin pahasti saksan kielellään.

Virallisen osuuden jälkeen lähdimme metsästämään kaupoista (oikeammin paikalliselta ostoskadulta Maria Hilfe strasselta) puuttuvia elämisen perustarvikkeita, kuten pyyhkeitä, kenkiä jne. Olemme suuresti ihmetelleet, että miten paikalliset pärjäävät ilman paikallista Stockmannia, Vapaavalintaa, Anttilaa, Seppälää, Clas Ohlsonia jne. Vai voiko vika olla muka meissä, ettei löydetä niitä? :0 Ehdottomasti ei. Kaikkien kannattaa tulla Suomeen, koska siellä kaupoista löytyy sitä, mitä asiakkaat haluavat. ;) Löysimme kuitenkin lähes kaiken mitä tarvitsimme ja lähdimme väsyneitä kotiin. Menimme kuitenkin ensin "maisemametrolla" (metro, joka ei kulje koko aikaa maan syövereissä) pienelle kierrokselle. Eli kävimme tsekkaamassa Tonavan (joku pikku puro keskellä kaupunkia ;) maisemia.

Julkinen liikenne on täällä melkoisen näppärä tapa matkustaa. Löytyy S-bahneja (juna), Strassenbahneja (ratikka), U-bahneja (metro) ja busseja. Bussia en ole vielä käyttänyt, mutta muut on testattu. Lemppari on ilmastoitu metro. :) Mun kotikulmille tulee ratikka 43. Ja vähän kauemmaksi tulee juna S45. Ja joku bussikin tänne tulee, mutta siitä en tiedä mitään. Harmi, etten asu metroaseman vierellä, koska tykkään niistä eniten ja niillä pääsee parhaiten mestoille. Nyt joutuu aina vaihtamaan, kun menee jonnekin.




















<< Hieno kello paikallisilla!

Ja ainiin, tänään ne kielen ymmärtämättömyydestä johtuvat nolot tilanteet alkoivat. Olin käymässä kauppakeskuksen vessassa, kun joku vanha mummo alkoi supattaa mulle jotakin. Katsoin häntä kummasti ja sanoin "Wie bitte" (=Häh?). Hän vain jatkoi mumisemista ja en saanut vieläkään mitään selvää ja kelasin, että tästä selvinnee parhaiten hymyilemällä kauniisti ja nyökyttelemällä. Hän kai selitti, että älä mene tuohon vessakoppiin, koska pönttö ei toimi kunnolla. Mutta selitti hän paljon muutakin, koska juttu kesti jonkin aikaa. Harmi sinällään, etten tajunnut, koska mummeli vaikutti ihan mukavalta ja olisihan hänellä voinut olla vaikka jotain fiksuakin sanottavaa. :) Ja lähipubini joku mies huuteli jotain perääni, mutta hänellekin vain hymyilin kauniisti ja jatkoin matkaani. Pitäisikö ehkä opetella vähän saksaa, kun tuntuu, ettei oikein mitään tajua?

Tässä ensimmäisten päivien kuulumiset. Huomenna kokemaan taas jotain uutta.

Vielä yhteystietoja:

Osoite:
Comeniusgasse 9/9/2
1170 WIEN
ÖSTERREICH

Puhelin:
+43 650 35 018 45