Urheilua

54

Hiphei!

Ei ole urheilu tervettä ei.. :)

Olin siis tiistaina judossa ja heiteltiin tosi paljo. Noh, käytönpuutteessa irvistelevät lihakseni eivät tietenkään sitä kestäneet ja johan oli korsetti (keskivartalon lihakset) hellinä.. Huh, mut kivaa oli.

Kekenä oli trampoliinia jälleen. Kurssi oli taas ihan pumtäynnä ja ei ollut niin kivaa. Siellä oli niin hullusti niitä aloittelijoita. ;) Mutta kyllä se kävijämäärä siitä pienenee. Uskon niin. Oli kivaa hyppiä, mutta ohjaajat eivät kommentoineet mun tekemisiä sanallakaan.. Johan on kumma, kun ei saa ohjausta.. Noh, ehkä ens kerralla. Tai sit pitää tehdä jotain tosi väärin, niin johan tulee kommenttia. :)

No mutta, sitten jotain aivan uutta. Päätin kokeilla uimahyppykurssia. Kyllä, ihan tosissani olen, vaikka kammoksunkin vähän lajia, koska pelkään, että tulen veteen huonosti ja sit sattuu ja se ei oo kivaa ja... Kurssilla on sellaset 15 poikaa ja 5 tyttöä. Back to the miesvaltaiset lajit. :) Kurssi pidetään Auf der Schmelzillä ja siellä on kaksi metrin ponnahduslautaa, yksi kolmen metrin ja sitten kolmen ja viiden metrin sellaset kerrosjutut. Meitä täysin aloittelijoita on aivan muutama joukossa. Meitä ei mitenkään erityisesti huomioitu, vaan laitettiin heti hyppäämään.. Okeeei. Ohjaaja oli mukava nuori tyttö ja hän kertoi kyllä, että mitä piti tehdä ja näytti kuivalla maalla liikkeen. Se oli vaan vähän eri tehdä siellä laudalla. :) Hypittiin kynttilähyppyjä, etu- ja takaperin. Sit opeteltiin sitä laudalle astumista ja pääedellä hyppyä kerien tai taittaen. Sit oli viel taaksepäin puoli kierrosta kerien. Tää vika olikin sitten vika niitti tässä alussa. Opettaja otti mut ja yhden pojan erilleen ja kertoi meille seuraavan harjoitteen. Se kuulosti tosi pelottavalta, mm. sen takia, että olin varma, että isken pääni siihen lautaan. Noh, ei auttanut kuin kokeilla vaan. Ja ihan täysin pieleenhän se meni. Kerä ei oikeen onnistunut, eikä varsinkaan se ojennus siinä lopussa. Putosin siis mahalleni siihen veteen.. Voi että sitä tuskaa.. Nyt on reisissä isot ja kipeät mustelmat, vähän mahassakin.. Ei sentään päässä, vaikka siihenkin sattui turkasesti.. Noh, siinä sitten altaan reunalle nuolemaan haavoja ja uudestaan laudalle. Tiesin, että mun on mentävä sinne uudestaan ja tehtävä se hyppy, ettei jää mitään kammoa. Noh, toisella kerralla se menikin sitten huomattavasti paremmin. Ei tietenkään kovin hyvin ja näyttävästi, mutta paremmin. Kelasin, että kai sitä on hakattava aina päätään seinään, et jotain oppii. Eli kerran hyppää niin, et tulee väärin sielt alas, ni ei tee sitä enää toiste. On se sellanen muistutus elämän pahuudesta.. Vika hyppy sai hullut kehut siltä opettajalta, joten kai se alkoi sujua. :)

Se mua ärsytti tuolla poikien keskuudessa olemisessa, että siellä naurettiin ihan sikana aina kaikille, jotka epäonnistuivat, tekivät jotain väärin tai johonkin sattui.. Se oli hirveetä. Vaikka oonki tunteeton paska, ni kai mulla sentään jotain empatiakykyä on..

Mutta pääsääntöisesti uimahyppy vaikuttaa kivalta ja odotan innolla, että pääsen oppimaan uusia asioita ja todella saan näyttämään hypyt hyviltä. Kropanhallintaa ja keskivartalon lihaksia se kehittää hurjasti. Eikä ne hyvännäköset pojat ainakaan vähennä mun haluja olla siel kurssil. ;)